Blogikuvat

Tiedän, kuvani blogissa on otettu iPhonella, niitä ei ole muokattu kuvanmuokkausohjelmilla eikä niitä ole otettu huolellisesti asettelemalla, ajattelemalla ja valokuvaamalla. Mulla on syy tähän.

Blogini kuvat on otettu tilanteissa, arjessa, hetkessä, yöllä, kiireessä, elämän lailla. Koska elämä ei ole täydellisesti valotettuja poseerattuja kuvia, upeita tyylikkäitä smoothiebowleja, ruskettuneita ja hoikkia vahattuja sääriä eikä siistejä valkoisella taustalla olevia virheettömiä villasukkia tai upeita asetelmia langoista ei valokuvienkaan tarvitsisi olla sellaisia. Valokuva on muisto tai näyte hetkestä/tilanteesta/tapahtumasta/asiasta/ihmisestä. Jos tiedät yhdenkin täysin täydellisen asian tässä maailmassa, niin täydellisen ettei sitä enää mitenkään voisi parantaa, kerro se mulle kommenttiboksissa.

Some (eli sosiaalinen media) on osa elämää ja siellä jaetaan hetkiä, tapahtumia, kuvia, mietteitä ja elämää. En ymmärrä miksi somessa pitäisi feikata elämä täydelliseksi, miksi mun kuuluisi julkaista blogissani(kin) vain ”täydellisiä” kuvia.

Jos Okuliinacraftissa ois muokattuja, järjestelmäkameralla otettuja valokuvia yleisilme ois heti erilainen ja ammattimaisempi, ehkä myös panostetumpi jne. Mutta tahdon pitää blogin aitona ja mahdollisimman filtteröimättömänä ikkunana elämääni, käsitöihini ja ajatuksiini en ole iPhone kuvistani mihinkään vielä luopumassa! Mä haluan olla mä! En halua muokata elämästäni somea tai muka täydellistä. Tahdon olla minä just niinku oikeassa elämässä oon aitona minänä.

”No one’s life is as perfect as their instagram feed”

”Social media is training us to compare our lives, instead of appreciating everything we are. No wonder why everyone is always depressed”

 


-Okuliina

Kiitollisuudesta

Oon ollut nyt vähän yli viikon ihan ihmeellisissä ”elämä on kivaa” hypetyksissä. Tällä hetkellä olen erittäin kiitollinen, no oikeastaan kaikesta. Yks päivä hiffasin, kuinka ihania ystäviä mulla on, kaveritkin on mahtavia!

Ystävä ja kaveri ovat eri asioita. Kavereita on monia ja heidän kanssaan on kiva hengailla, en kuitenkaan avautuisi heille elämästäni kovinkaan paljoa. Ystävä on ihminen, johon luotan ja jonka kanssa on mahtavaa hengailla ja ihanaa höpötellä. Ystävälle saatan avautua elämäni lähes kaikista asioista ja he auttavat minut läpi vaikeidenkin aikojen. Ystäviä on huomattavasti vähemmän kuin kavereita.

Olen kiitollinen
-Kodista
-Vanhemmista & sisaruksistani
-Koulusta/Saan käydä ilmaiseksi koulua ja oppia ilman, että porukoilla tulee raha ongelmia minun tai sisarusteni kohdalla
-Isovanhemmista & muista sukulaisista
-Terveydenhuollosta/Pääsen sairaalaan milloin tahansa tarvittaessa ja minusta pidetään huoli, saan myös kaikkia ”ylimääräisiä” rokotteita kuten punkkirokotus tai entinen rokotushoitoni
-Vapaudesta/Saan oikeuksia valita omia asioita ja tehdä päätöksiä-Unelmistani/Mulla on oikeus unelmoida mistä tahansa
-Kokemuksista/Hyviä kokemuksia voin muistella hyvin mielin ja huonoista olen aina jotain oppinut. Kamalat kokemukset ovat vahvistaneet minua.
-Ystävistä

Nyt tahdon syventyä kiitollisuuteen ystäviä kohtaan. Ystäväni, tämä on omistettu teille, rakastan teitä.

Olen kiitollinen kaikista noin viidestä ystävästäni, kolme tyttöä, kaksi poikaa ja muutamia melkein ystäviä.

