Koska mä voin

Päiväkirjateksti 23/8/2017

On ollut onnellinen päivä. Tein asioita vain itseäni varten, miettien vain omaa hyvää fiilistä. Joskus saa tehdä näin, olematta siltikään itsekäs.

Heräsin kiukkuisena, viisi minuuttia myöhässä. Olisin tahtonut jäädä sänkyyn, niin pehmeään, lämpimään ja turvalliseen, niin mukavaan ja hyvään, olisin tahtonut käpertyä vielä prinsessalakanoihini ja nukkua lisää. Oli noustava, vastahakoisesti väsyneenä tein aamutoimet, vaihdoin asuvalintaani kolme kertaa ja lähdin kouluun. Päätä jomotti, vatsaa sattui, selkä särki ja olo oli väsynyt, kiukutti, ahdisti, ärsytti, olo oli turvonnut. Olisin tahtonut kahvia.

Otin olooni särkylääkettä, meinasin torkahdella tunneilla ja olisin halunnut kotiin. Päätin pian, ettei tästä voisi tulla samanlaista kiukkuista ja kireää, epämukavaa päivää huonolla itsetunnolla, tuskaan alistuen kuten edellisenä päivänä. Menetin hermoni kipuun, laiskotteluun, väsymykseen, sääntöihin ja huonoon asenteeseen. Tästä tulee vielä onnellinen päivä, iloinen ja hyvä. Minä jaksan, minä selviän.

Olo alkoi kohentua. Suupieliä alkoi hymyilyttämään. Oloni keveni, vaatteet eivät enää tuntuneet epämukavilta, naama ei enää näyttänyt suttuiselta eikä hiukset takkuisilta. Nauroin sanalle korahdella, päätin voittaa huonon olon ja täyttää itseni itsevarmuudella, rohkeudella, ilolla ja onnellisuudella. Nauttia olostani, iloita elämästä, pitää hyvä loppu päivä. Olla onnellinen -ja ylpeä siitää! Iltapäivällä itseäni nauratti, hymyilytti vain. Hyvä olo, pienet ihanat asiat.

Kotimatkalla ostin itselleni lempikukan, koska niin olin tahtonut tehdä jo kaksi viikkoa. Sitten kävelin kahvilaan, iloisena kukastani. Tilasin mukaani kahvin ja kävelin kotiin, kuuntelin rakkauslauluja ja nautin kahvistani, en edes miettinyt, en jaksanut murehtia maailmaa. Hymyilin ohikulkijalle, sain hänet hymyyn. Näyteikkunoiden heijastuksesta näin itseni, askeleeni, kävelytyylini, hymyni. Tokaisin hiljaa mielessäni minulle: ”Näytänpä nätiltä!”. Aamulla samojen näyteikkunoiden ohitse, samoissa vaatteissa, samoilla meikeillä kulkiessani mietin kuinka en näytä ollenkaan nätiltä, kuinka näytän stressaantuneelta ja uniselta, kuinka vaatteeni lössöttää ylläni ja kuinka oloni on kuin turvonnut peruna.

Ah kahvi, sitä makua ja tuoksua olin kaivannut jo aamu kuudesta saakka, olihan kello jo nyt yli kolme. Oli ihanaa pitää nahkatakkia. Ajattelin sen hetken vain itseäni, mietin minua, unelmiani. Siinä hetkessä muistin, etten ollut tehnyt pitkään aikaan asioita minulle, hetken mieliohteesta, elänyt hetkessä, ajatellen itseäni. En jaksanut murehtia siitä, että tililtäni vähentyi jälleen viisi euroa, käytännössä täysin turhuuteen. Koko kotimatkan kukka kainalossa ja kahvi kädessä ajattelin vain hyviä asioita.

