Olla onnellinen

”Jos tahtoo asian kärjistää, niin tyhmät ovat onnellisia”

Joskus me jutellaan pohjalla olemisesta, pahasta olosta, mielenterveydestä ja masennuksesta, ongelmista ja sairauksista. Mietitään, vertaillaan, kuvaillaan, selitetään, ollaan huolissamme ja kirotaan.

Silmät avaa tuska, oma tai läheisen. Kiitollisuuteen kannustaa ja herättää vertailu. Onnellisuuteen pääsee elämältä oppimalla, työtä tekemällä, unelmoimalla ja taistelemalla.

Musta tuntuu, että kukaan jolla ei itsellään ole ollut paha olla ei voi ymmärtää kuinka paljon henkinen kipu ja pohjalla oleminen sattuu, raatelee, kiduttaa, vahvistaa, pelottaa. Ei vaikka olisi kuinka empaatiakykyinen tahansa, kuinka hyvä ymmärryskyky tai havainnollinen kuvailu fiiliksistä.

Kun taivaltaa kuopastansa ylös jälleen pinnalle, saavuttaa jälleen onnellisuuden, se onnellisuus tuntuu super mahtavalta, se on sillä hetkellä se kaikista vahvin tunne. Toisaalta samalla saattaa pelätä uudelleen romahtamista, kaiken alusta alkamista. Niin minä teen.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt tästä aiheesta kirjoittamista, nyt kuitenkin parin ihmisen inspiroimana tartuin ideaani ja lähdin toteuttamaan postausta onnellisuudesta. Otin jälleen ystäviäni ja kavereita mukaan hommaan ja sainkin ihan mahtavia ajatuksia!

Onnellisuus, ihmisten haave, tavoite, päämäärä, elämäntapa, olemisen muoto, tunne, kokemus, muisto. Jotkut pelkäävät menettämistä, kuolemaa, sotaa, jotain tunnetta, en usko kuitenkaan että maailmassa olisi yhtäkään ihmistä, joka pelkäisi onnellisuutta, pelkäisi olla onnellinen.

Onnellisuuteen liittyy monia asioita, tapahtumia, ihmisiä, tunteita, ajatuksia, elämää, sanoja.

Just nyt olen onnellinen, olen onnellinen tässä hetkessä, tässä fiiliksessä. Olen onnellinen elämästä, hetkistä, hengittämisestä, nauramisesta ja elämisestä. On ihanaa olla onnellinen!

Onnellisuus ei ole itsestään selvyys. Joillekin se on hankalampaa kuin muille, toiset ovat vähästä onnellisia, toiset tarvitsevat paljon aikaa, tavaraa, ihmisiä ja muuta saavuttaakseen onnellisuuden. Onnellisuuteen on jokaisella oma tie. Se tie on ainutlaatuinen, ikimuistoinen, kaunis upea polku tavoitteeseen.
Ajatella, että jollekin onnellisuus tulee lähes luonnostaan, hänen jokapäiväinen elämänsä on onnellista arkea. Toinen taas tekee sen eteen kovasti töitä ja haaveilee siitä ehkä joskus jonain päivänä sen saattaa saavuttaa.

Ystäväni kertoi, kuinka kiitollinen hän on että hällä on kaikki hyvin. Juteltiin, kuinka kuuluukin olla kiitollinen, pirun kiitollinen. Kuinka hyvältä tuntuu olla onnellinen, kuinka elämästä pitäisi olla kiitollinen.
Kerroin, kuinka toisen ystäväni sanat olivat tehneet mulle tosi hyvän ja itsevarman olon vähän aikaa sitten. ”Vilma, kyl mä nään, että sulla on joskus paha olo ja vähä droppi tai ei oo kaikki hyvin. En mä susta kuitenkaan huolissani oo varsinaisesti, koska luotan, että sä selviit taas ja taistelet reittis ylös huipulle”, en tiedä, mikä näissä sanoissa oli niin merkittävää, mutta jokin niissä kolahti. Joskus kun ahistaa, on huono olla, pelottaa ja sattuu, lisää ahdistusta kun jengi ympärillä hössöttää huolissaan. Ymmärrän huolen, on hirveetä, jos läheisellä on paha olla, se kipu tarttuu toisiin, leviää tulen lailla. Noissa sanoissa ehkä kolahti se, että hiffasin kuinka tää tyyppi tuntee mut ja mun fiilikset, tietää sen, että tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa ja samalla uskoo muhun ja vahvuuteeni ihan sairaasti.

Hymyilen aina, joskus vain tavasta, toisinaan surusta ajatellen niitä ihania muistoja, hymyilen kaikissa tunteissa. Hymyilen silkasta onnesta, saavutuksista, ilosta, pelosta, melankoliasta, kauniista asioista, itkusta. Ilman hymyäni, on mulla orpo olla.

Ilo ja onnellisuus on eri asioita. Iloinen voit olla hetken, voit tulla iloiseksi pienestä asiasta, iloisuus on nopeammin ohi menevää. Onnellisuus on vaikeampaa saavuttaa, se tunne on elämässä, jonkin aikaa, toivottavasti pitkään. onnellisuudesta unelmoidaan, sitä tavoitellaan ja saavutetaan, onnellisena ollessaan voi olla surullinen, haikea tai kiukkuinen. Iloisuutta ei tavoitella, unelmoida eikä iloisena ollessaan voi oikein olla surullinen, haikea eikä kiukkuinen.

Onnelliseksi tulee elämästä, ollessaan onnellinen on ihminen kaikkein onnellisimmillaan. Mistä tietää olevansa onnellinen, miltä onnellisuus tuntuu? Onnellisuuden tavoittaa työllä sen eteen. On ihanaa olla onnellinen. Hyvistä asioista on riippuvainen onnellisuus. Onnellisuus on sitä, kun on hyvä olla, vaikka asiat ei ole täydellisesti, on tyytyväinen elämään, onnellinen siinä hetkessä, hetki kerrallaan eläessä. Jaksaakseen, kokeakseen asioita, nauraakseen ja iloitakseen on tärkeää olla onnellinen. Onko vaikeaa olla onnellinen, voiko olla onnellinen väärin? Onnellisuuden menettäminen on mahdollista samalla tavalla, kuin minkä tahansa muun asian menettäminen. Mitä onnellisuuden eteen tehdä pitää? Onnellisuudella on monta tarkoitusta, mitä onnellisuus tarkoittaa. Onnellisuus hehkuu yli ihmisestä. Ilman halua olla onnellinen on kykemätön onnellisuuteen. Kuka voi olla onnellinen?

Kun on paha olla, elää pintaa ja huippua syvemmällä, tulee onellisia hetkiä, ei kuitenkaan ole onnellinen. Muistelee onnellisia hetkiä, aikoja, hymyilee haikeasti, tuntee tuskansa hetkellisesti erilaisena, oudolla tavalla voimakkaampana. Taistelemalla, tahtomalla, elämällä, purkamalla, konttaamalla, kävelemään oppimalla pääsee takaisin elämän onneen, upeuteen ja ainutlaatuisuuteen, kauneuteen ja vahvuuteen. Onnelllisuus on sanoinkuvaamattoman hienoa, elämä on mieletön kiitollisuuden aihe. On vielä elossa, on vielä elämässä.

IMG_4206

Kavereiltani kysyin kysymyksiä, he vastasivat niistä joihinkin. Kamuseni, on aika antaa äänenne kuulua!