Ystävyys ei katso ikää eikä sukupuolta. Oikea ystävä hyväksyy ja rakastaa sinua sinuna, hän ei pyri muuntamaan sinua ja hänen seurassaan saat olla oma itsesi, ystävä ei myöskään tuomitse sinua. En muista että yksikään ystäväni olisi minua ikinä tuominnut, edes ”läpällä”. Monet kaverit on tuominneet, myös ”läpällä”. Ystävyys kestää ja on vakaa tietynlainen suhde, tästä suhteesta teihin olen mielettömän kiitollinen, silti mustasukkaisena ihmisenä toisinaan pelkään teidän menettämistä.Eri ystävien kanssa on eri jutut ja inside-läpät, se tekee ystävyydestä monipuolisempaa.

Mun jokainen ystävä on
-luotettava
-rehellinen
-reilu, kiltti, ystävällinen
-tsempaava
-hauska
-empaattinen
-mukava
-kuuntelija
-auttaja/avulias
-ihana
-kehuva
-piristävä
-rohkea
-hyvännäköinen
-vahva

-hieno

Ystävieni iät ovat 13, 16, 17 ja 15. Heihin olen tutustunut koulun kautta tai kavereiden kautta. Ystäviäkin on eri ”tasoisia” osan kanssa jaan enemmän, osan kanssa vähemmän.

Olen onnekas, kun ympärilläni on suuri tukiverkosto perheestä, suvusta ja erityisesti ystävistä.

Mulle oman tyylin löytäminen ja esille tuominen on tärkeä juttu, mm. siksi koska onhan tämä maailma ihan sairaan ulkonäkökeskeinen kuitenkin. Kiitos ystäväni siitä, että saan olla juuri teidän kanssanne oma itseni, hullu ja levoton minä, joka toisinaan on erittäin mietteliäs, synkkä ja filosofinen ihminen. En pelkää olla minä seurassasi tai tuoda mielipiteitäni suoraan esille. Musta on kasvanut ihminen, joka ei pidä mielistelystä ja sanoo asiat suoraan, muodostaa vahvoja mielipiteitä ja purkaa ne aina sisältään jollain tavalla.

Kiitos ystäväni, siitä että saan apua milloin vain, mihin tahansa. Ihan sama onko kyseessä matikan rasittava lasku tai elämän ongelma, ystäväni auttaa ja kuuntelee. Kiitos kun saan sinulle purkautua ja kiitos kun kuuntelet mua, sinulle voin itkeä ja nauraa, jakaa elämäni, eli olen kiitollinen avustasi, tuestasi ja neuvostasi. Thanks for being always there for me. Kuuntelet ja autat minua ja juttelet kanssani myös jopa keskellä yötä tai aamuyöllä 3.25

Kiitos ystäväni kun piristätte päivääni, yllätätte minut tavalla tai toisella ja höpöttelette kanssani milloin tahansa, ihan sama mitä kello on.

Haen inspiraatiota netistä, valokuvista, luonnosta, tarinoista, leffoista, videoista ja erittäin paljon myös ystäviltäni, olette suuri inspiraation lähde, olen kiitollinen inspiraatiosta, jota teiltä saan. Opetatte minulle paljon, huomaamattannekin.

Viime tiistaina, heräsin aamulla ja aamiaisen jälkeen kun katsoin yön aikana saamani snapit, liikutuin istuessani vessanpöntön kannella ja hampaita pesiessäni. Yksi ystäväni oli laittanut minulle ihanan videon, se piristi päivääni ja teki päivästäni paljon paremman.

Usein kun oon ollut allapäin ystäväni kehuu minua ja kertoo kuinka upea olen, itsevarmuuteni kohoaa heti.

Ystäväni oli matkalla, kehui snapissa ostamaansa ripsiväriä, pyysin häntä tuomaan minulle samnlaisen tuliaisena. Hän vastasi ettei voisi, sillä se maksaa niin paljon, kuitenkin silloin hän oli jo ostanut sellaisen minulle. Yllätys oli mahtava!

Ystäväni tässä alla kuvissa ↓ tää postaus on omistettu erityisesti teille!