Ei ole aina pakko tehdä asioita, miellyttääkseen muita, ollakseen hyvä ihminen muille. Teen läksyt, jotta opettaja kelpuuttaisi minut, haluisin tehdä muuta, vaikka neuloa. Ajattelen kuitenkin, että ensin muut, sitten minä. Tällä kertaa tein toisin, olin, ihailin keltaista kukkaani, kirjoitin, lojuin lattialla, leikin siskoni kanssa. Tällä kertaa elin kuten tahdon, annoin vastuun olla hetken, nautin elämästä, tästä päivästä. Aamulla varmaan taas kiukuttaa, koska läksyjen tekeminen menee myöhäiseksi ja yöni venyy. Teen läksyt kohta.

Olin aidosti onnelllinen, en halunnut ajatella kurjuutta tai kuinka mulla vois olla huono olla, kuinka asiat ei aina suju, kuinka kaikki voisi olla paremminkin, kuinka mulla ois tehtäviä tehtävänä, kuinka voisin olla parempi. Nautin siitä hetkestä, olin itse, päivä oli sittenkin hyvä. Miksi olisin kärsinyt kivussa, kun särkylääke on olemassa? Miksi olisin kiukutellut opettajan ärsyttävästä äänestä? Voin ihan hyvin olla kuuntelematta, ohitse mennyt tieto on toisen hetken  murhe. Olen nyt tässä ja nyt on nyt. Kalenteri on ihana mutta tämä hetki on vielä ihanampi.

Täytyy tehdä asioita itseään varten jaksaakseen, ollakseen tyytyväinen ja onnellinen. Ollakseen jälleen pirteä ja energinen, nähdäkseen hyvät asiat.
Kun olen tehnyt asioita minulle jaksan jälleen auttaa muita, tehdä asioita muiden eteen, ajatella ja hengittää, nauraa ja kuunnella muiden murheita, olla tukena ja seurana toisille.

Muista itsesi, jotta jaksat.


-Okuliina

Mainokset

Olla onnellinen

”Jos tahtoo asian kärjistää, niin tyhmät ovat onnellisia”

Joskus me jutellaan pohjalla olemisesta, pahasta olosta, mielenterveydestä ja masennuksesta, ongelmista ja sairauksista. Mietitään, vertaillaan, kuvaillaan, selitetään, ollaan huolissamme ja kirotaan.

Silmät avaa tuska, oma tai läheisen. Kiitollisuuteen kannustaa ja herättää vertailu. Onnellisuuteen pääsee elämältä oppimalla, työtä tekemällä, unelmoimalla ja taistelemalla.

Musta tuntuu, että kukaan jolla ei itsellään ole ollut paha olla ei voi ymmärtää kuinka paljon henkinen kipu ja pohjalla oleminen sattuu, raatelee, kiduttaa, vahvistaa, pelottaa. Ei vaikka olisi kuinka empaatiakykyinen tahansa, kuinka hyvä ymmärryskyky tai havainnollinen kuvailu fiiliksistä.

Kun taivaltaa kuopastansa ylös jälleen pinnalle, saavuttaa jälleen onnellisuuden, se onnellisuus tuntuu super mahtavalta, se on sillä hetkellä se kaikista vahvin tunne. Toisaalta samalla saattaa pelätä uudelleen romahtamista, kaiken alusta alkamista. Niin minä teen.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt tästä aiheesta kirjoittamista, nyt kuitenkin parin ihmisen inspiroimana tartuin ideaani ja lähdin toteuttamaan postausta onnellisuudesta. Otin jälleen ystäviäni ja kavereita mukaan hommaan ja sainkin ihan mahtavia ajatuksia!

Onnellisuus, ihmisten haave, tavoite, päämäärä, elämäntapa, olemisen muoto, tunne, kokemus, muisto. Jotkut pelkäävät menettämistä, kuolemaa, sotaa, jotain tunnetta, en usko kuitenkaan että maailmassa olisi yhtäkään ihmistä, joka pelkäisi onnellisuutta, pelkäisi olla onnellinen.

Onnellisuuteen liittyy monia asioita, tapahtumia, ihmisiä, tunteita, ajatuksia, elämää, sanoja.

