instagram julkaisun miete

Instagram julkaisuni 12. toukokuuta

IMG_1640

Kun otin tän kuvan viime lauantaina mul oli hyvä ja vahva olo. Koin olevani itsevarma, pidin ylpeänä päälläni tekemääni toppia. Tänään lainasin Ellan farkkuja ja suutuin. Minä ja Ella joista kumpikaan ei ole kokoa L käytämme jopa L kokoisia farkkuja ja sit valitellaan et teinitytöillä on ***** omatunto ja itseluottamus. Miksi vaateteollisuus on niin 💩?! S-M kokoiset käyttää L ja XS kokoiset M. Miksi?! Mulla nyt sattuu olemaan kohtalaisen ok itseluottamus mut chizus kraist oikeest mihin menee maailma ja vaateteollisuus sen mukana. Tyhmät koot ei oo ainoo ketjuvaatetuotannon paha puoli. Niit tehään meinaa sit myös laittomis tilois, laittomal työvoimal ja surkeella palkalla, niin että jopa työntekijän henki ja terveys on vaarassa. Tätä tekee esim. H&M. Mä haluan olla isona myös sen takia ompelija, että voisin parantaa edes yhden ihmisen verran maailmaa, luoda fiksuja käytännöllisiä, ympäristöystävällisiä ja ihmisystävällisiä vaatteita ihmisille jotka rakastaa muotia.

Mainokset

1-v WOOPWOOP

Lankatyöt on erityistä herkkua, kangastyöt on kivoja ja puutyöt menee nekin. Käsitöitä teen rakkaudella oman mieleni mukaan. Pakolla tulee pahaa, luovuudella ja hulluilla ideoilla tulee kässää.

Noilla sanoilla aloitin ensimmäisen blogipostaukseni vuosi sitten. Vuosi, VUOSI! Aika kuluu äkkiä!

Nyt puhutaan mun näkökulmasta kuluneesta vuodesta tän blogin suhteen.
Upea vuosi kieltämättä. Vuosi sitten, kun aloitin kirjoittamisen, olin epävarma ja kysyin tosi usein että miltä tää ja tää kuulostaa ja joku luki postauksen aina ennen julkaisua. Pelkäsin myös kirjoitusvirheitä ja kirjoittaminen tuntui muutenkin vähän kankealta. Kuitenkin vuoden aikana kirjoittamisesta on tullut iso osa elämääni, kirjoitan tänne julkisesti, mutta myös kirjoitan paljon itselleni tai yksilöille. En ole enää niin epävarma kirjoittamisen suhteen. En kysy useinkaan toisten mielipiteitä tai luetuta postausta kellekään ennen julkaisua, toki välillä mutta harvoin. Mua ei myöskään enää huolestuta niin paljoa kirjoitusvirheet, vaikka eihän ne mihinkän oo kadonnut! Vakkarilukijat varmasti tietää ja huomaa, että yhdyssanat on musta ihan tyhmiä! Ja toisinaan tietty menee kovaa vauhtia kirjoittaessa sekaisin kirjaimetkin.

Mitä olen oppinut?
-Tekemään ja ylläpitämään ”omaa sivustoa”
-Kirjoittamaan käsitöistä ja muustakin
-Selkeyttämään yksityisyyden rajoja
-Nauttimaan kirjoittamisesta
-Blogin toiminnasta
-Vaikka mitä!

Vaikka ekassa postauksessa kirjoitin: ”Tähän blogiin tulen kirjoittamaan kässäilystä. Käsityöideoita, toteutuksia, projekteja, ohjeita, vinkkejä, kuvia (lisää instagramissa), työvaiheita ja fiiliksiä.” vuoden sisässä otin mukaan myös lifestyle-kategorian tuomaan väriä sisältöön.