 

(Ja koska blogini käsittelee myös käsitöitä, muutama kuva liittyen ystäviin ja käsitöihin)

Toivon, että voisin olla sulle edes lähes yhtä tärkeä, kuin sä minulle. Olet suurin idolini! Rakastan sinua. Kiitos ♥♥♥♥


-Okuliina

Juttuja minusta

Heips!
Tavoitteeni olisi, että te, lukijani kokisitte tuntevanne mut mahdollisimman hyvin. Kuitenkaan tästä huolimatta tarkoitukseni ei ole vuodattaa blogiin, tai muuallekaan nettiin kaikkea elämästäni ja minusta, yksityisyyden raja pitää muistaa.

Siispä kerron teille nyt 12 sekalaista asiaa minusta

-Olen usein melankolinen
-Hukkaan tai unohdan usein avaimet ja bussikortin
-Rakastan asioiden listaamista ja listojen tekemistä
-Menettäminen on isoin pelkoni
-Kysymyslauseet on mun lempi lauseita, rakastan udella asioita
-Ihailen vahvoja ja itsenäisiä naisia ja ihmisiä joilla on oma tyyli
-Kananuudelien ja pikaruokaloiden etenki burger kingin haju etoo mua
-En tykkää kauheest eläimistä
-Olen huono säästää rahaa
-Normaalisti käteni on aina ihan jäässä ja inhoan hanskoja
-Kangaskassit ja isot kassit on mielestäni parhaita kasseja
-En ole hyvä hetkessä eläjä

IMG_8601.JPG

IMG_0121

IMG_8415


-Okuliina

Uutta projektia!

Heips!
Tulevana kesänä pääsen ripiltä. Konfirmaatio ja rippijuhla ovat heinäkuun alussa. Alunperin olisin tahtonut myös jopa ommella itse oman rippimekkoni, mutta se olisi ollut taidollisesti, välineellisesti ja aikataulullisesti liian suuri haaste. Siispä päädyin siihen, että ”vain” suunnittelen itse oman mekkoni. Jollain tapaa tahtoisin myös päästä sen toteutus vaiheeseen mukaan. So far olen hakenut ideoita ja tehnyt muutamia suunnitelmia. Haluan suunnitella itse mekkoni, koska silloin saan siitä juuri omanlaiseni ja opin jotain uutta varmasti.

Tälläinen projekti siis kevääksi-kesäksi. Ainakin jotain tuun tästä projektista varmasti tänne kirjoittelemaan, en tiedä vielä tarkalleen.


-Okuliina

Some muuttaa meitä (?)

Heips!
En ole pitkään aikaan kirjoitellut, postauksia on tullut muutama, mutta nekin ovat olleet jo ajastettuja valmiiksi. Oon ihminen, joka miettii ja ajattelee tosi paljon.  Varsmasti moni muukin on samanlainen ajattelija ja miettijä kuin minä. Tykkään toisinaan myös kertoa mielipiteeni ja ajatukseni joistain asioista. Sekin toisaalta liittyy vähän tähän lifestyle-teemaan, mutta ainakin tän päivän aihe liittyy hyvin tähän blogi teemaan, koska itse ainakin lasken bloginkin someksi. Eli siis nyt tulee itsekästä tekstiä ja mun mielipiteitä aiheesta sosiaalinen media. En tiedä alkaisinko toisinaan myös kirjoittelemaan tämän tapaisia mielipide- ja ajatuspostauksia, mutta sen me näemme ajalla.


SoMe
Mulla on facebook, snapchat, pinterest, instagram ja tämä blogi. Kinka moni muu muuten ajattelee blogit somena? Itse käytän sosiaalista mediaa aktiivisesti. Aamulla kun herään, katson snapit ja sitten instan, bussissa tai koululla katson facen ja pitkin päivää kattelen melko tiuhaan tahtiin näitä someja. Pinterest on ainoa some, jossa en käy välttämättä päivittäin. Taas bussissa matkalla kotiin katson instan ja snapin, illalla viimeisenä katson instagramin tai snapchatin. Itse koen kuitenkin olevani aika tarkka yksityisyydestäni. Varsinkin blogissa mietin usein tarkkaan ennen kuin julkaisen varsinkin, jos kysessä on muu kuin kässä postaus, usein myös käytän vain esim. kaverini, tätini, siskoni, serkkuni, hän tms., enkä kyseisen henkilön nimeä. Teen niin suojellakseni omaa ja etenkin toisen henkilön yksityisyyttä. Tuntemattomat blogin lukijat, eivät välttämättä yhtä äkkiä löydä kyseisen henkilön someja tms. kuin lukija, kenet tunnen. Saatan tehdä myös näin, koska en jaksa pyytää lupia jokakerta tms. Vaikka tiedän, että facebookissakin julkaisemani jutut jää ikuisesti nettiin ja muistaakseni myös facen omaisuudeksi(?) sinne saatan silti kirjoittaa joskus henkilökohtaisempiakin asioita, koska tiedän lähes tarkalleen ketkä niitä lukee ja keitä he ovat. Instagramissa mun omalla henkilökohtaisella tililläni mua saa seurata vain kaverit, kavereiden kaverit, tutut tms. henkilöt, jotka tiedän. Okuliinacraft käyttäjää saa seurata kaikki, koska se on julkinen. Niin paljon kuin somestakin tykkään, silti siihen toisinaan menetän hermoni ja välillä kaipaisin jopa somelomaa. Itse käytän somea ideoiden, tiedon ja motivaation hakuun, mutta myös ehkä jopa pääosin ihan vaan huvikseni. Blogi on kuitenkin taas asia erikseen. Ehkä tässä on riittävästi mun sometuksesta.

