Olla onnellinen

”Jos tahtoo asian kärjistää, niin tyhmät ovat onnellisia”

Joskus me jutellaan pohjalla olemisesta, pahasta olosta, mielenterveydestä ja masennuksesta, ongelmista ja sairauksista. Mietitään, vertaillaan, kuvaillaan, selitetään, ollaan huolissamme ja kirotaan.

Silmät avaa tuska, oma tai läheisen. Kiitollisuuteen kannustaa ja herättää vertailu. Onnellisuuteen pääsee elämältä oppimalla, työtä tekemällä, unelmoimalla ja taistelemalla.

Musta tuntuu, että kukaan jolla ei itsellään ole ollut paha olla ei voi ymmärtää kuinka paljon henkinen kipu ja pohjalla oleminen sattuu, raatelee, kiduttaa, vahvistaa, pelottaa. Ei vaikka olisi kuinka empaatiakykyinen tahansa, kuinka hyvä ymmärryskyky tai havainnollinen kuvailu fiiliksistä.

Kun taivaltaa kuopastansa ylös jälleen pinnalle, saavuttaa jälleen onnellisuuden, se onnellisuus tuntuu super mahtavalta, se on sillä hetkellä se kaikista vahvin tunne. Toisaalta samalla saattaa pelätä uudelleen romahtamista, kaiken alusta alkamista. Niin minä teen.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt tästä aiheesta kirjoittamista, nyt kuitenkin parin ihmisen inspiroimana tartuin ideaani ja lähdin toteuttamaan postausta onnellisuudesta. Otin jälleen ystäviäni ja kavereita mukaan hommaan ja sainkin ihan mahtavia ajatuksia!

Onnellisuus, ihmisten haave, tavoite, päämäärä, elämäntapa, olemisen muoto, tunne, kokemus, muisto. Jotkut pelkäävät menettämistä, kuolemaa, sotaa, jotain tunnetta, en usko kuitenkaan että maailmassa olisi yhtäkään ihmistä, joka pelkäisi onnellisuutta, pelkäisi olla onnellinen.

Onnellisuuteen liittyy monia asioita, tapahtumia, ihmisiä, tunteita, ajatuksia, elämää, sanoja.

Just nyt olen onnellinen, olen onnellinen tässä hetkessä, tässä fiiliksessä. Olen onnellinen elämästä, hetkistä, hengittämisestä, nauramisesta ja elämisestä. On ihanaa olla onnellinen!

Onnellisuus ei ole itsestään selvyys. Joillekin se on hankalampaa kuin muille, toiset ovat vähästä onnellisia, toiset tarvitsevat paljon aikaa, tavaraa, ihmisiä ja muuta saavuttaakseen onnellisuuden. Onnellisuuteen on jokaisella oma tie. Se tie on ainutlaatuinen, ikimuistoinen, kaunis upea polku tavoitteeseen.
Ajatella, että jollekin onnellisuus tulee lähes luonnostaan, hänen jokapäiväinen elämänsä on onnellista arkea. Toinen taas tekee sen eteen kovasti töitä ja haaveilee siitä ehkä joskus jonain päivänä sen saattaa saavuttaa.

Ystäväni kertoi, kuinka kiitollinen hän on että hällä on kaikki hyvin. Juteltiin, kuinka kuuluukin olla kiitollinen, pirun kiitollinen. Kuinka hyvältä tuntuu olla onnellinen, kuinka elämästä pitäisi olla kiitollinen.
Kerroin, kuinka toisen ystäväni sanat olivat tehneet mulle tosi hyvän ja itsevarman olon vähän aikaa sitten. ”Vilma, kyl mä nään, että sulla on joskus paha olo ja vähä droppi tai ei oo kaikki hyvin. En mä susta kuitenkaan huolissani oo varsinaisesti, koska luotan, että sä selviit taas ja taistelet reittis ylös huipulle”, en tiedä, mikä näissä sanoissa oli niin merkittävää, mutta jokin niissä kolahti. Joskus kun ahistaa, on huono olla, pelottaa ja sattuu, lisää ahdistusta kun jengi ympärillä hössöttää huolissaan. Ymmärrän huolen, on hirveetä, jos läheisellä on paha olla, se kipu tarttuu toisiin, leviää tulen lailla. Noissa sanoissa ehkä kolahti se, että hiffasin kuinka tää tyyppi tuntee mut ja mun fiilikset, tietää sen, että tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa ja samalla uskoo muhun ja vahvuuteeni ihan sairaasti.

Hymyilen aina, joskus vain tavasta, toisinaan surusta ajatellen niitä ihania muistoja, hymyilen kaikissa tunteissa. Hymyilen silkasta onnesta, saavutuksista, ilosta, pelosta, melankoliasta, kauniista asioista, itkusta. Ilman hymyäni, on mulla orpo olla.

Ilo ja onnellisuus on eri asioita. Iloinen voit olla hetken, voit tulla iloiseksi pienestä asiasta, iloisuus on nopeammin ohi menevää. Onnellisuus on vaikeampaa saavuttaa, se tunne on elämässä, jonkin aikaa, toivottavasti pitkään. onnellisuudesta unelmoidaan, sitä tavoitellaan ja saavutetaan, onnellisena ollessaan voi olla surullinen, haikea tai kiukkuinen. Iloisuutta ei tavoitella, unelmoida eikä iloisena ollessaan voi oikein olla surullinen, haikea eikä kiukkuinen.

Onnelliseksi tulee elämästä, ollessaan onnellinen on ihminen kaikkein onnellisimmillaan. Mistä tietää olevansa onnellinen, miltä onnellisuus tuntuu? Onnellisuuden tavoittaa työllä sen eteen. On ihanaa olla onnellinen. Hyvistä asioista on riippuvainen onnellisuus. Onnellisuus on sitä, kun on hyvä olla, vaikka asiat ei ole täydellisesti, on tyytyväinen elämään, onnellinen siinä hetkessä, hetki kerrallaan eläessä. Jaksaakseen, kokeakseen asioita, nauraakseen ja iloitakseen on tärkeää olla onnellinen. Onko vaikeaa olla onnellinen, voiko olla onnellinen väärin? Onnellisuuden menettäminen on mahdollista samalla tavalla, kuin minkä tahansa muun asian menettäminen. Mitä onnellisuuden eteen tehdä pitää? Onnellisuudella on monta tarkoitusta, mitä onnellisuus tarkoittaa. Onnellisuus hehkuu yli ihmisestä. Ilman halua olla onnellinen on kykemätön onnellisuuteen. Kuka voi olla onnellinen?