Just nyt olen onnellinen, olen onnellinen tässä hetkessä, tässä fiiliksessä. Olen onnellinen elämästä, hetkistä, hengittämisestä, nauramisesta ja elämisestä. On ihanaa olla onnellinen!

Onnellisuus ei ole itsestään selvyys. Joillekin se on hankalampaa kuin muille, toiset ovat vähästä onnellisia, toiset tarvitsevat paljon aikaa, tavaraa, ihmisiä ja muuta saavuttaakseen onnellisuuden. Onnellisuuteen on jokaisella oma tie. Se tie on ainutlaatuinen, ikimuistoinen, kaunis upea polku tavoitteeseen.
Ajatella, että jollekin onnellisuus tulee lähes luonnostaan, hänen jokapäiväinen elämänsä on onnellista arkea. Toinen taas tekee sen eteen kovasti töitä ja haaveilee siitä ehkä joskus jonain päivänä sen saattaa saavuttaa.

Ystäväni kertoi, kuinka kiitollinen hän on että hällä on kaikki hyvin. Juteltiin, kuinka kuuluukin olla kiitollinen, pirun kiitollinen. Kuinka hyvältä tuntuu olla onnellinen, kuinka elämästä pitäisi olla kiitollinen.
Kerroin, kuinka toisen ystäväni sanat olivat tehneet mulle tosi hyvän ja itsevarman olon vähän aikaa sitten. ”Vilma, kyl mä nään, että sulla on joskus paha olo ja vähä droppi tai ei oo kaikki hyvin. En mä susta kuitenkaan huolissani oo varsinaisesti, koska luotan, että sä selviit taas ja taistelet reittis ylös huipulle”, en tiedä, mikä näissä sanoissa oli niin merkittävää, mutta jokin niissä kolahti. Joskus kun ahistaa, on huono olla, pelottaa ja sattuu, lisää ahdistusta kun jengi ympärillä hössöttää huolissaan. Ymmärrän huolen, on hirveetä, jos läheisellä on paha olla, se kipu tarttuu toisiin, leviää tulen lailla. Noissa sanoissa ehkä kolahti se, että hiffasin kuinka tää tyyppi tuntee mut ja mun fiilikset, tietää sen, että tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa ja samalla uskoo muhun ja vahvuuteeni ihan sairaasti.

Hymyilen aina, joskus vain tavasta, toisinaan surusta ajatellen niitä ihania muistoja, hymyilen kaikissa tunteissa. Hymyilen silkasta onnesta, saavutuksista, ilosta, pelosta, melankoliasta, kauniista asioista, itkusta. Ilman hymyäni, on mulla orpo olla.

Ilo ja onnellisuus on eri asioita. Iloinen voit olla hetken, voit tulla iloiseksi pienestä asiasta, iloisuus on nopeammin ohi menevää. Onnellisuus on vaikeampaa saavuttaa, se tunne on elämässä, jonkin aikaa, toivottavasti pitkään. onnellisuudesta unelmoidaan, sitä tavoitellaan ja saavutetaan, onnellisena ollessaan voi olla surullinen, haikea tai kiukkuinen. Iloisuutta ei tavoitella, unelmoida eikä iloisena ollessaan voi oikein olla surullinen, haikea eikä kiukkuinen.

Onnelliseksi tulee elämästä, ollessaan onnellinen on ihminen kaikkein onnellisimmillaan. Mistä tietää olevansa onnellinen, miltä onnellisuus tuntuu? Onnellisuuden tavoittaa työllä sen eteen. On ihanaa olla onnellinen. Hyvistä asioista on riippuvainen onnellisuus. Onnellisuus on sitä, kun on hyvä olla, vaikka asiat ei ole täydellisesti, on tyytyväinen elämään, onnellinen siinä hetkessä, hetki kerrallaan eläessä. Jaksaakseen, kokeakseen asioita, nauraakseen ja iloitakseen on tärkeää olla onnellinen. Onko vaikeaa olla onnellinen, voiko olla onnellinen väärin? Onnellisuuden menettäminen on mahdollista samalla tavalla, kuin minkä tahansa muun asian menettäminen. Mitä onnellisuuden eteen tehdä pitää? Onnellisuudella on monta tarkoitusta, mitä onnellisuus tarkoittaa. Onnellisuus hehkuu yli ihmisestä. Ilman halua olla onnellinen on kykemätön onnellisuuteen. Kuka voi olla onnellinen?