Tähän postaukseen mulla tuli lopullinen idea tänään iltapäivällä koulussa. Kuinka sosiaalinen media muuttaa meitä? Mitä ja miksi me julkaisemme? Kenelle tarkoitamme julkaisumme? Millainen kuva minusta tulee ihmisenä pelkän somen kautta? Kysymyksiä liittyen sosiaalisen median maailmaan. Idea tähän tuli viimeisellä tunnilla, emmekä edes keskustelleet somesta vaan ihan jostain muusta.
Kukaan meistä ei ole täydellinen, eihän. Ja me kaikki sen tiedämme varsin hyvin ainakin toivottavasti. Miksi kuitenkin somessa pyöriessämme alamme ihailemaan lihaksikkaita ja hyväkuntoisia kroppia, kauniita ja vaikeita meikkejä, hienoja asuyhdistelmiä, upeita ruokia ja kalliita luxus tuotteita, vaikka jos pysähdymme kuvan kohdalle miettimään meidän tulisi varsin hyvin tietää se, että mitä luultavimmin kuvan ottoon on panostettu ja ruoka on aseteltu vain ja ainoastaan hienosti sitä varten, että siitä tulee hieno instagram kuva. Miten some muuttaa mielikuvaamme ”normaalista”? Miksi someen tuodaan aina vain ne parhaimmat ja onnistuneimmat otokset? Miksi somessa iloitaan ihanista asioista, mutta isot ja pahat asiat piilotetaan? Jos valitetaan, valitetaan vain pienistä jutuista, esimerkiksi siitä, kuinka menee hermo, kun bussi oli taas kaksi minuuttia etuajassa. Ei kuitenkaan yleensä tuoda somessa esille esimerkiksi omia harmeja, ongelmia tai huonoja oloja tai varsinkaan niiden syitä. Ihan kiva juu, että some pysyy positiivisena paikkana. Vai pysyykö sittenkään, koska somessa on helppo kommentoida mitä vaan ja jopa kiusata. Ymmärrän. Harvat nuoret julkaisee somessa meikittömiä, kotilökäri kuvia, hiukset räjähtäneinä ja huone sotkuisena. Ymmärrän, kyllä minäkin julkaisen paljon mielummin kuvan, jossa olen laittautuneena. Somessa toisinaan tahdomme varmaan esittää vähän fiksumpaa ja kauniimpaa/komeampaa tai muulla tavalla erilaista kuin oikeasti on. Myös meidän kaikkien ajatukset muuttuvat, kun menemme sosiaalisen median maailmoihin. Tahdomme näyttää vähän lihaksikkaammalta ja laihemmalta kuin oikeasti ehkä olemme, en tarkoita että olisit lihava, jos teet näin. Toisaalta myös tahdomme sopeutua massaan ja joskus jotkut jopa pelkäävät laittaessaan massasta suuresti erottuvan kuvan.
Sitten on kuvatekstit. Ne on vaikeita. Huh. Toiset kirjoittavat kuvatekstejä, jotka liittyy kuvaan, toiset kirjoittavat mietelauseita tai laulujen lyriikoita. Jotkut tarkoittavat kuvatekstillä jotain ja toiset vain kirjoittavat enempiä miettimättä. Mulla itselläni se riippuu. Jotkut myös muokkaa kuvia paljonkin, toiset julkaisevat lähes kokonaan käsittelemättöminä. Meitä on monia somessa. Muistetaanhan se. Käytämme eritavalla somea ja julkaisemme eri kriteereillä. Some muuntaa aivan varmasti kaikkien ihmiskuvaa. Some ei kuitenkaan ole peili, peili on peili. Kuuluuko verrata omaa kehoaan mallin kehoon? Tai parisuhdettaan #couplegoals kuviin? Mitataanko ystävyyttä oikeasti tägäämällä frendi meemiin? Onko kaunis vain, jos käyttää meikkiä ison kasan? Olenko hyvöännäköinen, jos saan tietyn määrän tykkäyksiä ja/tai kommentteja? Ne on vaan kommentteja, ne on vaan tykkäyksiä. Millaisen kuvan lataan instaan? Miten tämän muokkaisin? Oho, oho hän tykkäsi kuvastani! Mitä nyt?! Äkkiä apua ja neuvoa kaverilta!