Kun on paha olla, elää pintaa ja huippua syvemmällä, tulee onellisia hetkiä, ei kuitenkaan ole onnellinen. Muistelee onnellisia hetkiä, aikoja, hymyilee haikeasti, tuntee tuskansa hetkellisesti erilaisena, oudolla tavalla voimakkaampana. Taistelemalla, tahtomalla, elämällä, purkamalla, konttaamalla, kävelemään oppimalla pääsee takaisin elämän onneen, upeuteen ja ainutlaatuisuuteen, kauneuteen ja vahvuuteen. Onnelllisuus on sanoinkuvaamattoman hienoa, elämä on mieletön kiitollisuuden aihe. On vielä elossa, on vielä elämässä.

IMG_4206

Kavereiltani kysyin kysymyksiä, he vastasivat niistä joihinkin. Kamuseni, on aika antaa äänenne kuulua!

”Mä en usko, että onnellisuus tukee vaan uskomalla ja hankkimalla. Tietty se auttaa, asenne auttaa aina. Onnelisuus riippuu tosi usein sun elämästä ja olosuhteista, on niitä aikoja kun vaikka kuinka yrittäisi, ei vaan pysty olemaan onnellinen. Uskon, että sitä onnetonta ihmistä ympäröivät voivat auttaa paremmin kun se onneton ihminen itse. Ainakin mulla, mun onnellisuus riippuu paljon siitä, että mitä ihmisiä mun ympärillä on ja miten ne kohtelee mua. Jos ne ihmiset mun ympärillä ei hyväksy mua, kohtelee mua huonosti, eikä kunnioita mua niinkuin ihmistä, mulla on huono fiilis. Oon väsynyt, oon surullinen, oon toivoton ja vielä enemmän väsynyt. Jos mun ympärillä on ihmisiä jotka hyväksyy mut ja tukee mua, mulla on hyvä fiilis, on kevyt tunne, iloinen ja sydän pakahtuu onnesta. Joistain näkee tosi helposti että ne on onnellisia, joistain ei nää mitään. Samoin se vaihtelee et miltä onnellisuus tuntuu ja se että mikä tekee onnelliseksi. Onnellisuus on mun mielestä niin persoonallinen asia. Mutta silti onnellisuus on mun mielestä sen verran tärkeä asia, että läheisten pitää yrittää puuttua asiaan jos sitä onnellisuutta ei oo. Onnellisuus on tärkeää, ja sanoisinpa että ilman sitä ei voi elää. Tiedän et monet oikeasti menettää henkiään onnettomuuden takia. Joten jos pystyy auttamaan, se kannattaa. Onnellisuus on myös aika tarttuvaa. Ainaki itte tunnen sen että kun joku josta mä välitän on onnellinen ni mäki olen. On kiva olla onnellinen. Siks mä yritän saada ihmisiä onnelisiksi. Sitten mäki voin olla.”

Lähes kaikki, ellei jopa kaikki olleet sitä mieltä, että onnellisuuteen kuuluu positiivinen ja hyvä ajatusmaailma, ilman niitä on hankala olla onnellinen.

”Onnellisuuteen auttaa myös ’kyl mä täst selviin’ asenne”

Ihminen tulee onnelliseksi kun, tekee töitä ja päätöksiä, ei ihminen tuu onnelliseksi jos vain odottaa sen tapahtuvan. Kun ei odota mitään, voi yllättyä siitä, kuinka monet ja erilaiset asiat voivatkaan aiheuttaa onnellisuutta. Jokaiselle onnellisuuden aiheuttaa myös eri asiat. Monet asiat voivat tehdä ihmisen onnelliseksi, perhe, lemmikki, kaverit, ystävät, pingviinit, harrastus, elämänkumppani, tunne, yleensä se on jotain, mitä ihminen rakastaa mikä tekee sen onnelliseksi. Ihmiset myös purkaa onnellisuuttaan eri tavoin, yksi kavereista vastasi näin: ”Ite oon onnellisin kun tanssin ja oon inspiroitunut ja pääsen purkamaan sitä omaan tanssimiseen”. Onnelliseksi voi tulla isoista tai pienistä asioista. Tuntemattoman hymystä, kohteliaisuudesta, onnistumisista, unelmista, välittämisestä, rakastettuna olemisesta, lahjan saamisesta, haleista, auttamisesta, (poikaystävän) sanoista, mieluisasta tekemisestä.

”Mua vaan alko naurattaa se niin paljon ja oon ollu siitä lähtien tosi iloinen. Elämä on vaan yhtä iloa ja kaikest saa onnellisuutta jos ajattelee sitä. Ostin tänää kaks palapeliä koska oon tosi pitkään halunnu palapelejä, mut en oo ikinä ostanut. Oon niinku tosi onnellinen! Ja sit ostin myös pitkiä sukkia, ja täs on tää sama niinku en oo vaan ehtiny/jaksanu mut sain ostettua nyt! And life is just amazing! Onnellisuuden saa iha mist vaa, se voi olla iso tai pieni juttu, mulle se on tällä hetkellä pienet jutut ja ostin äske pizzaa ja nuudeleita. Mun vanhemmat saa mut tosi onnelliseks, ja oikeesti suoraan sanoen kaikki saa mut onnelliseks!”

Onnellinen on, kun hyväksyy. On sujut sen kanssa, mitä on. Hyvä itsetunto, kavereita, omakotitalo ja auto, voivat tehdä onnelliseksi. Onnellinen on kun hyväksyy itsensä ja ympäristönsä. Kun tajuaa kuinka hyvin asiat ovat, onnistuu jossain tai kun onnellisuus tarttuu, liitää ihmisestä ihmiseen kuin ilmapallo taivaalla pilveltä pilvelle.

Kun tekee jotain hyvältä tuntuvaa, elää elämäänsä täysillä ja iroittelee kunnolla, elää hetkessä. Silloin on ihminen onnellinen. Siitä tietää että on onnellinen, kun ajattelee jotain eikä edes huomaa itse hymyilevänsä kuin hullu.

Se on tajunnan räjäyttävää, tekee mieli tehdä jotain hullua, elämä on kuin elokuvaa. Silloin tajuaa kuinka ihanaa on elää, nauttii joka hetkestä täysillä, elää hetkessä. Onnellisuus antaa elämälle merkityksen, sen tavoitteleminen on vaivan arvoista. Kihelmöivä tunne kehossa olleessaan onnellinen toivoo, sen kestävän ikuisuuden. Tuntuu, että kaikki mitä tarvitset on just tässä ja nyt. Onni voi olla uuden ja muutoksen yhteissumma. Positiivinen tunne, on hyvä olla ja elää. Silloin on kiitollinen pikkuasioista ja jutuista, joita muuten voisi pitää itsestään selvyyksinä. Opi arvostamaan onnellisuuden tunnetta, silloin arvostaa ja rakastaa maailmaa ja ihmisiä ihan eri tavalla ja eri näkökulmasta kuin onnettomana.