”Mä en usko, että onnellisuus tukee vaan uskomalla ja hankkimalla. Tietty se auttaa, asenne auttaa aina. Onnelisuus riippuu tosi usein sun elämästä ja olosuhteista, on niitä aikoja kun vaikka kuinka yrittäisi, ei vaan pysty olemaan onnellinen. Uskon, että sitä onnetonta ihmistä ympäröivät voivat auttaa paremmin kun se onneton ihminen itse. Ainakin mulla, mun onnellisuus riippuu paljon siitä, että mitä ihmisiä mun ympärillä on ja miten ne kohtelee mua. Jos ne ihmiset mun ympärillä ei hyväksy mua, kohtelee mua huonosti, eikä kunnioita mua niinkuin ihmistä, mulla on huono fiilis. Oon väsynyt, oon surullinen, oon toivoton ja vielä enemmän väsynyt. Jos mun ympärillä on ihmisiä jotka hyväksyy mut ja tukee mua, mulla on hyvä fiilis, on kevyt tunne, iloinen ja sydän pakahtuu onnesta. Joistain näkee tosi helposti että ne on onnellisia, joistain ei nää mitään. Samoin se vaihtelee et miltä onnellisuus tuntuu ja se että mikä tekee onnelliseksi. Onnellisuus on mun mielestä niin persoonallinen asia. Mutta silti onnellisuus on mun mielestä sen verran tärkeä asia, että läheisten pitää yrittää puuttua asiaan jos sitä onnellisuutta ei oo. Onnellisuus on tärkeää, ja sanoisinpa että ilman sitä ei voi elää. Tiedän et monet oikeasti menettää henkiään onnettomuuden takia. Joten jos pystyy auttamaan, se kannattaa. Onnellisuus on myös aika tarttuvaa. Ainaki itte tunnen sen että kun joku josta mä välitän on onnellinen ni mäki olen. On kiva olla onnellinen. Siks mä yritän saada ihmisiä onnelisiksi. Sitten mäki voin olla.”

Lähes kaikki, ellei jopa kaikki olleet sitä mieltä, että onnellisuuteen kuuluu positiivinen ja hyvä ajatusmaailma, ilman niitä on hankala olla onnellinen.

”Onnellisuuteen auttaa myös ’kyl mä täst selviin’ asenne”

Ihminen tulee onnelliseksi kun, tekee töitä ja päätöksiä, ei ihminen tuu onnelliseksi jos vain odottaa sen tapahtuvan. Kun ei odota mitään, voi yllättyä siitä, kuinka monet ja erilaiset asiat voivatkaan aiheuttaa onnellisuutta. Jokaiselle onnellisuuden aiheuttaa myös eri asiat. Monet asiat voivat tehdä ihmisen onnelliseksi, perhe, lemmikki, kaverit, ystävät, pingviinit, harrastus, elämänkumppani, tunne, yleensä se on jotain, mitä ihminen rakastaa mikä tekee sen onnelliseksi. Ihmiset myös purkaa onnellisuuttaan eri tavoin, yksi kavereista vastasi näin: ”Ite oon onnellisin kun tanssin ja oon inspiroitunut ja pääsen purkamaan sitä omaan tanssimiseen”. Onnelliseksi voi tulla isoista tai pienistä asioista. Tuntemattoman hymystä, kohteliaisuudesta, onnistumisista, unelmista, välittämisestä, rakastettuna olemisesta, lahjan saamisesta, haleista, auttamisesta, (poikaystävän) sanoista, mieluisasta tekemisestä.

”Mua vaan alko naurattaa se niin paljon ja oon ollu siitä lähtien tosi iloinen. Elämä on vaan yhtä iloa ja kaikest saa onnellisuutta jos ajattelee sitä. Ostin tänää kaks palapeliä koska oon tosi pitkään halunnu palapelejä, mut en oo ikinä ostanut. Oon niinku tosi onnellinen! Ja sit ostin myös pitkiä sukkia, ja täs on tää sama niinku en oo vaan ehtiny/jaksanu mut sain ostettua nyt! And life is just amazing! Onnellisuuden saa iha mist vaa, se voi olla iso tai pieni juttu, mulle se on tällä hetkellä pienet jutut ja ostin äske pizzaa ja nuudeleita. Mun vanhemmat saa mut tosi onnelliseks, ja oikeesti suoraan sanoen kaikki saa mut onnelliseks!”

Onnellinen on, kun hyväksyy. On sujut sen kanssa, mitä on. Hyvä itsetunto, kavereita, omakotitalo ja auto, voivat tehdä onnelliseksi. Onnellinen on kun hyväksyy itsensä ja ympäristönsä. Kun tajuaa kuinka hyvin asiat ovat, onnistuu jossain tai kun onnellisuus tarttuu, liitää ihmisestä ihmiseen kuin ilmapallo taivaalla pilveltä pilvelle.

Kun tekee jotain hyvältä tuntuvaa, elää elämäänsä täysillä ja iroittelee kunnolla, elää hetkessä. Silloin on ihminen onnellinen. Siitä tietää että on onnellinen, kun ajattelee jotain eikä edes huomaa itse hymyilevänsä kuin hullu.

Se on tajunnan räjäyttävää, tekee mieli tehdä jotain hullua, elämä on kuin elokuvaa. Silloin tajuaa kuinka ihanaa on elää, nauttii joka hetkestä täysillä, elää hetkessä. Onnellisuus antaa elämälle merkityksen, sen tavoitteleminen on vaivan arvoista. Kihelmöivä tunne kehossa olleessaan onnellinen toivoo, sen kestävän ikuisuuden. Tuntuu, että kaikki mitä tarvitset on just tässä ja nyt. Onni voi olla uuden ja muutoksen yhteissumma. Positiivinen tunne, on hyvä olla ja elää. Silloin on kiitollinen pikkuasioista ja jutuista, joita muuten voisi pitää itsestään selvyyksinä. Opi arvostamaan onnellisuuden tunnetta, silloin arvostaa ja rakastaa maailmaa ja ihmisiä ihan eri tavalla ja eri näkökulmasta kuin onnettomana.

Huomaamalla nykyhetkestä hyvät puolet, turha miettiä kuinka voisi olla parempi, tyhmää olla kateellinen. Kuitenkin on joku jollaon asiat paremmin, kuitenkin on joku jolla on elämässä asiat huonommin.  Seuraa unelmia, tee kivoja juttuja kivojen ihmisten kanssa, koe paljon, näe paljon.

Rakkaista ihmisistä lähelläsi, itsestäsi, hyvistä hetkistä, sujuvasta elämästä, elämän perusasioista on riippuvainen onnellisuus.

Matkalla onnellisuuteen oppii asioita, kokee juttuja, elää ihmeellisiä hetkiä, oppii maailmasta. Ettei valuisi elämä hukkaan tai sairastuisi esim. masennukseen tärkeää olisi olla onnellinen, edes ihan vähäsen onnellinen.

IMG_1434

”Kaikki mitä tavoittelemme (unelmat) ja rakastamme, tekee meidät väistämättä onnelliseksi, ja ilman näitä asioita elämä olisi tyhjää ja harmaata. Moni ihminen sanoo että se mitä he elämässään tavoittelevat on onnellisuus, ja vaikea on uskoa, että joku tätä ei tavoittelisi.”