Myös mun kässäelämä on muuttunut kohtalaisen paljonkin. ”Eniten teen virkkaus- ja neulontatöitä, kangastöitä touhuilen välillä ja diy/askartelu juttuja toteutan paljon.” näin kirjoitin ensimmäisessä postauksessa. No siis tällä hetkellä ompelen paljon ja ompelukoneesta on tullut tosi paljon rakkaampi vuoden aikana. Virkkaan ja askartelen paljon vähemmän, kuin vuosi sitten.

Vuoden aikana olen myös valmistunut kässäkoulusta! Joten vielä vuosi sitten kun sain kässäopetusta 5,5h/vko (koulu kässä + kässäkoulu) on nyt tippunut 0h/vko.

”Simppelit asiat on helppoja ja kivoja. Persoonallisuutta käsitöihin lisään pienillä värikkäillä yksityiskohdilla. Välillä on tärkeää räväyttää kunnolla! Ja joskus mokata huolella, sitäkin tapahtuu.” Tästä asiasta olen edelleen samaa mieltä! Kuten myös tähän samaistun edelleen ”Motivaatiota ja ideoita saan kuvista ja ympäriltäni. Ohjeista en paljoakaan välitä, vaan teen siten mikä hyvältä näyttää. Kässä juttuja teen aktiivisesti viikoittain ja jopa päivittäin”. Tosin nykyään jopa siihen asti teen päivittäin käsitöitä, että sen jälkeen on laitettava itteni pakkolomalle pariksi päiväksi, koska sormet ovat niin rasittuneet esim 10h neulonnasta muutaman päivän sisällä.

Vuosi on ollut ihana, blogista on tullut yllättävän iso osa arkeani! Okuliinacraftia on vuoden aikana katsottu ympäri maailmaa.

Vuodessa 52 viikkoa, 365 päivää, 86 artikkelia, joista 16 articles in English.

Nykyään ”craftaan” oppitunneilla, syödessä, jumpatessa, leffaa katsoessa, chillaillessa, höpötellessä ja tottakai ihan vaan craftatessa! Haaveilen ompelijan urasta. Saan kohtalaisen usein tilaustöitä läheisiltä. Ja tyhjennän pääni craftaamiseen (ja juoksemiseen). Enkä todellakaan aio jättää blogia! Päin vastoin, kirjoittaisin jopa jokapäivä jos oisi aikaa riittävästi. Käsitöistä on tullut paljon tärkeämpi ja isompi osa elämääni! En myöskään luonnostele ja suunnittele postauksiani enää samalla tavalla tarkasti kuin vuosi sitten.

Pari kuvaa vuodesta, kässäilyistä ja muusta.

Lopetetaan tää 1-v postaus samoihin sanoihin kuin vuosi sitten alkupostaus: ”Lukijoille annan vapaat kädet tehdä jakamistani töistä omia luomuksia, kysyä apua, kommentoida mitä vaan ja ehdotella seuraavia töitä.
Mukavia luku- ja kässähetkiä! Toivottavasti nautit ja inspiroidut!”


-Okuliina

Ja menkääs toki seuraa instassa ja seuraa mun blogii! Ne löydät etusivun oikeasta reunavalikosta! PUS JA KIITOS!

 

Some muuttaa meitä (?)

Heips!
En ole pitkään aikaan kirjoitellut, postauksia on tullut muutama, mutta nekin ovat olleet jo ajastettuja valmiiksi. Oon ihminen, joka miettii ja ajattelee tosi paljon.  Varsmasti moni muukin on samanlainen ajattelija ja miettijä kuin minä. Tykkään toisinaan myös kertoa mielipiteeni ja ajatukseni joistain asioista. Sekin toisaalta liittyy vähän tähän lifestyle-teemaan, mutta ainakin tän päivän aihe liittyy hyvin tähän blogi teemaan, koska itse ainakin lasken bloginkin someksi. Eli siis nyt tulee itsekästä tekstiä ja mun mielipiteitä aiheesta sosiaalinen media. En tiedä alkaisinko toisinaan myös kirjoittelemaan tämän tapaisia mielipide- ja ajatuspostauksia, mutta sen me näemme ajalla.