Huomaamalla nykyhetkestä hyvät puolet, turha miettiä kuinka voisi olla parempi, tyhmää olla kateellinen. Kuitenkin on joku jollaon asiat paremmin, kuitenkin on joku jolla on elämässä asiat huonommin.  Seuraa unelmia, tee kivoja juttuja kivojen ihmisten kanssa, koe paljon, näe paljon.

Rakkaista ihmisistä lähelläsi, itsestäsi, hyvistä hetkistä, sujuvasta elämästä, elämän perusasioista on riippuvainen onnellisuus.

Matkalla onnellisuuteen oppii asioita, kokee juttuja, elää ihmeellisiä hetkiä, oppii maailmasta. Ettei valuisi elämä hukkaan tai sairastuisi esim. masennukseen tärkeää olisi olla onnellinen, edes ihan vähäsen onnellinen.

IMG_1434

”Kaikki mitä tavoittelemme (unelmat) ja rakastamme, tekee meidät väistämättä onnelliseksi, ja ilman näitä asioita elämä olisi tyhjää ja harmaata. Moni ihminen sanoo että se mitä he elämässään tavoittelevat on onnellisuus, ja vaikea on uskoa, että joku tätä ei tavoittelisi.”

Onnellisena olemisen hankaluus riippuu itsestään, joskus helppoa, joskus vaikeaa tulla onnelliseksi ja olla sitä. Jos on ihmisiä, jotka rakastavat sinua, mutta sulla ei ole kaikki hyvin niin et sä silloin ole onnellinen, sun tarvitsee oivaltaa mikä sut tekee onnelliseks ja tehdä niitä asioita, lisäksi on oltava sujut itsensä kanssa. Jos tulee onnelliseksi toisen satuttamisesta, kivun luomisesta toiselle on ihminen onnellinen väärin, muuten ei sitä voi väärin olla.

Onnellisuuden eteen tarvitsee muistuttaa itseään asioista, joista voi olla onnellinen, löytää asioista/elämästä valoisat puolet ja iloita niistä. Pitää olla välittämättä siitä mitä muut ajattelevat susta tai sun ulkonäöstä, karsia elämästä ihmiset, jotka välittää negatiivista energiaa ja toisaalta hankkiutua semmosten ihmisen seuraan, jotka on ihania. Lisäksi vältä kateutta ja jossittelua, jos olisi niin olisi parmpi, jos olisi näin tämä ja tämä olisi toisin, jos tapshtuisi näin olisin onnellisempi…

Epäonnellisuuden ja surun voi peittää helpommin mutta onnellisuuta on vaikeampi peittää, sen yleensä huomaa ihmisestä heti. Mielestäni onnellisuuden näkee toisesta kaverista ihan saman tien, vaikka ystävä ei olisi tätä edes ehtinyt sanoa. Kirkkaat silmät, jotka loistaa ja jos hymy on leveimmillään nii siitä kyllä heti huomaa onnellisuuden.

Jos muistaa huomata onnen myös pienissä asioissa ei siihen paljoakaan tarvita. Se voi olla vaikka iltataivaan väri, mistä tulee super onnelliseksi.

Onnellinen voi olla kuka vaan, mutta se ei tarkoita että kaikki olisvat onnellisia. Onnellisuus pitkä matka, kuka vaan, joka haluaa olla onnellinen, voi pyrkiä onnellisuuteen. Usko onneeso, tee itsellesi onni, anna mennä, elä ja unelmoi, taistele ja toteuta.

Onnellisuus, onnellinen, olla onnellinen, onnellisesti, onnellisena, onnellisille, onnellisena


-Okuliina & 18 kaveria

 

 

 

Itsevarmat vaatteet

Olen kirjoittanut saman tapaisesta aiheesta aiemminkin, pyysin silloin kavereilta apua kirjoituksen toteutukseen. Tää on vähän niin kuin jatko-osa sille tekstille. Postauksen loppuun linkkaan edellisen postauksen ulkonäköpaineista.

Jokaisella meistä kuuluisi olla vaate/vaatteita, jossa/joissa kokee olevansa arvokas ja upea. Vaatteet, jotka kohottavat itsetuntoa. Onhan se nyt oikeesti ihan hanurista olla vaatteissa, joissa kokee olevansa ruma iso peruna.

Tähän postaukseen otin jälleen kaverit avuksi! Kysyin heiltä, millaisissa vaatteissa kokevat näyttävänsä hyvältä.

Itsevarmuus, josta oon aika paljon kirjoitellutkin on oikeasti mun mielestä tärkeä juttu. On tärkeää tuntea olonsa kauniiksi/komeaksi, arvokkaaksi ja tärkeäksi. Ulkonäöllä on väliä. Kun näet tuntemattoman, ennen kuin oot välttämättä sanaakaan sille sanonut, hän muodostaa susta mielipiteen ulkonäkösi kautta. On täysin fine, jos sulla on (vähän) huono itsetunto, mutta silti aina toisinaan sun pitäis tuntea olosi hienoksi ja kauniiksi, itsevarmaksi ihmiseksi.

IMG_9107
Olen värjännyt hiukseni näyttääkseni omasta mielestä paremmaltaja ollakseni tyyliini tyytyväisempi.

Miksi ihmisen pitäisi käyttää vaatteita, joissa ei tunne oloaan hyväksi? Meillä kaikilla on oma tyyli ja omat mieltymykset kauniista. Ulkonäköä tai asua ei saisi ikinä koskaan milloinkaan haukkua, koska sä saatat haukkua sen ihmisen lempivaatteet, ainoat vaatteet, joissa hän kokee näyttävänsä hyvältä. Jos sulla ei oikeasti ole mitään hyvää sanottavaa jonkun asusta tai ulkonäöstä, voit ystävällisesti pitää leipäläpesi ihan kiinni. Jos et koe oloasi hyväksi vaatteissasi, päivä tuntuu pitkältä, olo huonolta ja koko elämä vähän vastenmieliseltä.

Aina ei voi valita itse vaatteitaan, esim. jossain työpaikalla pitää olla tietyt vaatteet. Aina kun on mahdollista päättää mitä pukee, pue kivasti. Miksi pukea kuteet, jotka kiristtää ja puristaa tai tekee susta perunasäkin? Jos et omista yhtäkään vaatetta, jossa pidät olostasi ja ulkonäöstäsi tee asialle jotain heti tämän artikkelin luettuasi!

Tajusin tänään, että mulla on aika hyvin vaatteita, joissa koen näyttäväni hyvältä. Mulla on kesämekko, toppi, housut, mekko, nahkatakit ja pitkähihainen paita. Lisäksi mulla on alusvaatteita, joissa koen oloni itsevamaksi.