Onnellisena olemisen hankaluus riippuu itsestään, joskus helppoa, joskus vaikeaa tulla onnelliseksi ja olla sitä. Jos on ihmisiä, jotka rakastavat sinua, mutta sulla ei ole kaikki hyvin niin et sä silloin ole onnellinen, sun tarvitsee oivaltaa mikä sut tekee onnelliseks ja tehdä niitä asioita, lisäksi on oltava sujut itsensä kanssa. Jos tulee onnelliseksi toisen satuttamisesta, kivun luomisesta toiselle on ihminen onnellinen väärin, muuten ei sitä voi väärin olla.

Onnellisuuden eteen tarvitsee muistuttaa itseään asioista, joista voi olla onnellinen, löytää asioista/elämästä valoisat puolet ja iloita niistä. Pitää olla välittämättä siitä mitä muut ajattelevat susta tai sun ulkonäöstä, karsia elämästä ihmiset, jotka välittää negatiivista energiaa ja toisaalta hankkiutua semmosten ihmisen seuraan, jotka on ihania. Lisäksi vältä kateutta ja jossittelua, jos olisi niin olisi parmpi, jos olisi näin tämä ja tämä olisi toisin, jos tapshtuisi näin olisin onnellisempi…

Epäonnellisuuden ja surun voi peittää helpommin mutta onnellisuuta on vaikeampi peittää, sen yleensä huomaa ihmisestä heti. Mielestäni onnellisuuden näkee toisesta kaverista ihan saman tien, vaikka ystävä ei olisi tätä edes ehtinyt sanoa. Kirkkaat silmät, jotka loistaa ja jos hymy on leveimmillään nii siitä kyllä heti huomaa onnellisuuden.

Jos muistaa huomata onnen myös pienissä asioissa ei siihen paljoakaan tarvita. Se voi olla vaikka iltataivaan väri, mistä tulee super onnelliseksi.

Onnellinen voi olla kuka vaan, mutta se ei tarkoita että kaikki olisvat onnellisia. Onnellisuus pitkä matka, kuka vaan, joka haluaa olla onnellinen, voi pyrkiä onnellisuuteen. Usko onneeso, tee itsellesi onni, anna mennä, elä ja unelmoi, taistele ja toteuta.

Onnellisuus, onnellinen, olla onnellinen, onnellisesti, onnellisena, onnellisille, onnellisena


-Okuliina & 18 kaveria

 

 

 

Blogikuvat

Tiedän, kuvani blogissa on otettu iPhonella, niitä ei ole muokattu kuvanmuokkausohjelmilla eikä niitä ole otettu huolellisesti asettelemalla, ajattelemalla ja valokuvaamalla. Mulla on syy tähän.

Blogini kuvat on otettu tilanteissa, arjessa, hetkessä, yöllä, kiireessä, elämän lailla. Koska elämä ei ole täydellisesti valotettuja poseerattuja kuvia, upeita tyylikkäitä smoothiebowleja, ruskettuneita ja hoikkia vahattuja sääriä eikä siistejä valkoisella taustalla olevia virheettömiä villasukkia tai upeita asetelmia langoista ei valokuvienkaan tarvitsisi olla sellaisia. Valokuva on muisto tai näyte hetkestä/tilanteesta/tapahtumasta/asiasta/ihmisestä. Jos tiedät yhdenkin täysin täydellisen asian tässä maailmassa, niin täydellisen ettei sitä enää mitenkään voisi parantaa, kerro se mulle kommenttiboksissa.

Some (eli sosiaalinen media) on osa elämää ja siellä jaetaan hetkiä, tapahtumia, kuvia, mietteitä ja elämää. En ymmärrä miksi somessa pitäisi feikata elämä täydelliseksi, miksi mun kuuluisi julkaista blogissani(kin) vain ”täydellisiä” kuvia.

Jos Okuliinacraftissa ois muokattuja, järjestelmäkameralla otettuja valokuvia yleisilme ois heti erilainen ja ammattimaisempi, ehkä myös panostetumpi jne. Mutta tahdon pitää blogin aitona ja mahdollisimman filtteröimättömänä ikkunana elämääni, käsitöihini ja ajatuksiini en ole iPhone kuvistani mihinkään vielä luopumassa! Mä haluan olla mä! En halua muokata elämästäni somea tai muka täydellistä. Tahdon olla minä just niinku oikeassa elämässä oon aitona minänä.

”No one’s life is as perfect as their instagram feed”

”Social media is training us to compare our lives, instead of appreciating everything we are. No wonder why everyone is always depressed”

 


-Okuliina

instagram julkaisun miete

Instagram julkaisuni 12. toukokuuta

IMG_1640

Kun otin tän kuvan viime lauantaina mul oli hyvä ja vahva olo. Koin olevani itsevarma, pidin ylpeänä päälläni tekemääni toppia. Tänään lainasin Ellan farkkuja ja suutuin. Minä ja Ella joista kumpikaan ei ole kokoa L käytämme jopa L kokoisia farkkuja ja sit valitellaan et teinitytöillä on ***** omatunto ja itseluottamus. Miksi vaateteollisuus on niin 💩?! S-M kokoiset käyttää L ja XS kokoiset M. Miksi?! Mulla nyt sattuu olemaan kohtalaisen ok itseluottamus mut chizus kraist oikeest mihin menee maailma ja vaateteollisuus sen mukana. Tyhmät koot ei oo ainoo ketjuvaatetuotannon paha puoli. Niit tehään meinaa sit myös laittomis tilois, laittomal työvoimal ja surkeella palkalla, niin että jopa työntekijän henki ja terveys on vaarassa. Tätä tekee esim. H&M. Mä haluan olla isona myös sen takia ompelija, että voisin parantaa edes yhden ihmisen verran maailmaa, luoda fiksuja käytännöllisiä, ympäristöystävällisiä ja ihmisystävällisiä vaatteita ihmisille jotka rakastaa muotia.

Ulkonäkö & Itsetunto

Self confidence is the best outfit, rock it and own it

Ulkonäköpaineet ja huono itseluottamus. Tuttu juttu monille. Minullekin, vaikka en sitä helpolla edes itselleni myöntänyt, vaan tahdoin olla upea ja itsevarma ihminen omalla tyylillään. Ironista syödä nyt jäätelöä suoraan purkista ja kirjoittaa samalla ulkonäköpaineista. Ulkonäkö on kaikilla erilainen ja jokaisen oma asia. Ihannevartalot muuttuvat kokoajan ja ikinä oma keho ei ole täydellinen. Jos on sitä mieltä, että oma keho on hyvä tai mukava tai kivan näköinen ei tarkoita että se olisi täydellinen. Onko mikään tai ketään täydellisiä? Ei.

Mun mielestäni kesäkuntoon tempaukset ja ihme dieetit menkööt himputtiin. Mikä järki edes on ”kesäkuntoon” treenailuissa? Kai se joillekin on jonkinlainen motivaattori. Mutta miksi Suomen kesää varten on oltava erityisen ”kesäkunnossa” kun monet näistä ”kesäkuntoilijoista” käy rannalla kesän aikana ehkä max 5 kertaa. Kuitenkin talvella nämä ”kesäkuntoilijat” lähtee etelään kahdeksi viikoksi rannalle aurinkoon, eikä silloin tarvitse olla treenannut ”lomakuntoon” tai ”talvikuntoon”.