Ei! Ne on vaan kuvia! Ne on vaan parin rivin tekstejä, ja sen kyllä huomaa, jos teksti on lyriikka tai mietelause. Ne on vaan kommentteja, tykkäyksiä ja seuraajia! Ei ne oikeasti määritä sua kauniina, iloisena, suosittuna tms. Some on joskus jopa pelottava sen täydellisyydellään. Miksemme me muuten julkaise tavallisia arkisia kuvia, joissa ei näytä aina ihan prinsessalle/prinssille? Itse en kauheesti tiiä poikien some jutuista, mut tyttöjen kesken ainakin se menee niin, että jos vähänkin näkyy että on tissit, saa haukut niskaan, että heruttaa. Jos tissejä ei näy, kuvat on tylsiä. Jos kuvaa on muokattu on pelkuri ja jos kuva on muokkaamaton olet lihava ja ruma, kuva on epätarkka ja huono laatuinen. Miksi se menee niin? Ihmiset hei! Julkaiskaa sellasia kuvia ja tekstejä kuin haluatte, muistetaanhan, että some ei ole sama asia kuin tosimaailma. Muistattehan vaan sen, että älä luota tuntemattomiin ja yksityisyytesi on sun vastuulla. Mieti ennen kuin lataat sen kuvan sijainnilla, minihame pällä kaverin bileistä. Ja kaverit hei, kommentit somessakin sattuu ja sä saat erottua somessa musta joukosta. En sulje itseäni näiden asioiden ulkopuolelle, syyllistyn itsekin näihin. Seuraajat ei koskaan tiedä, mitä olet ajatellut julkaistessasi kuvan, vaikka hän stalkkaisikin sinua somessa ja tunitisi sinut, hän ei kuitenkaan ole ajatustenlukija. Nykyään on ihmisiä, joiden työ on some, hekin kuitenkin laittavat aikaa kuvan ottamiseen ja muokkaamiseen, niin minäkin, vaikka some ei työni ole. Eikä se haittaa, jos muokkaa vähän kuvia tai julkaisee vain otettuja kuvia, eikä ns. tilannekuvia. Ymmärrän, että kuvia muokataan ja että kuvia muokataan, jotta se nyttäisi paremmalle, mutta en ymmärrä sitä, että miksi piäisi kiistää kuvan muokkaaminen, selkeästi muokatusta kuvasta.
Mitä varten mä käytän mun someja? Snapchat eli snappi eli sc on kavereiden kanssa juttelua varten, mä en käytä snappia leikkiäkseni filttereillä. Päivitän mystorya usein. Instagram eli insta eli ig on tykkäämistä, jakamista, inspiroitumista, stalkkaamista ja hengailua varten. Julkaisen monesti viikossa instaan, mutten yleensä koskaan enempää kuin yhden kuvan päivässä. Välillä muokkaan kuvia installa enemmän kui  joskus. Olen semi tarkka feedistäni. Facebook eli face eli fb on scrollailua, uutisten lukua, päivittelyä, ilmoittamista ja stalkkaamista varten. Pinterest on ideoiden ja motivaation hekemista varten.
Some on kiva paikka, mut siel tulee todella helposti todella itsekriittiseksi.
Kuinka sosiaalinen media muttaa meitä?
-Meistä tulee itsekriittisempiä
-Rupeamme arvostelemaan muita ja itseämme paljon helpommin
-Me annamme muille ja me saamme tiettyjä ”leimoja”
-Alamme tavoittelemaan arjessakin täydellisyyttä helpommin
-Koukutumme
Mutta kuitenkin Some on ihana!