SoMe
Mulla on facebook, snapchat, pinterest, instagram ja tämä blogi. Kinka moni muu muuten ajattelee blogit somena? Itse käytän sosiaalista mediaa aktiivisesti. Aamulla kun herään, katson snapit ja sitten instan, bussissa tai koululla katson facen ja pitkin päivää kattelen melko tiuhaan tahtiin näitä someja. Pinterest on ainoa some, jossa en käy välttämättä päivittäin. Taas bussissa matkalla kotiin katson instan ja snapin, illalla viimeisenä katson instagramin tai snapchatin. Itse koen kuitenkin olevani aika tarkka yksityisyydestäni. Varsinkin blogissa mietin usein tarkkaan ennen kuin julkaisen varsinkin, jos kysessä on muu kuin kässä postaus, usein myös käytän vain esim. kaverini, tätini, siskoni, serkkuni, hän tms., enkä kyseisen henkilön nimeä. Teen niin suojellakseni omaa ja etenkin toisen henkilön yksityisyyttä. Tuntemattomat blogin lukijat, eivät välttämättä yhtä äkkiä löydä kyseisen henkilön someja tms. kuin lukija, kenet tunnen. Saatan tehdä myös näin, koska en jaksa pyytää lupia jokakerta tms. Vaikka tiedän, että facebookissakin julkaisemani jutut jää ikuisesti nettiin ja muistaakseni myös facen omaisuudeksi(?) sinne saatan silti kirjoittaa joskus henkilökohtaisempiakin asioita, koska tiedän lähes tarkalleen ketkä niitä lukee ja keitä he ovat. Instagramissa mun omalla henkilökohtaisella tililläni mua saa seurata vain kaverit, kavereiden kaverit, tutut tms. henkilöt, jotka tiedän. Okuliinacraft käyttäjää saa seurata kaikki, koska se on julkinen. Niin paljon kuin somestakin tykkään, silti siihen toisinaan menetän hermoni ja välillä kaipaisin jopa somelomaa. Itse käytän somea ideoiden, tiedon ja motivaation hakuun, mutta myös ehkä jopa pääosin ihan vaan huvikseni. Blogi on kuitenkin taas asia erikseen. Ehkä tässä on riittävästi mun sometuksesta.