Ainakin teineillä on usein ulkonäköpaineita ja huono itseluottamus. Aikuisillakin on aivan varmasti niitä. Inhimillistä, mutta miksi sitä usein hävetään? Miksi on niin vaikeaa sanoa ääneen ”Uijuma! Tää mekko näyttää ____________ hyvältä mun päällä.” Tai ”Aiettä, onpa mulla hyvä ja nätti olo!” Tai onko se nykyään niin, että selfieitä ottamalla korvataan noi sanat, no juu otan ite selfieitä just noina hetkinä. Pitäiskö ulkonäköpaineista olla hiljaa ja potea huonoa itseluottamusta, EI, niistä pitäis voida puhua, ei valittaa vaan puhua. Tykkään kuunnella ihmisiä, mutta yhtä asiaa en kestä kuunnella ollenkaan, itsensä mollaamista. Mikään ei oo inhottavampaa kuunneltavaa kuin ”mä näytän niin kauheelta” ”kato mikä ällöttävä läskikasa mä olen” tms. On eriasia puhua siitä, että vois olla esim. herkuttelematta (niin paljoa) tai urheilla enemmän, niitä puheita on ihan kiva ja inspiroiva kuunnella. En väitä, ettenkö itse ikinä valittaisi kehostani tai ulkonäöstäni.

Itsetunnosta kirjoitan tällä kertaa vain ulkonäköpaineiden kanssa käsi kädessä. Ulkonäkönäköpaineisiin liittyy huono itsetunto. Huono itsetunto tulee ulkonäköpaineista tai jostain tapahtumasta ja sen seurauksista. Huono itsetuntoinen ei oo aina ulkonäköpaineinen, mutta ulkonäköpaineisella on aina huono itsetunto. Minä ainakin näen tämän näin.

Toisilla on todella kovat ulkonäköpaineet ja toisilla vain pienet, tietenkin. Ulkonäköpaineetkin voi johtua eri syistä. Ulkonäköpaineet voi liittyä tiettyyn ruumiinosaan, koko kroppaan tai vaikka vaan kasvoihin. Toinen saa peitettyä epävarmat kohtansa meikillä, kolmas vaatteilla ja ensimmäinen ei millään tavalla saa ”huijattua” muita tai tehtyä itsestään vaatteilla tai meikillä.

Mun mielestä some on iso syy ulkonäkypaineisiin, muoti ja myös sanat ja vaatekoot. Usein varsinkin ketjuliikkeissä kuten H&M, zara, Cubus, BikBok tms on laittanut koot ihan miten sattuu, M on L tai XL ja S on XS TAI XXS, L on M ja XL on L tai M. Sanat saattaa satuttaa vaikka niin ei olisi tarkoitettu, äänensävyllä on väliä ja silloin tällöin kuulee sanoja itsestään, jotka ei oo itselleen kuultavaksi sanottuja. Muodissa on tietynlainen ruumis ja vartalomalli ja haluat olla sellainen. Vaate on sopiva, kun se istuu ja tuntuu hyvältä, ihansama onko koko S tai XXL.Voit käyttää ihan täydellisesti farkkuja, vaikka susta tuntuisi että reitesi olisivat kuinka suuret tahansa. Käytä mitä ahnasa vaatetta josta pidät rohkeasti, vaikka pelkäisitkin muiden reaktiota tai ajatuksia vaatteistasi, älä pelkää tyyliäsi. Oma tyyli on in aina!

Teinien keskudessa reidet, tissit, pylly ja leuka/kasvot ovat usein epävarmoja kohtia kehossa. Tissit on liian isot tai liian pienet toisiin tyttöihin verrattuna, reidet on isommat kuin kellään muulla ja hölskyy kun juoksee, pyllystä ollaan muuten vain epävarmoja ja leuassa pelätään kaksoisleukaa. Ja teinijätkät kaikella rakkaudella, olette iso syy näihin ongelmiin, sananne, tekonne ja ihan vain olemassa olonne. Tytöt uskaltakaa lähteä ulos ilman meikkiä, ei ole noloa olla ilman meikkiä eikä sitä kuuluisi pelätä, vaikka me jotkut sen koemmekin epämukavaksi olla julkisella paikalla meikittä.

  Mistä mun ulkonäköpaineet tuli? Kehon muutoksista murrosiän vuoksi, jätkistä, peilistä, somesta ja telkkarista. Mulla ei ole ikinä ollut niin, että ulkonäköpaineet ois kestänyt tosi kauan tai ne ois ollut ihan ylitsepääsemättömiä. Mulla on viimeisen vuoden aikana ollut pari kertaa niitä. Kesällä pahasti ja sitten syksyllä uudelleen. Myönsin itselleni ulkonäköpaineet vasta talvella. Näistäkin hetkistä opin itsestäni uutta. Onks mulla tällä hetkellä ulkonäköpaineita ja huono itsetunto? Ei. Mulla on kehossa muutamia kohtia, joista en pidä kovastikaan, mutta ne saan helpolla peitettyä, eikä mua kuitenkaan hävettäis niitä edes pitää paljaana. En tykkää kauheesti vatsastai tai varsikaan reisistäni, mutta kehtaan silti täysin hyvin käyttää bikinejä tai vaatteita, joista pidän. Omassa kehossani pidän esim. hiuksistani, selästäni ja silmistäni.

Ei sun tarvitse olla kuin bikinifitness tähti, idolisi tai ammattiurheilija, ei sun tarvitse olla kuin maailmankuulu malli tai upein viidakon tähtönen, sulla ei tarvitse olla reisivakoa tai sixpackia, sun ei tarvitse meikata. Sun ei tarvitse pantata herkuttelua, jos sun tekee mieli ottaa esimerkiks ranskikset salaatin sijaan mäkkärillä tai hesellä. Sun ei tarvitse miellyttää ulkonäölläsi koko kaupunkia. Sun ei tarvitse käyttää vaatteita, joista et pidä sen vuoksi, että kaikki muutkin pitää sellaisia vaatteita tai ne on muodissa.

  Sä oot sä, mä oon mä, se on se ja toi on toi! Meistä ei tule koskaan ikinä millään samanlaisia, vaikka kuinka haluaisimmekin. Muistakaa ihmiset, erilaisuus on rikkautta ja kaikki tekee sitä mistä pitää. Ole itsekäs ja itserakas ja ajatttele vain itseäsi!

  Ei siinä kuuluis olla mitään hävettävää että jos ei ole tai on omaan ulkonäköönsä tyytyväinen. Kuuluis olla normaalia sanoa toiselle ihmiselle ”Huh, näytänpä mä tänään hyvältä” tai ”En tykkää, mun sormista, inhoan niitä”. Myös ulkonäöstä ja sen huonoista ja hyvistä puolista kuuluisi uskaltaa ja osata puhua ilman häpeää tai ylimielisyyden tunnetta.

Mulla esim. vatsa on maatessa ihan lankku, sohvalla löhötessä siinä on 3 tai 4 makkaraa tai se pömpöttää farkuista. Kaikilla muillakin on näin, asennosta riippuen näyttää keho erilaiselta.

Muista että olet täydellinen juuri sinuna, hyväksy itsesi ja luota itseeesi 210%. Sinä et ole photoshopattu malli, olet sinä, isot reidet on täysin jees tai makkarainen selkä on erittäin ok. Sun tyyli ja keho on vain ja ainoastaan sinun, ei kenenkään muun joten sinä olet itesi valtias.