Kun on paha olla, elää pintaa ja huippua syvemmällä, tulee onellisia hetkiä, ei kuitenkaan ole onnellinen. Muistelee onnellisia hetkiä, aikoja, hymyilee haikeasti, tuntee tuskansa hetkellisesti erilaisena, oudolla tavalla voimakkaampana. Taistelemalla, tahtomalla, elämällä, purkamalla, konttaamalla, kävelemään oppimalla pääsee takaisin elämän onneen, upeuteen ja ainutlaatuisuuteen, kauneuteen ja vahvuuteen. Onnelllisuus on sanoinkuvaamattoman hienoa, elämä on mieletön kiitollisuuden aihe. On vielä elossa, on vielä elämässä.

IMG_4206

Kavereiltani kysyin kysymyksiä, he vastasivat niistä joihinkin. Kamuseni, on aika antaa äänenne kuulua!

”Mä en usko, että onnellisuus tukee vaan uskomalla ja hankkimalla. Tietty se auttaa, asenne auttaa aina. Onnelisuus riippuu tosi usein sun elämästä ja olosuhteista, on niitä aikoja kun vaikka kuinka yrittäisi, ei vaan pysty olemaan onnellinen. Uskon, että sitä onnetonta ihmistä ympäröivät voivat auttaa paremmin kun se onneton ihminen itse. Ainakin mulla, mun onnellisuus riippuu paljon siitä, että mitä ihmisiä mun ympärillä on ja miten ne kohtelee mua. Jos ne ihmiset mun ympärillä ei hyväksy mua, kohtelee mua huonosti, eikä kunnioita mua niinkuin ihmistä, mulla on huono fiilis. Oon väsynyt, oon surullinen, oon toivoton ja vielä enemmän väsynyt. Jos mun ympärillä on ihmisiä jotka hyväksyy mut ja tukee mua, mulla on hyvä fiilis, on kevyt tunne, iloinen ja sydän pakahtuu onnesta. Joistain näkee tosi helposti että ne on onnellisia, joistain ei nää mitään. Samoin se vaihtelee et miltä onnellisuus tuntuu ja se että mikä tekee onnelliseksi. Onnellisuus on mun mielestä niin persoonallinen asia. Mutta silti onnellisuus on mun mielestä sen verran tärkeä asia, että läheisten pitää yrittää puuttua asiaan jos sitä onnellisuutta ei oo. Onnellisuus on tärkeää, ja sanoisinpa että ilman sitä ei voi elää. Tiedän et monet oikeasti menettää henkiään onnettomuuden takia. Joten jos pystyy auttamaan, se kannattaa. Onnellisuus on myös aika tarttuvaa. Ainaki itte tunnen sen että kun joku josta mä välitän on onnellinen ni mäki olen. On kiva olla onnellinen. Siks mä yritän saada ihmisiä onnelisiksi. Sitten mäki voin olla.”

Lähes kaikki, ellei jopa kaikki olleet sitä mieltä, että onnellisuuteen kuuluu positiivinen ja hyvä ajatusmaailma, ilman niitä on hankala olla onnellinen.

