Kiitos Boutique Minne!

Hymy kasvoilla ja haikeus mielessä lähdin kiireellä torstaina Boutique Minnen ovesta ulos kohti juhannuksen viettoa. Olisin voinut itkeä ilosta. Mun ja Marjon tän kertainen yhteistyö on nyt ohi, Rippimekkoni valmistui. Mekosta tuli mahtava ja unelmistani suuremmat ja todemmat, mä todella tahdon olla isona ompelija! Oli ihanaa tutustua Marjoon, suunnitella itse oma puku, udella ompelimosta ja tonkia kaappeja, hyllyjä ja vaaterekkejä, höpötellä Marjon kanssa ja nähdä kuinka homma toimii.

Marjo teki upeaa jälkeä, ihanan mekon just mulle. Yhteistyö sujui mainiosti. Marjosta tuli mulle melkein esi-kuva ompelijana. Niin hienoja pukuja ja töitä!

Yhteistyö Marjon kanssa sai myös itsetuntoni kohoamaan ja oloni tärkeäksi ja ainutlaatuiseksi.

Kiitos Marjo, Boutique Minne siitä että sain tutustua työhösi, opin tuntemaan itseäni, unelmani vahvistuivat, opin ompelusta ja sain tutkia ompelimoasi. Olen varma, että me tehdään joskus vielä jotain yhteistyötä!


-Okuliina

P.s. Mekon näette myöhemmin 🙂

Purjeet käyttöön #3

Heips!

Purjeiden ompelu ja se miksi pyysin vanhaa purjetta ompeluun alkoi tästä työstä. Pyysin 40cm kaitaleen purjetta iskältä. Iskän 40cm olikin vähän eri kuin mun.

Ompelin espadrillokset. Vuorikangas lakanaa ja päältä purjetta. Etuosaan tein myös mustista pienistä helmistä ketjun. Osat pohjaan ompelin kaksinkertaisella karhulangalla ja parsinneulalla. Pohjat ostin joskus Presentosta. Pohjat maksoi muistaakseni n. 9,90€.

Kengistä tuli mielestäni ihan super kivat ja eihän tekeminenkään vaatinut kuin ”muutamat” kolhut pöytään, pari kirosanaa, kadonneen parsinneulan, 5 pistosta sormeen siten, että verta vuosi ja kipua kämmenessä kun neulaa työnsi paksun purjeen ja pohjan läpi.

Näissä kengissä testasin myös, kuinka purjetta pystyy silittämään silitysraudalla. Ihan hyvin, rypyttömäksi sitä ei saa mutta silitys sujuu kuitenkin ihan hyvin. Purje pehmeni hieman, kun silitin sitä harson läpi 2 pisteellä.

 


-Okuliina

Purjeet käyttön #2

Heips!

Ompelin yks iltapäivä kassin purjeesta. Vetoketju, etutasku, kulmat. Purje, mitä käytin on veneen vanhaa purjetta, tein samasta purjeesta samalla myös muita juttuja.

Tarkoitus oli ommella kassi, kaks saumaa ja kahvat. No sitten halusin tehdä siihen etutaskunkin. Lopuks tajusin, kuinka suuri tää  mun kassini oli, joten tein siihen pohjan. Pohja pienensi kassia just sopivasti. Ja lopulta vielä muistin, että varastossani saattaisi olla punainen pitkä iso vetoketju. Myös vetoketju pääsi työhön.

Tykkään lopputulemasta. Laukku on ihanan suuri ja kätevä etutaskun ja vetoketjun ansiosta.

Jengi kyselee multa usein sitä, että voiko purjetta ommella tavallisesti esim. puuvillan lailla. Vastaus on kyllä voi. Perus ompelulangalla, -neulalla ja -koneella varovasti pystyy purjeen ohuita kohtia ompelemaan. Jos purjeessa on vahvistus tai sauma tms. voi ompelu joskus olla hankalaa ja neulan katkeamis riski suurenee. Neulahan toki tylsyy purjeesta aika kiitettävästi.


-Okuliina

Purjeet käyttöön #1

Heips!

Mulla on vanhaa purjetta kotona, jota nyt olen käyttänyt ompeluun. Purjetta pystyy ompelemaan tavallisella ompelukoneella ja -neulalla, pitää kuitenkin olla varovainen ja aikalailla se neula tylsyy tässä hommassa.

Ylimääräisiä kuteita, lankoja ja tilkkuja lojui mun nurkissani ihan liikaa ja ne pääsivät samaan työhön vanhan purjeen kanssa. Ne silputtiin ja niistä tuli täytettä iso kasa. Näin ei tarvinnut heittää niitä roskiin eikä hermostua ylimääräsestä ”roskasta” laatikoiden pohjalla.