Edes ”läpällä” ei sais ketään sanoa esim. rumaksi tai lihavaksi, et tiedä mitä toinen käy läpi ja joissain tilanteissa se voi heikentää itsetuntoa. Älä hauku ulkonäöstä tai tyylistä, asusta tai oikeastaan yhtään mistään muustakaan. Usein huono itsevarmuus ja paineet omasta ulkonäöstä tulee kun sanotaan pahasti tai arvostellaan. On ok käyttää pitsisiä stringejä ja push-up rintaliivejä, jos koet olevasi itsevarmempi ne yllä, on ok käyttää mummopikkareita ja tukipolvisukkia jos ne tuntuvat hyvältä. Ihminen ei ole lutka tai huomionkipeä, jos hän käyttää push-up:eja tai stringejä. Tänäänkin huomasi, kuinka eri ihmiset ottavat itseensä eritavalla ja erityistä. Toiselle jos sanot hänen käden olevan iso hän pillahtaa itkuun ja loukkaantuu kovasti, toiselle saattaa pystyä lappaamaan vaikka mitä niskaan ja silti hän ei näytä ottavan itseensä ollenkaan tai loukkaantuvan (mutta ottaako hän kuitenkin itseensä? Aina ei kehdata tai haluta näyttää murtumista toiselle).

Toiset ihmiset tuntevat ulkonäköpaineita joka päivä, joka sekunti ja toiset vain toisinaan esim. pitäessään epämukavaa vaatetta. Osa on jo taistellut ulkonäköpaineiden ohi ja ovat oppineet sen että itsestään ei saa olla liian kriittinen, eikä sillä ole väliä mitä muut ajattelevat. Joskus kovat ulkonköpaineet ajavat jopa syömishäiriöihin jotka johtavat ties mihin…

Ihmiset eivät uskalla olla omia itsejään ulkonäköpaineidensa vuoksi, ihmiset pukeutuvat omasta mielestään rumiin vaatteisiin vain ulkonäköpaineiden vuoksi, tytöt toisinaan meikkaavat vain sen takia, etteivät uskalla olla julkisesti ilman meikkiä, ihmisiä kuolee ulkonäköpaineisiin ja ihmiset viettävät ihan liikaa aikaa miettien ulkonäköään ja peläten, sitä että näyttääkö hyvältä. Katsokaa nyt tämän hullun maailman hullua menoa!

Koen että huono itsetunto ja ulkonäköpaineet ovat tabuja. Kaikki haluvat olla vahvoja ja tietyllä tapaa huono itsetunto ja ulkonäköpaineet yhdistetään heikkouteen ainakin omassa päässä. Miksi me pelkäämme olla heikkoja? Ihailen ihmisiä, jotka ovat itsevarmoja ja joilla on oma tyyli.

Ulkonäköpaineinen: opettele rakastamaan ja kehumaan itseäsi ja lopeta hukkaamasta aikaasi miettien mitä sinusta ajatellaan, elä täysillä ihanaa elämää äläkä ikinä vertaile itseäsi.

Ihansama miltä näytät, oletko vähän yli-, ali- tai normaalipainoinen. Niin kauan olet upea ja kaunis/komea, ainutlaatuinen ja häkähdyttävän hieno ilmestys kun sinun on hyvä olla kehossasi. Ei haittaa vaikka söisit karkkia jokapäivä, kunhan vain elämäntapasi on hallussa ja riittävän tasapainoinen. Heti kun koet olevasi onnettoman onneton kehossasi koko ajan jopa yksin pilkko pimeässä huoneessa on aika tehdä muutos, iso tai pieni. Mutta muista, josolet sairaalloisen ali- tai ylipainoinen, mutta olet kropassasi silti onnellinen kannattaa kuitenkin vähän lihottaa tai laihduttaa.

Syömishäiriötkin lähtevät usein ulkonäköpaineista. Mihin syömishäiriö johtaa? Masennukseen, sairaalajaksoihin, liikuntakieltoon, onnettomuuteen, ahdistukseen, laihdutukseen, oksenteluun, sairasteluun ja pahassa tilanteessa tietysti joskus jopa itsemurhaan. Tietty syömishäiriöitäkin on erilaisia ja eri tarinoilla.

Tätä postausta tein osaksi yhteistyösssä noin viidentoista kaverini kanssa (he kaikki ovat tyttöjä ja ikähaarukalla 01-04 +pari aikuista). Tekstiin olen koonnut myös tyttöjen ajatuksia sikinsokin. Kaikilta heiltä kysyin myös onko heillä nyt tai joskus ollut ulkonäköpaineita.

16 vastaajaa, 5 vastasi kokevansa satunnaisesti toisinaan ulkonäköpaineita, 11 vastasi kokevansa tai kokeneensa ulkonäköpaineita. Mun mielestä se on liikaa, koska moni vastasi olleensa huolissaan ulkonäöstään some kuvien vuoksi ja lihaksikkaan vartaloihanteen vuoksi. Oli kuitenkin kiva, kuinka yksi kavereista näytti itsevarmuutensa sanomalla, että mielestään hänen vaatteensa ovat kivoja.

Just be yourself. Let people see the real, imperfect, flawed, quirky, weird, beautiful, magical person that you are

Omaan kehooni ja ulkonäkööni olen tällähetkellä tyytyväinen, kehoni ei ole täydellinen, se ei haittaa.

IMG_1202
Mieli teki jäätelöä. Kävelin kauppaan ja ostin jäätelöä. Tulin kotiin ja kirjoitin ulkonäköpaineista syödessäni jäätelöä.

Olet upea!

-Okuliina (ja ihanaiset kaverit)

Haastan jokaisen tämän postauksen lukeneen sanomaan itselleen ääneen viisi asiaa, joihin on tyytyväinen omassa ukonäössään ja sen lisäksi kertomaan ainakin yhdelle ihmiselle kuinka upea tämän ulkonäkö on!

 

 

Some muuttaa meitä (?)

Heips!
En ole pitkään aikaan kirjoitellut, postauksia on tullut muutama, mutta nekin ovat olleet jo ajastettuja valmiiksi. Oon ihminen, joka miettii ja ajattelee tosi paljon.  Varsmasti moni muukin on samanlainen ajattelija ja miettijä kuin minä. Tykkään toisinaan myös kertoa mielipiteeni ja ajatukseni joistain asioista. Sekin toisaalta liittyy vähän tähän lifestyle-teemaan, mutta ainakin tän päivän aihe liittyy hyvin tähän blogi teemaan, koska itse ainakin lasken bloginkin someksi. Eli siis nyt tulee itsekästä tekstiä ja mun mielipiteitä aiheesta sosiaalinen media. En tiedä alkaisinko toisinaan myös kirjoittelemaan tämän tapaisia mielipide- ja ajatuspostauksia, mutta sen me näemme ajalla.