”Onnellisuuteen auttaa myös ’kyl mä täst selviin’ asenne”

Ihminen tulee onnelliseksi kun, tekee töitä ja päätöksiä, ei ihminen tuu onnelliseksi jos vain odottaa sen tapahtuvan. Kun ei odota mitään, voi yllättyä siitä, kuinka monet ja erilaiset asiat voivatkaan aiheuttaa onnellisuutta. Jokaiselle onnellisuuden aiheuttaa myös eri asiat. Monet asiat voivat tehdä ihmisen onnelliseksi, perhe, lemmikki, kaverit, ystävät, pingviinit, harrastus, elämänkumppani, tunne, yleensä se on jotain, mitä ihminen rakastaa mikä tekee sen onnelliseksi. Ihmiset myös purkaa onnellisuuttaan eri tavoin, yksi kavereista vastasi näin: ”Ite oon onnellisin kun tanssin ja oon inspiroitunut ja pääsen purkamaan sitä omaan tanssimiseen”. Onnelliseksi voi tulla isoista tai pienistä asioista. Tuntemattoman hymystä, kohteliaisuudesta, onnistumisista, unelmista, välittämisestä, rakastettuna olemisesta, lahjan saamisesta, haleista, auttamisesta, (poikaystävän) sanoista, mieluisasta tekemisestä.

”Mua vaan alko naurattaa se niin paljon ja oon ollu siitä lähtien tosi iloinen. Elämä on vaan yhtä iloa ja kaikest saa onnellisuutta jos ajattelee sitä. Ostin tänää kaks palapeliä koska oon tosi pitkään halunnu palapelejä, mut en oo ikinä ostanut. Oon niinku tosi onnellinen! Ja sit ostin myös pitkiä sukkia, ja täs on tää sama niinku en oo vaan ehtiny/jaksanu mut sain ostettua nyt! And life is just amazing! Onnellisuuden saa iha mist vaa, se voi olla iso tai pieni juttu, mulle se on tällä hetkellä pienet jutut ja ostin äske pizzaa ja nuudeleita. Mun vanhemmat saa mut tosi onnelliseks, ja oikeesti suoraan sanoen kaikki saa mut onnelliseks!”

Onnellinen on, kun hyväksyy. On sujut sen kanssa, mitä on. Hyvä itsetunto, kavereita, omakotitalo ja auto, voivat tehdä onnelliseksi. Onnellinen on kun hyväksyy itsensä ja ympäristönsä. Kun tajuaa kuinka hyvin asiat ovat, onnistuu jossain tai kun onnellisuus tarttuu, liitää ihmisestä ihmiseen kuin ilmapallo taivaalla pilveltä pilvelle.

Kun tekee jotain hyvältä tuntuvaa, elää elämäänsä täysillä ja iroittelee kunnolla, elää hetkessä. Silloin on ihminen onnellinen. Siitä tietää että on onnellinen, kun ajattelee jotain eikä edes huomaa itse hymyilevänsä kuin hullu.

Se on tajunnan räjäyttävää, tekee mieli tehdä jotain hullua, elämä on kuin elokuvaa. Silloin tajuaa kuinka ihanaa on elää, nauttii joka hetkestä täysillä, elää hetkessä. Onnellisuus antaa elämälle merkityksen, sen tavoitteleminen on vaivan arvoista. Kihelmöivä tunne kehossa olleessaan onnellinen toivoo, sen kestävän ikuisuuden. Tuntuu, että kaikki mitä tarvitset on just tässä ja nyt. Onni voi olla uuden ja muutoksen yhteissumma. Positiivinen tunne, on hyvä olla ja elää. Silloin on kiitollinen pikkuasioista ja jutuista, joita muuten voisi pitää itsestään selvyyksinä. Opi arvostamaan onnellisuuden tunnetta, silloin arvostaa ja rakastaa maailmaa ja ihmisiä ihan eri tavalla ja eri näkökulmasta kuin onnettomana.

Huomaamalla nykyhetkestä hyvät puolet, turha miettiä kuinka voisi olla parempi, tyhmää olla kateellinen. Kuitenkin on joku jollaon asiat paremmin, kuitenkin on joku jolla on elämässä asiat huonommin.  Seuraa unelmia, tee kivoja juttuja kivojen ihmisten kanssa, koe paljon, näe paljon.

Rakkaista ihmisistä lähelläsi, itsestäsi, hyvistä hetkistä, sujuvasta elämästä, elämän perusasioista on riippuvainen onnellisuus.