Se on ihan mielettömän hyvä fiilis kun susta tuntuu hyvältä. Silloin jaksat paremmin ja jengi oikeesti huomaa sun olosi, saat kehujakin paljon enempi! Elämässä jaksaa paremmin, jos peiliin tai etukameraan kattoessa tulee fiilis, että wow, olenpa upea. Siinä ei edes kuuluisi olla mitään häpeällistä myöntää olevansa hyvännäköinen.

Koska meillä on vapaus valita, mitä pukea ja miltä näyttää sun ei kuuluisi tuhlata arvokasta aikaa upeasta elämästäsi siihen, että käytät rumia ja epämukavia vaatteita ja tunnet olosi hirviöksi tai turvonneeksi tomaatiksi. Hyvän vaatekaapin kuuluisi sisältää ainakin 95% vaatteita, joissa rakastat omaa ulkonäköäsi. Oon itse siihen pyrkinyt ja tällä hetkellä mulla on aika tosi hyvin vaatteita, joissa tykkään olla. Mulla on vaatteita eri tilanteissin ja eri tyylisiä joissa eri fiiliksen mukaan koen olevani hyvännäköinen. En kauheesti yleensä tykkää jos joku ostaa mulle vaatteet, koska tahdon itse löytää kivat vaatteet ja tyyliini sopivat jutut. On ihan ok, jos joku ostaa mulle sukat, sukkahousut tai ihan täysin tavallisen valkoisen tai mustan topin, mutta muuten haluan itse valita vaatteeni, jotka vaatekaappiini tulevat.

IMG_2350

Kun sain kamuiltani vastauksia siihen, millaisissa vaatteissa he tuntevat olonsa hyvännäköisiksi, sain paljon erilaisia vastauksia. Sain ihanasti myös perusteluja ja eri pituisia vastauksia. Voi teitä, keille vastaaminen oli hankalaa. Ootte kauniita tytöt! Eli osa vastasi helposti ja heti, missä tuntee olonsa hyväksi, osa joutui hetken pohtimaan. Kysyin niin pojilta kuin tytöiltäkin, sekä yhdeltä trans-sukupuoliselta ystävältäni.

Osa menee mukavuus edellä, osa mielen mukaan ja osa oman tyylin mukaan. Toiset panostaa ulkonäköönsä paljon ja toiset enempi mukavuuteen.

Itse olen kaiken suhteen tosi ääripää ja vaihtelva tyyppi, tunteet, tyyli, mielipiteet. Kaikessa oon jommassakummassa ääripäässä. Tyylissä ja vaatteissa myös. Ekana haluan tuoda esille kaikki kurvini ja muotoni ja pukeutua naisellisesti, toisena päivänä haluan olla sporttinen, rento, rock, massa tai jotain muuta. Joskus haluan pukeutua niin löysiin vaatteisiin kuin mahdollista, toisena taas mahdollisimman ihonmyötäisesti. Joskus tahdon olla hyvin naisellinen, toisinaan jotain muuta. On täysin fine olla niin kuin minä, eli mitä milloinkin, kunhan olosi on hyvä.

On tietenkin jokaisella myös sellaisia päiviä, kun mikään ei miellytä ja näyttää omasta mielestään kamalalta miten vain. Niitä päiviä, kun haluis vain kääriytyä untuvapeittoon ja röhnöttää sängyssä koko päivä. Niinä päivinä, tee mitä lystää, tee jotain mikä piristää sua. Ja hei, silläkin on muuten todella väliä, että millaiset sun alusvaatteet on. Jos alusvaatteesi on epämukavat ja/tai rumat tai muuten huonot, ne vaikuttaa sun fiilikseen ihan sairaasti.

Mä itse koen oloni itsevarmaksi ihonmyötäsissä mekoissa, tiukassa topissa ja löysissä housuissa, nahkatakissa, isossa villappaidassa tms ja korkkareissa. Mä tykkään eniten pitää asua, jossa yläosa on kireä ja alaosa löysä, no moekot on sit tietty toinen juttu. Mun tyylin tukipilareita on musta toppi ja nahkatakki. Jos olen tyytyväinen meikkiini ja asuuni, päivästä tulee varmasti hyvä. Mun tyyli on vähän rockahtava, melko musta, välillä aika vaihteleva ja loppujen lopuksi ihan minä. Vihaan sukkia, tuulitakkeja ja hanskoja siispä välttelen niitä viimeiseen asti. Rakastan villasukkia, nahkatakkeja, korkkareita ja mekkoja, niitä pyrin käyttämään siis mahdollisimman paljon. Mulla on alusvaatteita ja yöpukuja joissa on hyvä olla. Tällä hetkellä käytän yhä vähemmän ja vähemmän farkkuja, ehkä talvella saapikkaiden kanssa sitten taas enemmän. Mulle itselleni oma tyyli, sen löytäminen ja esille tuominen on tärkeitä asioita, koska omalla tyylillä ilmaisen itseäni ja sitä mitä olen. On ihanaa tuntea olevansa oma itsensä.

Vaatteilla voit saada paljon itsevarmuutta, koska vaatteilla saa hyvin valehdeltua.  Saat peitettyä epävarmoja kohtia ja paljastettua kivat kohdat. Eri kuosit ja mallit saavat kehon näyttämään eri malliselta.

”En pukeudu toisten takii, vaan itteni. Haluun laittaa farkut ja haluun meikata ja suoristaa hiukseni ja kaikkee” Tää oli osa yhtä vastausta. Tää tyttö myös sanoi, että kuinka kouluun vois tulla vaan lökäreillä, koska ketään ei kiinnosta, miltä näyttää mutta itseään kiinnostaa. Tää ihanainen tykkää eniten olla siisteissä vaatteissa, jotka itselleen sopii. Itse komppaan tätä kaveria.

Toisilla ihmisillä on paras fiilis ilman vaatteita, toivottavasti ette kuitenkaan kotootanne sillä mahtavalla fiiliksellä ulos lähtis, joten itsevarmuutta kaivatessanne stay home.

Osa kertoi myös pitävänsä löysemmistä vaatteista, peittääkseen epävarmoja kohtia kehostaan. Myös minäkin teen tätä.

Pari kaveria vastasi tykkäävänsä rennoista ja mukavista vaatteista. ”Mulla menee mukavuus kyllä muodin edelle,” vastasi rakas ystäväni.

Yksi kertoi pitävänsä vaatteista, joita joku toinen on kehunut. Tähän varmaan moni samaistuu.

Muutamille itsevarmimmat vaatteet on ihonmyötäiset ja hyvin istuvat. ”Jämäkkä ja maskuliininen, mut näyttävä”. ”Tykkään mekoista, jotka tukee mun vartaloo ja mul on hyvä fiilis”.

Eka jätkä tykkää T-paita, lippis ja verskat tyylistä, toisella on hyvä fiilis puvussa ja kolmas tykkää maskuliinisesta ja jämäkästä. Miehiäkin on niin moneen.

