Kohokohtia

Kesäloma lähenee loppuaan ja ehkä nyt olisi mukava hetki viimeisinä lomapäiviä pysähtyä miettimään ja muistelemaan, iloitsemaan ja nauramaan kuluneen kesän muistoille.

Tämän loman kohokohdat mulla ovat olleet alkukesän rippileiri ja konfirmaatio + rippijuhla. Tutustuin uusiin unelmiin, sain uusia kokemuksia, opin elämästä, ihania hetkiä, upeita aikoja, käsittämättömiä asioita, onnellisia ihmisiä, liikuttuneita aikuisia, päätöksiä, loppumisia, uuden alkua, fiiliksiä, hymyjä, juhlahumua, korkojen kopinaa.

IMG_3538

Rippileirin jälkeen, ennen konfirmaatiota juhlittiin juhannusta. Vietin juhannuksen Ellan mökillä hänen kummivanhempiensa ja äitinsä kanssaan. Poltimme kokkoa, saunoimme, vihdoimme, teimme makkaraa, virkkasin, nukuimme, vietimme yötä meren äärellä, paahdimme takassa vaahtokarkkia, lauloimme täysillä, elimme täysillä, itkimme onnesta ja lauloimme kovmpaa kun olisi pitänyt olla hiljaa.

Riparijuttujen ja juhannuksen jälkeen tuli Ruisrock, siitä olenkin jo aiemmin kirjoittanut, tästä klikkaamalla sen voit lukea. Itkua, onnea, elämää, rakkautta, tanssia, musiikkia, laulua, unelmia, festarielämää.

Myös tänäkin kesänä on tullut vietettyä öitä neuleiden, virkkausten, askartelujen ja ompelukoneen äärellä ja parissa. Onnellisia hetkiä, ajatonta aikaa.

Koko loma on ollut ihanaa ja onnellista aikaa, upeita hetkiä, rasittavia taisteluja, juhlaa, kavereita käsitöitä, hymjä, korkkareita, perhettä.

Nämä ja monet muut muistot kesästä omistavana on ihan ok palata taas arkeen, ens vuonna tulee kuitenkin uus loma, turhaan sitä murehtimaan et loma loppuu.


-Okuliina

Kiitollisuudesta

Oon ollut nyt vähän yli viikon ihan ihmeellisissä ”elämä on kivaa” hypetyksissä. Tällä hetkellä olen erittäin kiitollinen, no oikeastaan kaikesta. Yks päivä hiffasin, kuinka ihania ystäviä mulla on, kaveritkin on mahtavia!

Ystävä ja kaveri ovat eri asioita. Kavereita on monia ja heidän kanssaan on kiva hengailla, en kuitenkaan avautuisi heille elämästäni kovinkaan paljoa. Ystävä on ihminen, johon luotan ja jonka kanssa on mahtavaa hengailla ja ihanaa höpötellä. Ystävälle saatan avautua elämäni lähes kaikista asioista ja he auttavat minut läpi vaikeidenkin aikojen. Ystäviä on huomattavasti vähemmän kuin kavereita.

Olen kiitollinen
-Kodista
-Vanhemmista & sisaruksistani
-Koulusta/Saan käydä ilmaiseksi koulua ja oppia ilman, että porukoilla tulee raha ongelmia minun tai sisarusteni kohdalla
-Isovanhemmista & muista sukulaisista
-Terveydenhuollosta/Pääsen sairaalaan milloin tahansa tarvittaessa ja minusta pidetään huoli, saan myös kaikkia ”ylimääräisiä” rokotteita kuten punkkirokotus tai entinen rokotushoitoni
-Vapaudesta/Saan oikeuksia valita omia asioita ja tehdä päätöksiä-Unelmistani/Mulla on oikeus unelmoida mistä tahansa
-Kokemuksista/Hyviä kokemuksia voin muistella hyvin mielin ja huonoista olen aina jotain oppinut. Kamalat kokemukset ovat vahvistaneet minua.
-Ystävistä

Nyt tahdon syventyä kiitollisuuteen ystäviä kohtaan. Ystäväni, tämä on omistettu teille, rakastan teitä.