Matkalla onnellisuuteen oppii asioita, kokee juttuja, elää ihmeellisiä hetkiä, oppii maailmasta. Ettei valuisi elämä hukkaan tai sairastuisi esim. masennukseen tärkeää olisi olla onnellinen, edes ihan vähäsen onnellinen.

IMG_1434

”Kaikki mitä tavoittelemme (unelmat) ja rakastamme, tekee meidät väistämättä onnelliseksi, ja ilman näitä asioita elämä olisi tyhjää ja harmaata. Moni ihminen sanoo että se mitä he elämässään tavoittelevat on onnellisuus, ja vaikea on uskoa, että joku tätä ei tavoittelisi.”

Onnellisena olemisen hankaluus riippuu itsestään, joskus helppoa, joskus vaikeaa tulla onnelliseksi ja olla sitä. Jos on ihmisiä, jotka rakastavat sinua, mutta sulla ei ole kaikki hyvin niin et sä silloin ole onnellinen, sun tarvitsee oivaltaa mikä sut tekee onnelliseks ja tehdä niitä asioita, lisäksi on oltava sujut itsensä kanssa. Jos tulee onnelliseksi toisen satuttamisesta, kivun luomisesta toiselle on ihminen onnellinen väärin, muuten ei sitä voi väärin olla.

Onnellisuuden eteen tarvitsee muistuttaa itseään asioista, joista voi olla onnellinen, löytää asioista/elämästä valoisat puolet ja iloita niistä. Pitää olla välittämättä siitä mitä muut ajattelevat susta tai sun ulkonäöstä, karsia elämästä ihmiset, jotka välittää negatiivista energiaa ja toisaalta hankkiutua semmosten ihmisen seuraan, jotka on ihania. Lisäksi vältä kateutta ja jossittelua, jos olisi niin olisi parmpi, jos olisi näin tämä ja tämä olisi toisin, jos tapshtuisi näin olisin onnellisempi…

Epäonnellisuuden ja surun voi peittää helpommin mutta onnellisuuta on vaikeampi peittää, sen yleensä huomaa ihmisestä heti. Mielestäni onnellisuuden näkee toisesta kaverista ihan saman tien, vaikka ystävä ei olisi tätä edes ehtinyt sanoa. Kirkkaat silmät, jotka loistaa ja jos hymy on leveimmillään nii siitä kyllä heti huomaa onnellisuuden.

Jos muistaa huomata onnen myös pienissä asioissa ei siihen paljoakaan tarvita. Se voi olla vaikka iltataivaan väri, mistä tulee super onnelliseksi.

Onnellinen voi olla kuka vaan, mutta se ei tarkoita että kaikki olisvat onnellisia. Onnellisuus pitkä matka, kuka vaan, joka haluaa olla onnellinen, voi pyrkiä onnellisuuteen. Usko onneeso, tee itsellesi onni, anna mennä, elä ja unelmoi, taistele ja toteuta.

Onnellisuus, onnellinen, olla onnellinen, onnellisesti, onnellisena, onnellisille, onnellisena


-Okuliina & 18 kaveria

 

 

 