img_9651
Tämä on peruskuva oppitunnilta, ei, en ole hymyilevä ja ymmärtäväinen, istu selkäsuorana ja siisteissä vaatteissa, tavarat suorassa rivissä pulpetilla
img_8212
Syy miksen tätä kuvaa laittanut instaan on vain huono valaistus

 

Ja sit on nämä kuvat, joita en välttämättä someen laittaisi, mutta kavereille ne ihan ok laittaa snapissa

img_9664

img_9655
Tässä on mun insta feed tällä hetkellä. Viimeisimmät 12 kuvaa

 

img_9504
Granaattiomenankaan syöminen ei ole nopeaa ja siistiä puuhaa, someen lataisin siistin kuvan valkoisella taustalla granaattiomenasta
img_9580
Jos todella luulet, että syön asetellun aamiaisen jokapäivä tarjottimelta sängyssä, suosittelen vieroitusta somesta

 

img_9650
Eikä se ruokavaliokaan aina niin terveellinen ole, vaikka somessa sanois mitä

Noi on mun joitain instakuvia. Violetilla ympyröity teksti liittyy kuvaan puoliksi. Ensin siinä on ranskaksi mietelause; ikuisesti nuoria ja vapaita kuin linnut. Ranskan kielisen osuuden jälkeen kuvaan liittyvä teksti. Keltaisella ympyöity teksti on Plafacen lyyrikoita. Punaisella ympyröity teksti on kuvaan liittyvä ja ilmoittava. Vihreällä ympyröity teksti on vain kysymys, joka ei liity miteinkään kuvaan. Ja viimeiseksi ympytöimätön teksti on teksti joka jolla tapaa liittyy kuvaan.


Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Okuliina
P.S. Muistahan että kaikki sanomani ovat vain minun näkemyksiäni, enkä sulje itseäni näihin syyllistymiseltä pois millään tavalla.

Okuliina, minä

Heips!
Olen pitänyt tätä blogia helmikuusta 2016 asti, nyt vähän alle vuoden. Nyt otin blogin sisältöön lisäyksenä lifestylen. Ajattelin, että lifestyle juttuja lukiessa teidän, jotka ette tunne mua olis kiva tietää kuka ja millainen mä olen.

Siispä tässä asioita minusta, lisää tuutte joskus toki tietää/oppii :
-Oon syntynyt v.2002
-Mun nimeni on Vilma, mua kutsutaan Vilmaksi. Okuliinacraft ja Okuliina tulee mun toisesta nimestä Okuliina
-Kaverit ja perhe ovat mulle tärkeitä
-Käsityöt on mulle intohimo, isona haluan ompelijaksi
-Nahkatakki on mun lempivaate, ripsiväri on lempimeikki ja musta on lempiväri -lempiruoka on pihvi, salaatit ja ranskalaiset, lempijuomia on kahvi, cokis ja mehu, hedelmät on ihania.-Voin olla hyvinkin itsepäinen ja voimakastahtoinen
-Tykkään auttaa ja jutella, ulkoilla, shoppailla, leipoa, tehdä käsitöitä, seikkailla
-Koulussa lempiaine on ranska, inhokkeja on muutama
-Haluan usein seikkailemaan
-Mulla on 4 pikkusisarusta ja ne on mulle maailman tärkeimpiä
-Tykkään kävelemisestä ja kävelen nopeasti. Käyn juoksemassa myös silloin kun huvittaa, about 1-2 krt vkosssa
-Lempparileffa on Sex and the city 1&2, lempparikirjasarja on Vares, lempi tv-sarja on ainakin frendit
-Somessa lemppari on snäppi
-Olen järjestelmällinen (yleensä) ja huolehtiva
-Mulla on paljon allergioita
-Shoppailu on ihanaa, mutta se saattaa ”välillä” vähän karata käsistä
-Vetkuttelen liikaa asioiden kanssa, joista en pidä
-Asiasta riippuen saatan olla tosi äkkipikainen tai hidas ja harkitseva