Toisille tytöille mieluisin on naisellinen asu korkkareilla, hameilla ja kurveja myötäilevillä hennoilla vaatteilla, johon tykkää lisätä rock tyyliä. Osan lemppari on napapaidat ja toisella paras fiilis on hiphopisti.

”Sellaset, jotka omaan silmään heti kaupassa tai sinä päivänä kaapista ottaessa näyttää kivalta, eli värikkäät ja rennot, ei mitenkään fiinit vaatteet ja sellaset, ettei tarvitse pelätä likastumista. Itteensä ei pidä kattoa liian kriittisesti. Sellaset vaatteet, mitä ei oikeasti ole puoleen vuoteen käyttänyt voi antaa pois. Ostohetkellä miettii, onko tää tarpeellinen, tuottaako iloa, kestävä, miks se täytyy ostaa. Ostanko sen sitä varten, että muillai on tai että se on halpa. Eli sellaset vaatteet, joista ite tykkää. Ei muiden negatiivisil mielipiteil oo välii”.

”Alaosa farkkua, yläosassa hyvin istuva toppi tai T-paita ja läpsyt kenkinä”.

Vaatteet joihin uppoaa, saa jollekin hyvän fiiliksen mukavuuden vuoksi.

”Koen itteni hyvännäköseks silloin kun oon panostanut kunnolla koko asuun ja on jotkut vaatteet, joilla erottuu joukosta ja kerää vähän katseita. Elikkä tyylikäs meininki!”.

Oma tyyli on myös tosi monelle tärkeä. Niin kuuluukin, koska sillä pystyt tuomaan itteäs hyvin esille ja vaikuttamaan siihen, mitä muut susta ulkonäön perusteella ajattelee.

Yksi kamuistani vastasi ettei pidä leveistä lahkeista, tuntee olonsa hyväksi skinny jeanseissa. Itse joskus vannoin, etten tulisi omistamaan yksiäkään leveälahkeisia tai löysiä housuja. Nyt mun lemppareita on just löysät leveälahkeiset housut. No juu leveälahkeiset farkut eivät ole mun juttu, niistä en yhtään tykkää.

Sain myös yhden tosi pitkän viestin. Se ihminen vastasi, että ei pidä ihonmyötäisistä vaatteita tai paljastavista vaatteista. Ei pidä myöskään liian korkeista päänteistä. Suurimmaksi osaksi väreissä miellyttää neutraalit sävyt. Kivat vaatteet on omaa tyyliä ja Hän tahtoo pukeutua niin, että ihmiset näkee hänet ihmisenä, jota on helppo lähestyä ja siitä näkee, että erottuu jollain tavalla muista. Vaatteet kuvastaa usein fiilistä ja pukeutuu usein fiiliksen mukaan. ”Vaatteen pitäis työskennellä mun kanssa yhdessä, päihittämään ne asiat kehossani, mitä inhoan. Niiden pitäis kiljua mua tyylillään ja saada minut näyttämään hyvältä tyypiltä. Tärkeintä mulle on ehkä se, että erotun joukosta ja että vaate sopii fiilikseeni.”

Mä sain vastauksen neljältä jätkältä, viideltätoista tytöltä ja yhdeltä trans-sukupuoliselta. Kuten huomaatte jengillä on eri mieltymykset hyvästä ja kauniista. Kaikilla tulee itsevarma olo erilaisista asioista. Ikähaarukka kamuillani oli 13-17.

Jos sanot jollekin jotain muuta kuin kehuvaa ulkonäköön liittyen, mieti kahdesti ensin. Oikeasti. Tietääkö se toinen sitä, että saatat sanoa sen ”läpällä” tai vaikka tietäisikin sen olevan läppää se ei siltä aina tunnu. Mulle on useasti kolahtanut niin. Nauran siinä tilanteessa mukana, sisällä sattuu niin paljon. Mä en laita ripsiväriä tai muutakaan meikkiä yhtäkään muuta ihmsitä varten kuin mua. Mä puen just tasan tarkkaan ne vaatteet, jotka tahdon, ellet pidä ole hiljaa, ole ihan täysin hissukseen. Jos sua oksettaa mun ulkonäkö, mene pois, en pakota sua katsomaan mua. Jos sua ärsyttää mun sosiaalinen media, unfollaa. Elämästä kivampaa ja helppoa.

Kukaan ei halua kuulla toisilta ihmisiltä näitä ulkonäkööön liittyviä satuttavia asioita, mä oon nää kaikki ja paljon enemmänkin kuullut. ”Näytät ihan oudolta ilman ripsaria”. ”Oot tyhmän näköinen ilman meikkiä”. ”Oot sä kyl aika iso”. ”Ööö, yök! Miks sulla on noin paljon meikkiä?”. ”Hyi, mee kauemmas”. ”Lutka”. ”Mikä toi asu on?!”.  ”Miks sul on tollaset housut?”. ”Noi sun korvikset ei oo ees hienot”. ”Ooks ite tehny ton vaatteen, ku toi on vähä tollanen, no jaah”. ”Näytät niin tädiltä”. ”Miks oot valinnu tälläset rillit mis on pinkkii? Nää ois hienot ihan mustina”. ”Ooks vähän fossiilisoitunu ku sul on Fossilin lasit?” ”Chizus sä oot painava! Luulin et oot paljon kevyempi”. ”Mä luulin, et sul ois paljon hienommat bikinit”. ”Toi sun pukeutumistyyli on säälittävää”. ”Miks sä hymyilet noin paljon, hymyile vähemmän”.

Sanottaisko joskus jotain kivaa toisillemme, tässä maailmassa on huonoa itsetuntoa ja muuta pahaa jo ihan riittävästi ilman satuttavia ja pahoja sanoja. Sen sijaan et romutat jokun hyvää tai valmiiksi huonoa fiilistä haukkumalla ulkonäköä sano jotain hyvää, ole hiljaa ja hymyile tai yksinkertaisesti kävele pois. Jos sun mielestä joku näyttää oudolta ilman ripsiväriä, sun ei sitä tarvii kommentoida, tää tyyppi on tietoinen ulkonäöstään, sitä on saattanu pelottaa ihan sairaasti lähteä ulos ilman ripsiväriä. Mutta hei se on sen tehnyt!

Jokaisella on oma tyyli, omat jutut, omat mielipiteet niin kuuluukin.

Jokaisen tulisi omistaa vaatteet ja meikit ja asusteet, joilla saa olonsa upeaksi. Jokaisella kuuluisi olla vaatteita, joissa olo on mahtava. Murut, tehkää niin, hankkikaa kivat vaatteet, pukekaa kiva asu ja kertokaa itsellene kuinka upeita oikeasti olette.

Ja P.S. Kesäinen hyvä bikinikroppa sulla on heti ku laitat ne pirun uikkarit päälles ja nautit elämästäsi.