SoMe
Mulla on facebook, snapchat, pinterest, instagram ja tämä blogi. Kinka moni muu muuten ajattelee blogit somena? Itse käytän sosiaalista mediaa aktiivisesti. Aamulla kun herään, katson snapit ja sitten instan, bussissa tai koululla katson facen ja pitkin päivää kattelen melko tiuhaan tahtiin näitä someja. Pinterest on ainoa some, jossa en käy välttämättä päivittäin. Taas bussissa matkalla kotiin katson instan ja snapin, illalla viimeisenä katson instagramin tai snapchatin. Itse koen kuitenkin olevani aika tarkka yksityisyydestäni. Varsinkin blogissa mietin usein tarkkaan ennen kuin julkaisen varsinkin, jos kysessä on muu kuin kässä postaus, usein myös käytän vain esim. kaverini, tätini, siskoni, serkkuni, hän tms., enkä kyseisen henkilön nimeä. Teen niin suojellakseni omaa ja etenkin toisen henkilön yksityisyyttä. Tuntemattomat blogin lukijat, eivät välttämättä yhtä äkkiä löydä kyseisen henkilön someja tms. kuin lukija, kenet tunnen. Saatan tehdä myös näin, koska en jaksa pyytää lupia jokakerta tms. Vaikka tiedän, että facebookissakin julkaisemani jutut jää ikuisesti nettiin ja muistaakseni myös facen omaisuudeksi(?) sinne saatan silti kirjoittaa joskus henkilökohtaisempiakin asioita, koska tiedän lähes tarkalleen ketkä niitä lukee ja keitä he ovat. Instagramissa mun omalla henkilökohtaisella tililläni mua saa seurata vain kaverit, kavereiden kaverit, tutut tms. henkilöt, jotka tiedän. Okuliinacraft käyttäjää saa seurata kaikki, koska se on julkinen. Niin paljon kuin somestakin tykkään, silti siihen toisinaan menetän hermoni ja välillä kaipaisin jopa somelomaa. Itse käytän somea ideoiden, tiedon ja motivaation hakuun, mutta myös ehkä jopa pääosin ihan vaan huvikseni. Blogi on kuitenkin taas asia erikseen. Ehkä tässä on riittävästi mun sometuksesta.

Tähän postaukseen mulla tuli lopullinen idea tänään iltapäivällä koulussa. Kuinka sosiaalinen media muuttaa meitä? Mitä ja miksi me julkaisemme? Kenelle tarkoitamme julkaisumme? Millainen kuva minusta tulee ihmisenä pelkän somen kautta? Kysymyksiä liittyen sosiaalisen median maailmaan. Idea tähän tuli viimeisellä tunnilla, emmekä edes keskustelleet somesta vaan ihan jostain muusta.
Kukaan meistä ei ole täydellinen, eihän. Ja me kaikki sen tiedämme varsin hyvin ainakin toivottavasti. Miksi kuitenkin somessa pyöriessämme alamme ihailemaan lihaksikkaita ja hyväkuntoisia kroppia, kauniita ja vaikeita meikkejä, hienoja asuyhdistelmiä, upeita ruokia ja kalliita luxus tuotteita, vaikka jos pysähdymme kuvan kohdalle miettimään meidän tulisi varsin hyvin tietää se, että mitä luultavimmin kuvan ottoon on panostettu ja ruoka on aseteltu vain ja ainoastaan hienosti sitä varten, että siitä tulee hieno instagram kuva. Miten some muuttaa mielikuvaamme ”normaalista”? Miksi someen tuodaan aina vain ne parhaimmat ja onnistuneimmat otokset? Miksi somessa iloitaan ihanista asioista, mutta isot ja pahat asiat piilotetaan? Jos valitetaan, valitetaan vain pienistä jutuista, esimerkiksi siitä, kuinka menee hermo, kun bussi oli taas kaksi minuuttia etuajassa. Ei kuitenkaan yleensä tuoda somessa esille esimerkiksi omia harmeja, ongelmia tai huonoja oloja tai varsinkaan niiden syitä. Ihan kiva juu, että some pysyy positiivisena paikkana. Vai pysyykö sittenkään, koska somessa on helppo kommentoida mitä vaan ja jopa kiusata. Ymmärrän. Harvat nuoret julkaisee somessa meikittömiä, kotilökäri kuvia, hiukset räjähtäneinä ja huone sotkuisena. Ymmärrän, kyllä minäkin julkaisen paljon mielummin kuvan, jossa olen laittautuneena. Somessa toisinaan tahdomme varmaan esittää vähän fiksumpaa ja kauniimpaa/komeampaa tai muulla tavalla erilaista kuin oikeasti on. Myös meidän kaikkien ajatukset muuttuvat, kun menemme sosiaalisen median maailmoihin. Tahdomme näyttää vähän lihaksikkaammalta ja laihemmalta kuin oikeasti ehkä olemme, en tarkoita että olisit lihava, jos teet näin. Toisaalta myös tahdomme sopeutua massaan ja joskus jotkut jopa pelkäävät laittaessaan massasta suuresti erottuvan kuvan.
Sitten on kuvatekstit. Ne on vaikeita. Huh. Toiset kirjoittavat kuvatekstejä, jotka liittyy kuvaan, toiset kirjoittavat mietelauseita tai laulujen lyriikoita. Jotkut tarkoittavat kuvatekstillä jotain ja toiset vain kirjoittavat enempiä miettimättä. Mulla itselläni se riippuu. Jotkut myös muokkaa kuvia paljonkin, toiset julkaisevat lähes kokonaan käsittelemättöminä. Meitä on monia somessa. Muistetaanhan se. Käytämme eritavalla somea ja julkaisemme eri kriteereillä. Some muuntaa aivan varmasti kaikkien ihmiskuvaa. Some ei kuitenkaan ole peili, peili on peili. Kuuluuko verrata omaa kehoaan mallin kehoon? Tai parisuhdettaan #couplegoals kuviin? Mitataanko ystävyyttä oikeasti tägäämällä frendi meemiin? Onko kaunis vain, jos käyttää meikkiä ison kasan? Olenko hyvöännäköinen, jos saan tietyn määrän tykkäyksiä ja/tai kommentteja? Ne on vaan kommentteja, ne on vaan tykkäyksiä. Millaisen kuvan lataan instaan? Miten tämän muokkaisin? Oho, oho hän tykkäsi kuvastani! Mitä nyt?! Äkkiä apua ja neuvoa kaverilta!
Ei! Ne on vaan kuvia! Ne on vaan parin rivin tekstejä, ja sen kyllä huomaa, jos teksti on lyriikka tai mietelause. Ne on vaan kommentteja, tykkäyksiä ja seuraajia! Ei ne oikeasti määritä sua kauniina, iloisena, suosittuna tms. Some on joskus jopa pelottava sen täydellisyydellään. Miksemme me muuten julkaise tavallisia arkisia kuvia, joissa ei näytä aina ihan prinsessalle/prinssille? Itse en kauheesti tiiä poikien some jutuista, mut tyttöjen kesken ainakin se menee niin, että jos vähänkin näkyy että on tissit, saa haukut niskaan, että heruttaa. Jos tissejä ei näy, kuvat on tylsiä. Jos kuvaa on muokattu on pelkuri ja jos kuva on muokkaamaton olet lihava ja ruma, kuva on epätarkka ja huono laatuinen. Miksi se menee niin? Ihmiset hei! Julkaiskaa sellasia kuvia ja tekstejä kuin haluatte, muistetaanhan, että some ei ole sama asia kuin tosimaailma. Muistattehan vaan sen, että älä luota tuntemattomiin ja yksityisyytesi on sun vastuulla. Mieti ennen kuin lataat sen kuvan sijainnilla, minihame pällä kaverin bileistä. Ja kaverit hei, kommentit somessakin sattuu ja sä saat erottua somessa musta joukosta. En sulje itseäni näiden asioiden ulkopuolelle, syyllistyn itsekin näihin. Seuraajat ei koskaan tiedä, mitä olet ajatellut julkaistessasi kuvan, vaikka hän stalkkaisikin sinua somessa ja tunitisi sinut, hän ei kuitenkaan ole ajatustenlukija. Nykyään on ihmisiä, joiden työ on some, hekin kuitenkin laittavat aikaa kuvan ottamiseen ja muokkaamiseen, niin minäkin, vaikka some ei työni ole. Eikä se haittaa, jos muokkaa vähän kuvia tai julkaisee vain otettuja kuvia, eikä ns. tilannekuvia. Ymmärrän, että kuvia muokataan ja että kuvia muokataan, jotta se nyttäisi paremmalle, mutta en ymmärrä sitä, että miksi piäisi kiistää kuvan muokkaaminen, selkeästi muokatusta kuvasta.
Mitä varten mä käytän mun someja? Snapchat eli snappi eli sc on kavereiden kanssa juttelua varten, mä en käytä snappia leikkiäkseni filttereillä. Päivitän mystorya usein. Instagram eli insta eli ig on tykkäämistä, jakamista, inspiroitumista, stalkkaamista ja hengailua varten. Julkaisen monesti viikossa instaan, mutten yleensä koskaan enempää kuin yhden kuvan päivässä. Välillä muokkaan kuvia installa enemmän kui  joskus. Olen semi tarkka feedistäni. Facebook eli face eli fb on scrollailua, uutisten lukua, päivittelyä, ilmoittamista ja stalkkaamista varten. Pinterest on ideoiden ja motivaation hekemista varten.
Some on kiva paikka, mut siel tulee todella helposti todella itsekriittiseksi.
Kuinka sosiaalinen media muttaa meitä?
-Meistä tulee itsekriittisempiä
-Rupeamme arvostelemaan muita ja itseämme paljon helpommin
-Me annamme muille ja me saamme tiettyjä ”leimoja”
-Alamme tavoittelemaan arjessakin täydellisyyttä helpommin
-Koukutumme
Mutta kuitenkin Some on ihana!