Leikkasin kaitaleen ja purjeesta ja taitoin sen, ompelin siitä tyynyn parilla saumalla. Helppoo ku mikä! Tyynyn sisään heitin silputut kuteet, tilkut ja langat. Täytteestä tuli sopivan kova ja tyynystä tuli ihan mahtava!

Ja koska tyynyn kangas eli purje on vanhaa purjetta ja täyte on ylimääräisestä, rumasta ja/tai käyttämättä jääneestä tekstiilijätteestä tyyny on täysin kierrätysjuttu.


-Okuliina

Blogikuvat

Tiedän, kuvani blogissa on otettu iPhonella, niitä ei ole muokattu kuvanmuokkausohjelmilla eikä niitä ole otettu huolellisesti asettelemalla, ajattelemalla ja valokuvaamalla. Mulla on syy tähän.

Blogini kuvat on otettu tilanteissa, arjessa, hetkessä, yöllä, kiireessä, elämän lailla. Koska elämä ei ole täydellisesti valotettuja poseerattuja kuvia, upeita tyylikkäitä smoothiebowleja, ruskettuneita ja hoikkia vahattuja sääriä eikä siistejä valkoisella taustalla olevia virheettömiä villasukkia tai upeita asetelmia langoista ei valokuvienkaan tarvitsisi olla sellaisia. Valokuva on muisto tai näyte hetkestä/tilanteesta/tapahtumasta/asiasta/ihmisestä. Jos tiedät yhdenkin täysin täydellisen asian tässä maailmassa, niin täydellisen ettei sitä enää mitenkään voisi parantaa, kerro se mulle kommenttiboksissa.

Some (eli sosiaalinen media) on osa elämää ja siellä jaetaan hetkiä, tapahtumia, kuvia, mietteitä ja elämää. En ymmärrä miksi somessa pitäisi feikata elämä täydelliseksi, miksi mun kuuluisi julkaista blogissani(kin) vain ”täydellisiä” kuvia.

Jos Okuliinacraftissa ois muokattuja, järjestelmäkameralla otettuja valokuvia yleisilme ois heti erilainen ja ammattimaisempi, ehkä myös panostetumpi jne. Mutta tahdon pitää blogin aitona ja mahdollisimman filtteröimättömänä ikkunana elämääni, käsitöihini ja ajatuksiini en ole iPhone kuvistani mihinkään vielä luopumassa! Mä haluan olla mä! En halua muokata elämästäni somea tai muka täydellistä. Tahdon olla minä just niinku oikeassa elämässä oon aitona minänä.

”No one’s life is as perfect as their instagram feed”

”Social media is training us to compare our lives, instead of appreciating everything we are. No wonder why everyone is always depressed”

 


-Okuliina

Melkein valmista!

Heips!

Ihan justiinsa jo loma! Ihanaa! En voi käsittää, kuinka pian rippileirini ja myös konfirmaationi ja rippijuhlani ovat. Rippimekko on erinomaisessa vaiheessa, suunnitelma on lyöty lukkoon ja viimeistelty, mitat on otettu ja olen käynyt kahdesti sovittamassa mekkoa. Siitä tulee ihan älyttömän mahatava ja just suunnitelmani kaltainen.

 

 

instagram julkaisun miete

Instagram julkaisuni 12. toukokuuta

IMG_1640

Kun otin tän kuvan viime lauantaina mul oli hyvä ja vahva olo. Koin olevani itsevarma, pidin ylpeänä päälläni tekemääni toppia. Tänään lainasin Ellan farkkuja ja suutuin. Minä ja Ella joista kumpikaan ei ole kokoa L käytämme jopa L kokoisia farkkuja ja sit valitellaan et teinitytöillä on ***** omatunto ja itseluottamus. Miksi vaateteollisuus on niin 💩?! S-M kokoiset käyttää L ja XS kokoiset M. Miksi?! Mulla nyt sattuu olemaan kohtalaisen ok itseluottamus mut chizus kraist oikeest mihin menee maailma ja vaateteollisuus sen mukana. Tyhmät koot ei oo ainoo ketjuvaatetuotannon paha puoli. Niit tehään meinaa sit myös laittomis tilois, laittomal työvoimal ja surkeella palkalla, niin että jopa työntekijän henki ja terveys on vaarassa. Tätä tekee esim. H&M. Mä haluan olla isona myös sen takia ompelija, että voisin parantaa edes yhden ihmisen verran maailmaa, luoda fiksuja käytännöllisiä, ympäristöystävällisiä ja ihmisystävällisiä vaatteita ihmisille jotka rakastaa muotia.