Konfirmoitu

Ote mun päiväkirjasta

2.7/3.7.2017 Konfirmaatiopäivän yö
Mun ympärilläni tässä elämässä on maailman ihanimmat ihmiset. Oon siitä oikeesti suunnattoman kiitollinen. Kello on 03.01 ja olen tunnin nyt liikutuksissani avannut paketteja ja kirjekuoria, lukenut heidän sanojaan. Tän vuorokauden aikana olen kuullut niin monta kaunista sanaa ja lukenut lukemattomia liikuttavia ajatuksia.
Luulin jo selvinneeni päivästä ilman itkemistäni. Turhaluulo. Itku tuli ihmisten sanoista kuitenkin. Kiitos siitä, että he uskovat mun unelmiin, toivovat minulle hyvää ja kohottavat itseluottamustani. Kuulin ihanan ja kauniin puheen naapuriltani, luin liikuttavan kirjeen fammulta, sain monen monta ihanaa korttia, kehua ja toivotusta, sain ihania viestejä ja voimistavia sanoja. Nykyään sanon kai liian harvoin rakastavani heitä kaikkia niin hirmuisesti. Nää ihanat ihmiset hukuttaa mut lankoihin ja onneen pian. Unelmiin ja itseeni uskominen tuntuu toisinaan niin helvetin mahdottomalta. Ihmiset tänään sai mut kuitenkin niin hyvälle tuulelle, että uskon itekin siihen et musta oikeesti vois olla mihin tahansa.
Ihmiset ympärilläni on kaikki niin upeita ja rakkaita, kauniita ja hienoja ihmisiä. En edes meinaa keksiä riittäviä sanoja kuvaamaan tätä kiitollisuutta ja onnea.
Pitkästä aikaa tunnen olevani oikeasti onnellinen, tämä tuntuu hyvältä.
Mun tekis mieli vielä kirjoittaa ikuisuus ja vuodattaa fiiliksiä paperille tälle mutta haluan nukkumaan (03.31)
Onneks mulla on ihmiset!

 

Kiitos kaikille rippijuhlaan osallistuneille, kiitos meidän rippikoulu jengille ja kiitos Marjolle mun mekosta, se sai hirmuisesti kehuja! Kiitos ikimuistoisesta konfirmaatiopäivästä ja rippikoulusta.Ja kiitos äiti mun kengistä, kiitos juhlaväki siitä, että hukutatte minut lankaan, kiitos haleista ja ilosta.
KIITOS!


-Okuliina

Kiitollisuudesta

Oon ollut nyt vähän yli viikon ihan ihmeellisissä ”elämä on kivaa” hypetyksissä. Tällä hetkellä olen erittäin kiitollinen, no oikeastaan kaikesta. Yks päivä hiffasin, kuinka ihania ystäviä mulla on, kaveritkin on mahtavia!

Ystävä ja kaveri ovat eri asioita. Kavereita on monia ja heidän kanssaan on kiva hengailla, en kuitenkaan avautuisi heille elämästäni kovinkaan paljoa. Ystävä on ihminen, johon luotan ja jonka kanssa on mahtavaa hengailla ja ihanaa höpötellä. Ystävälle saatan avautua elämäni lähes kaikista asioista ja he auttavat minut läpi vaikeidenkin aikojen. Ystäviä on huomattavasti vähemmän kuin kavereita.

Olen kiitollinen
-Kodista
-Vanhemmista & sisaruksistani
-Koulusta/Saan käydä ilmaiseksi koulua ja oppia ilman, että porukoilla tulee raha ongelmia minun tai sisarusteni kohdalla
-Isovanhemmista & muista sukulaisista
-Terveydenhuollosta/Pääsen sairaalaan milloin tahansa tarvittaessa ja minusta pidetään huoli, saan myös kaikkia ”ylimääräisiä” rokotteita kuten punkkirokotus tai entinen rokotushoitoni
-Vapaudesta/Saan oikeuksia valita omia asioita ja tehdä päätöksiä-Unelmistani/Mulla on oikeus unelmoida mistä tahansa
-Kokemuksista/Hyviä kokemuksia voin muistella hyvin mielin ja huonoista olen aina jotain oppinut. Kamalat kokemukset ovat vahvistaneet minua.
-Ystävistä

Nyt tahdon syventyä kiitollisuuteen ystäviä kohtaan. Ystäväni, tämä on omistettu teille, rakastan teitä.

Olen kiitollinen kaikista noin viidestä ystävästäni, kolme tyttöä, kaksi poikaa ja muutamia melkein ystäviä.

Ystävyys ei katso ikää eikä sukupuolta. Oikea ystävä hyväksyy ja rakastaa sinua sinuna, hän ei pyri muuntamaan sinua ja hänen seurassaan saat olla oma itsesi, ystävä ei myöskään tuomitse sinua. En muista että yksikään ystäväni olisi minua ikinä tuominnut, edes ”läpällä”. Monet kaverit on tuominneet, myös ”läpällä”. Ystävyys kestää ja on vakaa tietynlainen suhde, tästä suhteesta teihin olen mielettömän kiitollinen, silti mustasukkaisena ihmisenä toisinaan pelkään teidän menettämistä.Eri ystävien kanssa on eri jutut ja inside-läpät, se tekee ystävyydestä monipuolisempaa.