Tähän postaukseen mulla tuli lopullinen idea tänään iltapäivällä koulussa. Kuinka sosiaalinen media muuttaa meitä? Mitä ja miksi me julkaisemme? Kenelle tarkoitamme julkaisumme? Millainen kuva minusta tulee ihmisenä pelkän somen kautta? Kysymyksiä liittyen sosiaalisen median maailmaan. Idea tähän tuli viimeisellä tunnilla, emmekä edes keskustelleet somesta vaan ihan jostain muusta.
Kukaan meistä ei ole täydellinen, eihän. Ja me kaikki sen tiedämme varsin hyvin ainakin toivottavasti. Miksi kuitenkin somessa pyöriessämme alamme ihailemaan lihaksikkaita ja hyväkuntoisia kroppia, kauniita ja vaikeita meikkejä, hienoja asuyhdistelmiä, upeita ruokia ja kalliita luxus tuotteita, vaikka jos pysähdymme kuvan kohdalle miettimään meidän tulisi varsin hyvin tietää se, että mitä luultavimmin kuvan ottoon on panostettu ja ruoka on aseteltu vain ja ainoastaan hienosti sitä varten, että siitä tulee hieno instagram kuva. Miten some muuttaa mielikuvaamme ”normaalista”? Miksi someen tuodaan aina vain ne parhaimmat ja onnistuneimmat otokset? Miksi somessa iloitaan ihanista asioista, mutta isot ja pahat asiat piilotetaan? Jos valitetaan, valitetaan vain pienistä jutuista, esimerkiksi siitä, kuinka menee hermo, kun bussi oli taas kaksi minuuttia etuajassa. Ei kuitenkaan yleensä tuoda somessa esille esimerkiksi omia harmeja, ongelmia tai huonoja oloja tai varsinkaan niiden syitä. Ihan kiva juu, että some pysyy positiivisena paikkana. Vai pysyykö sittenkään, koska somessa on helppo kommentoida mitä vaan ja jopa kiusata. Ymmärrän. Harvat nuoret julkaisee somessa meikittömiä, kotilökäri kuvia, hiukset räjähtäneinä ja huone sotkuisena. Ymmärrän, kyllä minäkin julkaisen paljon mielummin kuvan, jossa olen laittautuneena. Somessa toisinaan tahdomme varmaan esittää vähän fiksumpaa ja kauniimpaa/komeampaa tai muulla tavalla erilaista kuin oikeasti on. Myös meidän kaikkien ajatukset muuttuvat, kun menemme sosiaalisen median maailmoihin. Tahdomme näyttää vähän lihaksikkaammalta ja laihemmalta kuin oikeasti ehkä olemme, en tarkoita että olisit lihava, jos teet näin. Toisaalta myös tahdomme sopeutua massaan ja joskus jotkut jopa pelkäävät laittaessaan massasta suuresti erottuvan kuvan.
Sitten on kuvatekstit. Ne on vaikeita. Huh. Toiset kirjoittavat kuvatekstejä, jotka liittyy kuvaan, toiset kirjoittavat mietelauseita tai laulujen lyriikoita. Jotkut tarkoittavat kuvatekstillä jotain ja toiset vain kirjoittavat enempiä miettimättä. Mulla itselläni se riippuu. Jotkut myös muokkaa kuvia paljonkin, toiset julkaisevat lähes kokonaan käsittelemättöminä. Meitä on monia somessa. Muistetaanhan se. Käytämme eritavalla somea ja julkaisemme eri kriteereillä. Some muuntaa aivan varmasti kaikkien ihmiskuvaa. Some ei kuitenkaan ole peili, peili on peili. Kuuluuko verrata omaa kehoaan mallin kehoon? Tai parisuhdettaan #couplegoals kuviin? Mitataanko ystävyyttä oikeasti tägäämällä frendi meemiin? Onko kaunis vain, jos käyttää meikkiä ison kasan? Olenko hyvöännäköinen, jos saan tietyn määrän tykkäyksiä ja/tai kommentteja? Ne on vaan kommentteja, ne on vaan tykkäyksiä. Millaisen kuvan lataan instaan? Miten tämän muokkaisin? Oho, oho hän tykkäsi kuvastani! Mitä nyt?! Äkkiä apua ja neuvoa kaverilta!
Ei! Ne on vaan kuvia! Ne on vaan parin rivin tekstejä, ja sen kyllä huomaa, jos teksti on lyriikka tai mietelause. Ne on vaan kommentteja, tykkäyksiä ja seuraajia! Ei ne oikeasti määritä sua kauniina, iloisena, suosittuna tms. Some on joskus jopa pelottava sen täydellisyydellään. Miksemme me muuten julkaise tavallisia arkisia kuvia, joissa ei näytä aina ihan prinsessalle/prinssille? Itse en kauheesti tiiä poikien some jutuista, mut tyttöjen kesken ainakin se menee niin, että jos vähänkin näkyy että on tissit, saa haukut niskaan, että heruttaa. Jos tissejä ei näy, kuvat on tylsiä. Jos kuvaa on muokattu on pelkuri ja jos kuva on muokkaamaton olet lihava ja ruma, kuva on epätarkka ja huono laatuinen. Miksi se menee niin? Ihmiset hei! Julkaiskaa sellasia kuvia ja tekstejä kuin haluatte, muistetaanhan, että some ei ole sama asia kuin tosimaailma. Muistattehan vaan sen, että älä luota tuntemattomiin ja yksityisyytesi on sun vastuulla. Mieti ennen kuin lataat sen kuvan sijainnilla, minihame pällä kaverin bileistä. Ja kaverit hei, kommentit somessakin sattuu ja sä saat erottua somessa musta joukosta. En sulje itseäni näiden asioiden ulkopuolelle, syyllistyn itsekin näihin. Seuraajat ei koskaan tiedä, mitä olet ajatellut julkaistessasi kuvan, vaikka hän stalkkaisikin sinua somessa ja tunitisi sinut, hän ei kuitenkaan ole ajatustenlukija. Nykyään on ihmisiä, joiden työ on some, hekin kuitenkin laittavat aikaa kuvan ottamiseen ja muokkaamiseen, niin minäkin, vaikka some ei työni ole. Eikä se haittaa, jos muokkaa vähän kuvia tai julkaisee vain otettuja kuvia, eikä ns. tilannekuvia. Ymmärrän, että kuvia muokataan ja että kuvia muokataan, jotta se nyttäisi paremmalle, mutta en ymmärrä sitä, että miksi piäisi kiistää kuvan muokkaaminen, selkeästi muokatusta kuvasta.
Mitä varten mä käytän mun someja? Snapchat eli snappi eli sc on kavereiden kanssa juttelua varten, mä en käytä snappia leikkiäkseni filttereillä. Päivitän mystorya usein. Instagram eli insta eli ig on tykkäämistä, jakamista, inspiroitumista, stalkkaamista ja hengailua varten. Julkaisen monesti viikossa instaan, mutten yleensä koskaan enempää kuin yhden kuvan päivässä. Välillä muokkaan kuvia installa enemmän kui  joskus. Olen semi tarkka feedistäni. Facebook eli face eli fb on scrollailua, uutisten lukua, päivittelyä, ilmoittamista ja stalkkaamista varten. Pinterest on ideoiden ja motivaation hekemista varten.
Some on kiva paikka, mut siel tulee todella helposti todella itsekriittiseksi.
Kuinka sosiaalinen media muttaa meitä?
-Meistä tulee itsekriittisempiä
-Rupeamme arvostelemaan muita ja itseämme paljon helpommin
-Me annamme muille ja me saamme tiettyjä ”leimoja”
-Alamme tavoittelemaan arjessakin täydellisyyttä helpommin
-Koukutumme
Mutta kuitenkin Some on ihana!