Tästä pääset lukemaan kirjoituksen ulkonäköpaineista ja itsetunnosta. 

Peace and Love! Olet upea!

-Okuliina

 

 

 

 

Ulkonäkö & Itsetunto

Self confidence is the best outfit, rock it and own it

Ulkonäköpaineet ja huono itseluottamus. Tuttu juttu monille. Minullekin, vaikka en sitä helpolla edes itselleni myöntänyt, vaan tahdoin olla upea ja itsevarma ihminen omalla tyylillään. Ironista syödä nyt jäätelöä suoraan purkista ja kirjoittaa samalla ulkonäköpaineista. Ulkonäkö on kaikilla erilainen ja jokaisen oma asia. Ihannevartalot muuttuvat kokoajan ja ikinä oma keho ei ole täydellinen. Jos on sitä mieltä, että oma keho on hyvä tai mukava tai kivan näköinen ei tarkoita että se olisi täydellinen. Onko mikään tai ketään täydellisiä? Ei.

Mun mielestäni kesäkuntoon tempaukset ja ihme dieetit menkööt himputtiin. Mikä järki edes on ”kesäkuntoon” treenailuissa? Kai se joillekin on jonkinlainen motivaattori. Mutta miksi Suomen kesää varten on oltava erityisen ”kesäkunnossa” kun monet näistä ”kesäkuntoilijoista” käy rannalla kesän aikana ehkä max 5 kertaa. Kuitenkin talvella nämä ”kesäkuntoilijat” lähtee etelään kahdeksi viikoksi rannalle aurinkoon, eikä silloin tarvitse olla treenannut ”lomakuntoon” tai ”talvikuntoon”.

Ainakin teineillä on usein ulkonäköpaineita ja huono itseluottamus. Aikuisillakin on aivan varmasti niitä. Inhimillistä, mutta miksi sitä usein hävetään? Miksi on niin vaikeaa sanoa ääneen ”Uijuma! Tää mekko näyttää ____________ hyvältä mun päällä.” Tai ”Aiettä, onpa mulla hyvä ja nätti olo!” Tai onko se nykyään niin, että selfieitä ottamalla korvataan noi sanat, no juu otan ite selfieitä just noina hetkinä. Pitäiskö ulkonäköpaineista olla hiljaa ja potea huonoa itseluottamusta, EI, niistä pitäis voida puhua, ei valittaa vaan puhua. Tykkään kuunnella ihmisiä, mutta yhtä asiaa en kestä kuunnella ollenkaan, itsensä mollaamista. Mikään ei oo inhottavampaa kuunneltavaa kuin ”mä näytän niin kauheelta” ”kato mikä ällöttävä läskikasa mä olen” tms. On eriasia puhua siitä, että vois olla esim. herkuttelematta (niin paljoa) tai urheilla enemmän, niitä puheita on ihan kiva ja inspiroiva kuunnella. En väitä, ettenkö itse ikinä valittaisi kehostani tai ulkonäöstäni.

Itsetunnosta kirjoitan tällä kertaa vain ulkonäköpaineiden kanssa käsi kädessä. Ulkonäkönäköpaineisiin liittyy huono itsetunto. Huono itsetunto tulee ulkonäköpaineista tai jostain tapahtumasta ja sen seurauksista. Huono itsetuntoinen ei oo aina ulkonäköpaineinen, mutta ulkonäköpaineisella on aina huono itsetunto. Minä ainakin näen tämän näin.

Toisilla on todella kovat ulkonäköpaineet ja toisilla vain pienet, tietenkin. Ulkonäköpaineetkin voi johtua eri syistä. Ulkonäköpaineet voi liittyä tiettyyn ruumiinosaan, koko kroppaan tai vaikka vaan kasvoihin. Toinen saa peitettyä epävarmat kohtansa meikillä, kolmas vaatteilla ja ensimmäinen ei millään tavalla saa ”huijattua” muita tai tehtyä itsestään vaatteilla tai meikillä.

Mun mielestä some on iso syy ulkonäkypaineisiin, muoti ja myös sanat ja vaatekoot. Usein varsinkin ketjuliikkeissä kuten H&M, zara, Cubus, BikBok tms on laittanut koot ihan miten sattuu, M on L tai XL ja S on XS TAI XXS, L on M ja XL on L tai M. Sanat saattaa satuttaa vaikka niin ei olisi tarkoitettu, äänensävyllä on väliä ja silloin tällöin kuulee sanoja itsestään, jotka ei oo itselleen kuultavaksi sanottuja. Muodissa on tietynlainen ruumis ja vartalomalli ja haluat olla sellainen. Vaate on sopiva, kun se istuu ja tuntuu hyvältä, ihansama onko koko S tai XXL.Voit käyttää ihan täydellisesti farkkuja, vaikka susta tuntuisi että reitesi olisivat kuinka suuret tahansa. Käytä mitä ahnasa vaatetta josta pidät rohkeasti, vaikka pelkäisitkin muiden reaktiota tai ajatuksia vaatteistasi, älä pelkää tyyliäsi. Oma tyyli on in aina!

Teinien keskudessa reidet, tissit, pylly ja leuka/kasvot ovat usein epävarmoja kohtia kehossa. Tissit on liian isot tai liian pienet toisiin tyttöihin verrattuna, reidet on isommat kuin kellään muulla ja hölskyy kun juoksee, pyllystä ollaan muuten vain epävarmoja ja leuassa pelätään kaksoisleukaa. Ja teinijätkät kaikella rakkaudella, olette iso syy näihin ongelmiin, sananne, tekonne ja ihan vain olemassa olonne. Tytöt uskaltakaa lähteä ulos ilman meikkiä, ei ole noloa olla ilman meikkiä eikä sitä kuuluisi pelätä, vaikka me jotkut sen koemmekin epämukavaksi olla julkisella paikalla meikittä.

  Mistä mun ulkonäköpaineet tuli? Kehon muutoksista murrosiän vuoksi, jätkistä, peilistä, somesta ja telkkarista. Mulla ei ole ikinä ollut niin, että ulkonäköpaineet ois kestänyt tosi kauan tai ne ois ollut ihan ylitsepääsemättömiä. Mulla on viimeisen vuoden aikana ollut pari kertaa niitä. Kesällä pahasti ja sitten syksyllä uudelleen. Myönsin itselleni ulkonäköpaineet vasta talvella. Näistäkin hetkistä opin itsestäni uutta. Onks mulla tällä hetkellä ulkonäköpaineita ja huono itsetunto? Ei. Mulla on kehossa muutamia kohtia, joista en pidä kovastikaan, mutta ne saan helpolla peitettyä, eikä mua kuitenkaan hävettäis niitä edes pitää paljaana. En tykkää kauheesti vatsastai tai varsikaan reisistäni, mutta kehtaan silti täysin hyvin käyttää bikinejä tai vaatteita, joista pidän. Omassa kehossani pidän esim. hiuksistani, selästäni ja silmistäni.

