Tiistai 27. maaliskuuta

Tiistain blogipäiväkirjana toimii tiistaina instaan kirjoittamani kuvateksti

On tapana pitää koulun jälkeen maanantaisin palaveri tuokio mun ja mun kalenterin kanssa, suunnitella viikon koulujutut, muut tehtävät, aikataulut ja rahanmeno. Rakastin sitä hetkeä, en enää rakasta. Ennen stressaannuin, jos mulla ei ollu suunnitelmaa ja nykyään stressaannun jos mulla on tarkka aikataulu ja suunnitelma. Mä oon oppinu elämään hetkessä ja vetkuttelen nykyään ihan liikaa, pohdin toisinaan milloin opin tekemään asiat ajoissa enkä viime tingassa. Mut aina mä selviin. Ysi on kohta lopuillaan ja mua kutsuu amis. En todellakaan tiedä, mitä se tuo tullessaan tai et käynkö ees sitä loppuun saakka, mut deep down there must tuntuu et tää valinta on täysin oikea. Mä oon muutamii päivii miettiny yhtä isoa blogitekstiä, kirjottaisinko vai en… Lähipäivinä on tapahtunu toisaalta sairaasti, toisaalta ei oikeest yhtään mitään. Ja oikeesti, oon tullu siihen lopputulokseen, et onneks teiniys on vaan kerran elämässä! Onhan tää mahtavaa ja coolii ja ainutlaatusta ja ihanaa mut toisaalt kuka hitto keksi tehdä teini-iän tän kaiken keskelle. Mut asia itsessäni, josta oon ylpeä on se et nykyään osaan rakastaa itteäni, osaan nähdä naamani nättinä ja kehoni kauniina, osaan arvostaa omia tekoja ja olla tyytyväinen omiin suorituksiin.
Kaiken tän kaaoksen keskellä toivon ylitsepääsemättömästi, et olis jo kesä!

Mainokset

Ikävä

Ranskaks mul on ikävä sua sanotaan ”Tu me manques”, jonka suora käännös on ”sinä minusta puutut”. (Manquer=puuttua, kaivata, ikävöidä). Mun mielestä se on jotenkin kaunis ajatus,
puutut minusta. Kun ”ikävä sua” on ku joku tunne ja joo, onhan se tunne, mutta se että sinä puutut minusta kuvaa sitä koko oloa paremmin, tuntuu et jokin tärkeä osa itestään puuttuu. Puutut viereltäni, puutut tästä hetkestä, oot vaan mielessä mutta fyysisesti puutut. Sitähän se ikävä ja kaipuu on, sitä että jotain tai joku puuttuu. Harvemmin sulla on ikävä äitiä silloin kun on äidin kanssa, äitiä tulee ikävä kun äiti on muualla kuin itse olet. Silloin äiti puuttuu. Mun mielestä tää on on yks ihana esimerkki siitä miten ranska on kaunis kieli.

 

-Okuliina

instagram julkaisun miete

Instagram julkaisuni 12. toukokuuta

IMG_1640

Kun otin tän kuvan viime lauantaina mul oli hyvä ja vahva olo. Koin olevani itsevarma, pidin ylpeänä päälläni tekemääni toppia. Tänään lainasin Ellan farkkuja ja suutuin. Minä ja Ella joista kumpikaan ei ole kokoa L käytämme jopa L kokoisia farkkuja ja sit valitellaan et teinitytöillä on ***** omatunto ja itseluottamus. Miksi vaateteollisuus on niin 💩?! S-M kokoiset käyttää L ja XS kokoiset M. Miksi?! Mulla nyt sattuu olemaan kohtalaisen ok itseluottamus mut chizus kraist oikeest mihin menee maailma ja vaateteollisuus sen mukana. Tyhmät koot ei oo ainoo ketjuvaatetuotannon paha puoli. Niit tehään meinaa sit myös laittomis tilois, laittomal työvoimal ja surkeella palkalla, niin että jopa työntekijän henki ja terveys on vaarassa. Tätä tekee esim. H&M. Mä haluan olla isona myös sen takia ompelija, että voisin parantaa edes yhden ihmisen verran maailmaa, luoda fiksuja käytännöllisiä, ympäristöystävällisiä ja ihmisystävällisiä vaatteita ihmisille jotka rakastaa muotia.