Mun jokainen ystävä on
-luotettava
-rehellinen
-reilu, kiltti, ystävällinen
-tsempaava
-hauska
-empaattinen
-mukava
-kuuntelija
-auttaja/avulias
-ihana
-kehuva
-piristävä
-rohkea
-hyvännäköinen
-vahva

-hieno

Ystävieni iät ovat 13, 16, 17 ja 15. Heihin olen tutustunut koulun kautta tai kavereiden kautta. Ystäviäkin on eri ”tasoisia” osan kanssa jaan enemmän, osan kanssa vähemmän.

Olen onnekas, kun ympärilläni on suuri tukiverkosto perheestä, suvusta ja erityisesti ystävistä.

Mulle oman tyylin löytäminen ja esille tuominen on tärkeä juttu, mm. siksi koska onhan tämä maailma ihan sairaan ulkonäkökeskeinen kuitenkin. Kiitos ystäväni siitä, että saan olla juuri teidän kanssanne oma itseni, hullu ja levoton minä, joka toisinaan on erittäin mietteliäs, synkkä ja filosofinen ihminen. En pelkää olla minä seurassasi tai tuoda mielipiteitäni suoraan esille. Musta on kasvanut ihminen, joka ei pidä mielistelystä ja sanoo asiat suoraan, muodostaa vahvoja mielipiteitä ja purkaa ne aina sisältään jollain tavalla.

Kiitos ystäväni, siitä että saan apua milloin vain, mihin tahansa. Ihan sama onko kyseessä matikan rasittava lasku tai elämän ongelma, ystäväni auttaa ja kuuntelee. Kiitos kun saan sinulle purkautua ja kiitos kun kuuntelet mua, sinulle voin itkeä ja nauraa, jakaa elämäni, eli olen kiitollinen avustasi, tuestasi ja neuvostasi. Thanks for being always there for me. Kuuntelet ja autat minua ja juttelet kanssani myös jopa keskellä yötä tai aamuyöllä 3.25

Kiitos ystäväni kun piristätte päivääni, yllätätte minut tavalla tai toisella ja höpöttelette kanssani milloin tahansa, ihan sama mitä kello on.

Haen inspiraatiota netistä, valokuvista, luonnosta, tarinoista, leffoista, videoista ja erittäin paljon myös ystäviltäni, olette suuri inspiraation lähde, olen kiitollinen inspiraatiosta, jota teiltä saan. Opetatte minulle paljon, huomaamattannekin.

Viime tiistaina, heräsin aamulla ja aamiaisen jälkeen kun katsoin yön aikana saamani snapit, liikutuin istuessani vessanpöntön kannella ja hampaita pesiessäni. Yksi ystäväni oli laittanut minulle ihanan videon, se piristi päivääni ja teki päivästäni paljon paremman.

Usein kun oon ollut allapäin ystäväni kehuu minua ja kertoo kuinka upea olen, itsevarmuuteni kohoaa heti.

Ystäväni oli matkalla, kehui snapissa ostamaansa ripsiväriä, pyysin häntä tuomaan minulle samnlaisen tuliaisena. Hän vastasi ettei voisi, sillä se maksaa niin paljon, kuitenkin silloin hän oli jo ostanut sellaisen minulle. Yllätys oli mahtava!

Ystäväni tässä alla kuvissa ↓ tää postaus on omistettu erityisesti teille!

 

(Ja koska blogini käsittelee myös käsitöitä, muutama kuva liittyen ystäviin ja käsitöihin)

Toivon, että voisin olla sulle edes lähes yhtä tärkeä, kuin sä minulle. Olet suurin idolini! Rakastan sinua. Kiitos ♥♥♥♥


-Okuliina