Ei sun tarvitse olla kuin bikinifitness tähti, idolisi tai ammattiurheilija, ei sun tarvitse olla kuin maailmankuulu malli tai upein viidakon tähtönen, sulla ei tarvitse olla reisivakoa tai sixpackia, sun ei tarvitse meikata. Sun ei tarvitse pantata herkuttelua, jos sun tekee mieli ottaa esimerkiks ranskikset salaatin sijaan mäkkärillä tai hesellä. Sun ei tarvitse miellyttää ulkonäölläsi koko kaupunkia. Sun ei tarvitse käyttää vaatteita, joista et pidä sen vuoksi, että kaikki muutkin pitää sellaisia vaatteita tai ne on muodissa.

  Sä oot sä, mä oon mä, se on se ja toi on toi! Meistä ei tule koskaan ikinä millään samanlaisia, vaikka kuinka haluaisimmekin. Muistakaa ihmiset, erilaisuus on rikkautta ja kaikki tekee sitä mistä pitää. Ole itsekäs ja itserakas ja ajatttele vain itseäsi!

  Ei siinä kuuluis olla mitään hävettävää että jos ei ole tai on omaan ulkonäköönsä tyytyväinen. Kuuluis olla normaalia sanoa toiselle ihmiselle ”Huh, näytänpä mä tänään hyvältä” tai ”En tykkää, mun sormista, inhoan niitä”. Myös ulkonäöstä ja sen huonoista ja hyvistä puolista kuuluisi uskaltaa ja osata puhua ilman häpeää tai ylimielisyyden tunnetta.

Mulla esim. vatsa on maatessa ihan lankku, sohvalla löhötessä siinä on 3 tai 4 makkaraa tai se pömpöttää farkuista. Kaikilla muillakin on näin, asennosta riippuen näyttää keho erilaiselta.

Muista että olet täydellinen juuri sinuna, hyväksy itsesi ja luota itseeesi 210%. Sinä et ole photoshopattu malli, olet sinä, isot reidet on täysin jees tai makkarainen selkä on erittäin ok. Sun tyyli ja keho on vain ja ainoastaan sinun, ei kenenkään muun joten sinä olet itesi valtias.

Edes ”läpällä” ei sais ketään sanoa esim. rumaksi tai lihavaksi, et tiedä mitä toinen käy läpi ja joissain tilanteissa se voi heikentää itsetuntoa. Älä hauku ulkonäöstä tai tyylistä, asusta tai oikeastaan yhtään mistään muustakaan. Usein huono itsevarmuus ja paineet omasta ulkonäöstä tulee kun sanotaan pahasti tai arvostellaan. On ok käyttää pitsisiä stringejä ja push-up rintaliivejä, jos koet olevasi itsevarmempi ne yllä, on ok käyttää mummopikkareita ja tukipolvisukkia jos ne tuntuvat hyvältä. Ihminen ei ole lutka tai huomionkipeä, jos hän käyttää push-up:eja tai stringejä. Tänäänkin huomasi, kuinka eri ihmiset ottavat itseensä eritavalla ja erityistä. Toiselle jos sanot hänen käden olevan iso hän pillahtaa itkuun ja loukkaantuu kovasti, toiselle saattaa pystyä lappaamaan vaikka mitä niskaan ja silti hän ei näytä ottavan itseensä ollenkaan tai loukkaantuvan (mutta ottaako hän kuitenkin itseensä? Aina ei kehdata tai haluta näyttää murtumista toiselle).

Toiset ihmiset tuntevat ulkonäköpaineita joka päivä, joka sekunti ja toiset vain toisinaan esim. pitäessään epämukavaa vaatetta. Osa on jo taistellut ulkonäköpaineiden ohi ja ovat oppineet sen että itsestään ei saa olla liian kriittinen, eikä sillä ole väliä mitä muut ajattelevat. Joskus kovat ulkonköpaineet ajavat jopa syömishäiriöihin jotka johtavat ties mihin…

Ihmiset eivät uskalla olla omia itsejään ulkonäköpaineidensa vuoksi, ihmiset pukeutuvat omasta mielestään rumiin vaatteisiin vain ulkonäköpaineiden vuoksi, tytöt toisinaan meikkaavat vain sen takia, etteivät uskalla olla julkisesti ilman meikkiä, ihmisiä kuolee ulkonäköpaineisiin ja ihmiset viettävät ihan liikaa aikaa miettien ulkonäköään ja peläten, sitä että näyttääkö hyvältä. Katsokaa nyt tämän hullun maailman hullua menoa!

Koen että huono itsetunto ja ulkonäköpaineet ovat tabuja. Kaikki haluvat olla vahvoja ja tietyllä tapaa huono itsetunto ja ulkonäköpaineet yhdistetään heikkouteen ainakin omassa päässä. Miksi me pelkäämme olla heikkoja? Ihailen ihmisiä, jotka ovat itsevarmoja ja joilla on oma tyyli.

Ulkonäköpaineinen: opettele rakastamaan ja kehumaan itseäsi ja lopeta hukkaamasta aikaasi miettien mitä sinusta ajatellaan, elä täysillä ihanaa elämää äläkä ikinä vertaile itseäsi.

Ihansama miltä näytät, oletko vähän yli-, ali- tai normaalipainoinen. Niin kauan olet upea ja kaunis/komea, ainutlaatuinen ja häkähdyttävän hieno ilmestys kun sinun on hyvä olla kehossasi. Ei haittaa vaikka söisit karkkia jokapäivä, kunhan vain elämäntapasi on hallussa ja riittävän tasapainoinen. Heti kun koet olevasi onnettoman onneton kehossasi koko ajan jopa yksin pilkko pimeässä huoneessa on aika tehdä muutos, iso tai pieni. Mutta muista, josolet sairaalloisen ali- tai ylipainoinen, mutta olet kropassasi silti onnellinen kannattaa kuitenkin vähän lihottaa tai laihduttaa.

Syömishäiriötkin lähtevät usein ulkonäköpaineista. Mihin syömishäiriö johtaa? Masennukseen, sairaalajaksoihin, liikuntakieltoon, onnettomuuteen, ahdistukseen, laihdutukseen, oksenteluun, sairasteluun ja pahassa tilanteessa tietysti joskus jopa itsemurhaan. Tietty syömishäiriöitäkin on erilaisia ja eri tarinoilla.

Tätä postausta tein osaksi yhteistyösssä noin viidentoista kaverini kanssa (he kaikki ovat tyttöjä ja ikähaarukalla 01-04 +pari aikuista). Tekstiin olen koonnut myös tyttöjen ajatuksia sikinsokin. Kaikilta heiltä kysyin myös onko heillä nyt tai joskus ollut ulkonäköpaineita.