img_9651
Tämä on peruskuva oppitunnilta, ei, en ole hymyilevä ja ymmärtäväinen, istu selkäsuorana ja siisteissä vaatteissa, tavarat suorassa rivissä pulpetilla
img_8212
Syy miksen tätä kuvaa laittanut instaan on vain huono valaistus

 

Ja sit on nämä kuvat, joita en välttämättä someen laittaisi, mutta kavereille ne ihan ok laittaa snapissa

img_9664

img_9655
Tässä on mun insta feed tällä hetkellä. Viimeisimmät 12 kuvaa

 

img_9504
Granaattiomenankaan syöminen ei ole nopeaa ja siistiä puuhaa, someen lataisin siistin kuvan valkoisella taustalla granaattiomenasta
img_9580
Jos todella luulet, että syön asetellun aamiaisen jokapäivä tarjottimelta sängyssä, suosittelen vieroitusta somesta

 

img_9650
Eikä se ruokavaliokaan aina niin terveellinen ole, vaikka somessa sanois mitä

Noi on mun joitain instakuvia. Violetilla ympyröity teksti liittyy kuvaan puoliksi. Ensin siinä on ranskaksi mietelause; ikuisesti nuoria ja vapaita kuin linnut. Ranskan kielisen osuuden jälkeen kuvaan liittyvä teksti. Keltaisella ympyöity teksti on Plafacen lyyrikoita. Punaisella ympyröity teksti on kuvaan liittyvä ja ilmoittava. Vihreällä ympyröity teksti on vain kysymys, joka ei liity miteinkään kuvaan. Ja viimeiseksi ympytöimätön teksti on teksti joka jolla tapaa liittyy kuvaan.


Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Okuliina
P.S. Muistahan että kaikki sanomani ovat vain minun näkemyksiäni, enkä sulje itseäni näihin syyllistymiseltä pois millään tavalla.

Top This-pipo

Heips!
Pari postausta sitten esittelin lankaostoksia Paraisilta. Nyt tänään äsken sian tehtyä toisen Top This pipolankakerien pipoista valmiiksi. Tehdään niin, että säästetään kehut viimeseksi ja aloitetaan haukuilla.
Lanka oli tosi hankala aloittaa, päätä ei meinannut löytyä mistään ja kun se löytyi se oli ihan solmuinen. Ohjeet oli huonot! Ensin lankavyöhteen sisäpuolella oli ohje englanniksi ja vissiin ranskaksi ja parilla muulla kielellä, niiden alapuolelle oli kiinnitetty paperi, jossa oli ohje mm. suomeksi. Ohjeet suomeksi ja englanniksi olivat ihan erilaiset keskenään. Aloin tekemään englannin kielisellä ohjeella, lukiessani sitä oli lyhenteenä K2Tog. mietin mitä se tarkoittaa, joten vasta siinä vaiheessa vilkaisin suomenkielistä ekaa kertaa. Tajusin että K2Tog.=Knit2together=Neulo kaksi silmukkaa oikein yhteen. Mutta yös tajusin, että suomenkielisessä ohjeessa oli ihan eri jutut. Eri puikot, koot ja ohje oli ihan eri kuin englanniksi. No tein pipoa englanniksi olevan ohjeen mukaan vähän, kunnes tajusin, että aikuisten koko, jota olin tekemässä 3-v lapselle oli vauvan kokoinen. Päätin ottaa riskin ja tein oman pään mukaan. Nyt piposta toivottavasti tuli ihan hyvä.
Sit ne plussat ja kehut. Lankaa oli helppo ja nopea työstää ja jälki on kivaa. Tupsupehmon sai kiinnitettyä hlposti ja lanka itsessään oli kiva ja hyvä, piposta tuli pehmeä.

img_8098

IMG_8263.JPG

-Okuliina

Käsityö

Heips!
Tänään vertaillaan, kirjoitellaan ja pohditaan mielipiteitä. Tänään myös luokitellaan käsitöitä rankemmalla kädellä, kainostelematta ja säälimättä ja puhutaan asioista suoraan. Kaikki asiat tässä postauksessa on jonkun mielipiteitä, joko minun tai jonkun muun. Olen kerännyt jengiltä vastauksia kahteen kysymykseen. Käsityöt on ristiriitainen asia, kuten moni muukin asia on.


Kysymykset
1) Mitkä asiat ovat sinusta käsitöitä?
2)Kenelle käsityöt ovat melestäsi suunnattu?

*Vastaukset ovat anonyymisti ja suoraan heidän sanoin, joitain kielioppi asioita olen saattanut muuttaa itse, esim. puhekielisiä sanoja yleiskielisiksi.