img_9651
Tämä on peruskuva oppitunnilta, ei, en ole hymyilevä ja ymmärtäväinen, istu selkäsuorana ja siisteissä vaatteissa, tavarat suorassa rivissä pulpetilla
img_8212
Syy miksen tätä kuvaa laittanut instaan on vain huono valaistus

 

Ja sit on nämä kuvat, joita en välttämättä someen laittaisi, mutta kavereille ne ihan ok laittaa snapissa

img_9664

img_9655
Tässä on mun insta feed tällä hetkellä. Viimeisimmät 12 kuvaa

 

img_9504
Granaattiomenankaan syöminen ei ole nopeaa ja siistiä puuhaa, someen lataisin siistin kuvan valkoisella taustalla granaattiomenasta
img_9580
Jos todella luulet, että syön asetellun aamiaisen jokapäivä tarjottimelta sängyssä, suosittelen vieroitusta somesta

 

img_9650
Eikä se ruokavaliokaan aina niin terveellinen ole, vaikka somessa sanois mitä

Noi on mun joitain instakuvia. Violetilla ympyröity teksti liittyy kuvaan puoliksi. Ensin siinä on ranskaksi mietelause; ikuisesti nuoria ja vapaita kuin linnut. Ranskan kielisen osuuden jälkeen kuvaan liittyvä teksti. Keltaisella ympyöity teksti on Plafacen lyyrikoita. Punaisella ympyröity teksti on kuvaan liittyvä ja ilmoittava. Vihreällä ympyröity teksti on vain kysymys, joka ei liity miteinkään kuvaan. Ja viimeiseksi ympytöimätön teksti on teksti joka jolla tapaa liittyy kuvaan.


Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Okuliina
P.S. Muistahan että kaikki sanomani ovat vain minun näkemyksiäni, enkä sulje itseäni näihin syyllistymiseltä pois millään tavalla.