16 vastaajaa, 5 vastasi kokevansa satunnaisesti toisinaan ulkonäköpaineita, 11 vastasi kokevansa tai kokeneensa ulkonäköpaineita. Mun mielestä se on liikaa, koska moni vastasi olleensa huolissaan ulkonäöstään some kuvien vuoksi ja lihaksikkaan vartaloihanteen vuoksi. Oli kuitenkin kiva, kuinka yksi kavereista näytti itsevarmuutensa sanomalla, että mielestään hänen vaatteensa ovat kivoja.

Just be yourself. Let people see the real, imperfect, flawed, quirky, weird, beautiful, magical person that you are

Omaan kehooni ja ulkonäkööni olen tällähetkellä tyytyväinen, kehoni ei ole täydellinen, se ei haittaa.

IMG_1202
Mieli teki jäätelöä. Kävelin kauppaan ja ostin jäätelöä. Tulin kotiin ja kirjoitin ulkonäköpaineista syödessäni jäätelöä.

Olet upea!

-Okuliina (ja ihanaiset kaverit)

Haastan jokaisen tämän postauksen lukeneen sanomaan itselleen ääneen viisi asiaa, joihin on tyytyväinen omassa ukonäössään ja sen lisäksi kertomaan ainakin yhdelle ihmiselle kuinka upea tämän ulkonäkö on!

 

 

Kaverit, ystävät, kaveriporukat, ”in” vai ”out”? suosittu vai nobody?”

Heips!
En jaksa tai näe edes tarpeelliseksi nyt aluksi mitään löpistä. Suoraan aiheeseen siis!

Porukassa, jossa mä koulussa oon on minä+5. Koulun ulkopuolella mulla ei oo ns. omaa porukkaa, jossa hengailisin. Oon paljon vaan himassa hengaillen tai jos shoppailen tai pyörin keskustassa teen sen usein yksin tai mutaman tietyn frendin kanssa. Ystävillä ja kavereilla on ero. Ystävät ovat läheisempiä ja he tietävät suunnilleen kaiken ja ovat läsnä aina, kun taas kaverit on niitä joiden kanssa on kiva olla ja höpötellä huolettomia ja ”parantaa maailmaa”, kaverit tietää tärkeimmät jutu, mutteivät läheskään kaikkea. Ystäviä mulla on muutama, sit on kaverit ja tutut jne. Tutustun suht harvoin uusiin ihmisiin, ehkä jopa ärsyttävän harvoin.Rakastan uusiin ihmisiin tutustumista, mutta teen sitä harvoin. Uusiin ihmsiin tutustun yleensä vain kavereiden kautta. Yksittäisiä kavereita mulla on paljon, heitä en kuitenkaan kovin usein näe. Luokkalaisia näkee toisinaan liikaakin. Ystävät on ystäviä, niitä näkee joko milloin vain tai ei lähes koskaan, riippuu. Juttelen ystävien ja kavereiden kanssa päivittäin snapissa, whatsappissa, koulussa tai puhelimessa. Olen ehkä aiemminkin todennut, tulen toimeen jopa paremmin poikien kuin tyttöjen kanssa, tykkään olla porukassa, jossa on sekä että tai oon ainoo tyttö, tyttöjen kanssa tuln toimeen myös, mutta ihan eri tavalla. Iän suhteen toimeen tulen parhaiten itteäni vanhempien tai nuorempien kanssa. Tiiän paljon erilaisia ihmisiä. Sosiaalisia, suosittuja, deeppejä, massaa, oman tien kulkijaa, holhoojia, pellejä, nobodeja, urheilijoita, kirjoittajia, ilmaisutaitoisia, pelaajia, kielitaitoisia, rikkaita, merihenkisiä, kässäilijöitä, musikaalisia, homoseksuaaleja jne. He ovat kaikki ihan erilaisia, mutta ah, kaikki niin hienoja ja upeita tyyppejä!
Toisinaan toivon, että oisin isossa porukassa, jossa ois paljon tyttöjä ja poikia ja vähän eri-ikäisiä ja erilaisia ihmisiä. Toisaalta njaah, turhaan. Mulla on hyvä näin, joskus jossain isossa porukassa ”vierailijana” ja tehdään jotain, jokapäivä koulussa meidän pikku porukassa. Mulla ois monia tyyppejä, joiden kautta pääsisin isoihin porukoihin tarvittaessa/halutessani.
Välillä mulla on yksinäinen ja/tai erakoitunut olo, kun monet kaverit lähtee viikonloppuna ulos porukalla jne., mutta mun perusperjantai on usein päikkäreitä, kokkaamista, siivoomista, silittämistä ja netflixiä yksin kotona tai siskoa vahtien. Ei toikaan toisaalta haittaa, välillä toivoisi olevan mukana, mut sit muistaa et hei; tää on mun oma valinta silittää näitä lakanoita ja tehdä ruokaa pyjamahousuissa himassa, eikä olla ulkona frendi porukalla. Sit tän takia ehkä toisinaan kun menee ulos nii se on jtn niin kivaa ja virkistävää, vaikkei tekiskään mitään.
Ei se haittaa jos on porukassa ”in” tai ”out” tai jos oot ujo, silloin riko vaan omat rajat, se tuntuu myöhemmin mahtavalta. Ei sekään haittaa jos oot ”nobody”, kunhan susta itestään tuntuu hyvält, on läheisii ja kaverei ja tuttui jne. Ja hei, sen roolinsa pystyy loppujen lopuksi aika tosi äkkiä ja helpolla muuttamaan!

Ehkä tässä oli nyt nämä mun pääasiani tästä aiheesta. Tärkeintä on se, et ite on muil hyvä frendi eiks je. Ja tottakai sekin ettet ois yksinäinen, vaan oot ees yhden tyypin kamu. Frendi voi olla aikuinen, nuori tai lapsi tai eläin tai ihminen tai vaiks kirja, jos niin haluat. Ikä on vaan kaks tyhmää numeroo. Frendit on niitä, jotka pelastaa sut pulasta, nostaa sut maanpinnalle, itkee, nauraa, juttelee, häärää, sun kanssa, kuuntelee, auttaa,  ymmärtää, kunnioittaa sua ja uskoo, luottaa ja tukeutuu suhun. Niiden kans saat maailma mahtavimmat ja tyhmimmät päähänpistot ja ideat ja seikkailet vaikka maailman ääriin, ne on ne jotka ryöstää sun vaatteet ja lainaa tavarat, niiden kanssa voitat pelot ja rikot omat rajat ja saat olla just oma ittes, ilman et tuomitaan. Frendin jalkapohjan saat kirjoittaa täyteen biisin sanoja kun meno on luja tai se, jonka kanssa vaan oot, ei aina tarvi nii kauheesti tehä mitään.


-Okuliina