1)Käsitöitä ovat kaikki asiat, joita ei ole valmistettu liukuhihnatuotannolla ja kaikki itsetehdyt tuotteet.
2) Käsityöt ovat tarkoitettu kaikille innokkaille harrastajille, jotka ovat kiinnostuneita tekemään asioita itse ja pitävät oman kädenjälkensä näkemisestä
-Poika, 14-v

1)Aikalailla kaikki, mitä tehdään käsin ovat käsitöitä. Kaikki ompelutyöt ja välillä askartelu ja diy-jutut.
2)Käsityöt on kaikille, mutta usein ihmiset ajattelevat, että tyttöjen/naisten kuuluisi tehdä käsitöitä
-Tyttö, 13-v

1)Käsitöitä ovat kaikki, mitä ei ole tehty koneilla.
2)Käsityöt ovat tarkoitettu kaikille.
-Tyttö, 12-v

1)Käsityöt on töitä, joita sä teet itse. Käsitöitä ei ole koneet tehneet.
2)Käsityöt on tarkoitettu kaikille, mutta osa enemmän tai vähemmän suunnattu eri henkilöille, esim. jotkut työt ovat enemmän pojille kuin tytöille
-Poika, 11-v

1)Käsityö sinäänsä on mielestäni sana, joka kuvaa kaikkea, mitö voi käsillä taitavasti tehdä. Käsityöt eivät ole ainoastaan esim. sukkien (”kutomista”) neulomista vaan myös paljon muuta.
2) Kässäähän ei kuulu eritellä kenellekään, käsityöt ovat sekä naiselle että miehelle.
-Poika, 16-v

1) Kaikki mitä teet käsin ja tulosta syntyy. Mutta onko esim. siivoaminen käsityötä? Käsityöammatteja on paljon, kirvesmies, puuseppä, ompelija, floristikin tekee käsillään töitä. En mitenkään rajoittaisi käsitöitä siihen, että kotona virkkaa tai (”kutoo”) neuloo.
2) Käsityöt ovat suunnattu kaikille, kaikki niitä voi tehdä, jos haluaa tai ammatti vaaatii. Ja kaikkihan niistä voivat nauttia, villapaidoista, huonekaluista, pöytäliinoista, koruista jne. Koruseppäkin on käsityöläinen, kultaseppä myös.
-Nainen, 64-v

1) Mun mielestäni käsityöt voivat olla mitä vaan, kunhan se on käsintehty, oli kyse sitten lapasista tai vaikkapa saunakauhasta. Ja käsintehdyllä meinaan sitä, että työssä on mukana tekijänsä ajatusta ja sydäntä, toisin sanoen siihen on nähty vaivaa.
2)Käsityöt on suunnattu niille, joilla on jonkinlainen näkemys ja lähtee sitä itse tai pienellä avustuksella toteuttamaan suurella energialla ja kaikella mahdollisella ilolla.
-Tyttö, 14-v

1)Puusepän ja kirurgin työt ovat käsitöitä, myös kutominen ja muu neulominen ovat käsitöitä.
2)Käsityöt ovat tarkoitettu taiteilijoille.
-Mies, 30-v

1) Kudotut, neulotut, virkatut, ompelukoneella tehdyt, huvutetut, yms. menetelmillä tehdyt korut, hyötyasiat (esim. villasukat ja kaulahuivit), sisustustuotteet, melkein mitkä vain koristeet ja taideteokset myös. Minusta silti käsityö ja taide ovat vähän eri asioita.
2)Käsityöt ovat kaikiööe kiinnostuneille. Peruskoulussa myös niille, jotka eivät ole kiinostuneita. Uskon, että käsillä tekeminen kehittää paljon aivojen toimintaa suuremmassakin mittapuussa.
-Nainen, 30-v


Käsitöitä on ihan kaikki itsetehdyt asiat. Oli se sitten puutarhatonttu, villasukat, ovikranssi, laituri, linnunpönttö, mekko, ihan mikä tahnasa itsetehty asia. Liian usein käsityöt rajataan esim. neulomiseen ja ompelemiseen tms. Käsityöt ovat paljon mutakin! Ennen koulussa oli puutyöt/veisto ja käsityöt. Nykyisin on tekninentyö ja tekstiilityö ja molemmissa tehdään samoja asioita kuin ennenkin, molemmat ovat käsitöitä. Omasta mielestäni ”uudet nimitykset” ovat parempia, koska molemmat ovat käsitöitä, jolloin tekniikoiden välinen jaoittelu ei ole niin tiukka. Vaikka siltihän me sanomme usein puutyö ja kässä.

Käsityöt on yksi suuri ryhmä, jonka voi jaoitella moneen pienempään ryhmään. Silti usein varsinkin nuorempien käsityö ryhmitys on melko toispuoleinen.

Käsityöt on tarkoitettu ihmisille. Ei sen enempää miehille kuin naisille. On käsitöitä, joita naiset tekevät enemmän ja on myös käsitöitä, joita miehet tekevät naisia enemmän. Käsitöitä saavat tehdä niin lapset kuin aikuisetkin, terveet kuin sairaat, naiset kuin miehet, onnelliset kuin onnettomatkin, käsityöt on kaikille. Jokaiselle on varmasti omat vahvuusalueet ja lempiasiat käsitöissä. Ihmiset myös tekevät käsitöitä eri syistä.

Yllätyin kun sain vastauksia, kuinka laajalla näkökulmalla ihmiset ajattelivat käsityöt. Ajattelin, että varsinkin nuorimmat olisivat vastanneet 1. kysymykseen ”neulominen, ompeleminen ja virkkaaminen” tms. Ihanaa kun ihmiset ajattelevat loppujen lopuksi käsityöt laajalla näkökulmalla. Ajattelin myös, että olisi tullut enemmän vastauksia ”käsityöt on naisille”.
Liian usein käy näin: ”Mitä sä harrastat?” joku kysyy. Johon vastaan asianmukaisesti ”Käsitöitä ja lenkkeilyä”. ”Aijaa no kiva, virkkaaksä vai neuloksä tai teeks sä vaatteita?” kysyjä usein jatkaa. Se saa mut aina vähän hermstumaan: ”Öö no siis, teen käsitöitä laidasta laitaan. Joskus teen kangastöitä, lankatöitä, puutöitä, riippuu”.

Alla olevassa taulukossa on esimerkkejä ja joitain asioita ja ryhmiä, tapoja.

Käsityöt tekniikoita Pienempiä ryhmiä esimerkkejä
Tekstiilityöt Neulominen, virkkaaminen, ompeleminen, pitsin nypläys, huovuttaminen,  verhoileminen, kirjominen, kutominen Lankatyöt, kangastyöt, huopatyöt, sisustustyöt Villasukat, amigurumi, verhot, tyynyliina, pitsiliina, huopikkaat, päällystetty nojatuoli, kansallispuvun kuviot, räsymatto
Teknisettyöt Nikkarointi, sahaaminen, juottaminen, hitsaaminen, poraaminen, veistäminen, rakentaminen, asentaminen, (hieominen), Puutyöt, sähkötyöt, sisustustyöt, Linnunpönttö, laituri, kaappi, pöytä, talo, leikkimökki, pöytälamppu, luuta
Muut Askarteleminen, kankaanvärjäys Paperityöt, luontotyöt (materiaaleina risut, lehdet jne), Korttiaskartelu, origami, kangas,

Käsityö on taidetta, mutta onko taide käsityötä? Mikä ero on taiteella ja käsityöllä?

Käsityön ja taiteen ero on se, että käsityö on taidetta, jota voi käyttää ja josta on hyötyä. Taide tehdään käsillä, joten se on käsityötä, mutta silti en luokittelisi sitä käsityöksi, koska taide on yleensä koriste, kuten taulu tai veistos, eikä siitä hyödy kuten esim. villapaidasta.

Yhteenvetona tästä kirjoituksesta: Käsityö on iso ryhmä, joka luokitellaan kahteen ryhmään, tekstiilitöihin ja teknisiintöihin. Teknisissä- ja tekstiilitöissä on vielä peinemmät ryhmät. Käsitöitä on kaikki itsetehdyt tuotteet. Liian usein käsityöt rajataan lankatöihin ja kangastöihin, monet muutkin asiat ovat käsitöitä. Käsityöt ovat kaikille.

Laajemmalla käsityö näkökulmalla eteenpäin!
-Okuliina