Olen kiitollinen kaikista noin viidestä ystävästäni, kolme tyttöä, kaksi poikaa ja muutamia melkein ystäviä.

Ystävyys ei katso ikää eikä sukupuolta. Oikea ystävä hyväksyy ja rakastaa sinua sinuna, hän ei pyri muuntamaan sinua ja hänen seurassaan saat olla oma itsesi, ystävä ei myöskään tuomitse sinua. En muista että yksikään ystäväni olisi minua ikinä tuominnut, edes ”läpällä”. Monet kaverit on tuominneet, myös ”läpällä”. Ystävyys kestää ja on vakaa tietynlainen suhde, tästä suhteesta teihin olen mielettömän kiitollinen, silti mustasukkaisena ihmisenä toisinaan pelkään teidän menettämistä.Eri ystävien kanssa on eri jutut ja inside-läpät, se tekee ystävyydestä monipuolisempaa.

Mun jokainen ystävä on
-luotettava
-rehellinen
-reilu, kiltti, ystävällinen
-tsempaava
-hauska
-empaattinen
-mukava
-kuuntelija
-auttaja/avulias
-ihana
-kehuva
-piristävä
-rohkea
-hyvännäköinen
-vahva

-hieno

Ystävieni iät ovat 13, 16, 17 ja 15. Heihin olen tutustunut koulun kautta tai kavereiden kautta. Ystäviäkin on eri ”tasoisia” osan kanssa jaan enemmän, osan kanssa vähemmän.

Olen onnekas, kun ympärilläni on suuri tukiverkosto perheestä, suvusta ja erityisesti ystävistä.

Mulle oman tyylin löytäminen ja esille tuominen on tärkeä juttu, mm. siksi koska onhan tämä maailma ihan sairaan ulkonäkökeskeinen kuitenkin. Kiitos ystäväni siitä, että saan olla juuri teidän kanssanne oma itseni, hullu ja levoton minä, joka toisinaan on erittäin mietteliäs, synkkä ja filosofinen ihminen. En pelkää olla minä seurassasi tai tuoda mielipiteitäni suoraan esille. Musta on kasvanut ihminen, joka ei pidä mielistelystä ja sanoo asiat suoraan, muodostaa vahvoja mielipiteitä ja purkaa ne aina sisältään jollain tavalla.

Kiitos ystäväni, siitä että saan apua milloin vain, mihin tahansa. Ihan sama onko kyseessä matikan rasittava lasku tai elämän ongelma, ystäväni auttaa ja kuuntelee. Kiitos kun saan sinulle purkautua ja kiitos kun kuuntelet mua, sinulle voin itkeä ja nauraa, jakaa elämäni, eli olen kiitollinen avustasi, tuestasi ja neuvostasi. Thanks for being always there for me. Kuuntelet ja autat minua ja juttelet kanssani myös jopa keskellä yötä tai aamuyöllä 3.25

Kiitos ystäväni kun piristätte päivääni, yllätätte minut tavalla tai toisella ja höpöttelette kanssani milloin tahansa, ihan sama mitä kello on.

Haen inspiraatiota netistä, valokuvista, luonnosta, tarinoista, leffoista, videoista ja erittäin paljon myös ystäviltäni, olette suuri inspiraation lähde, olen kiitollinen inspiraatiosta, jota teiltä saan. Opetatte minulle paljon, huomaamattannekin.

Viime tiistaina, heräsin aamulla ja aamiaisen jälkeen kun katsoin yön aikana saamani snapit, liikutuin istuessani vessanpöntön kannella ja hampaita pesiessäni. Yksi ystäväni oli laittanut minulle ihanan videon, se piristi päivääni ja teki päivästäni paljon paremman.

Usein kun oon ollut allapäin ystäväni kehuu minua ja kertoo kuinka upea olen, itsevarmuuteni kohoaa heti.

Ystäväni oli matkalla, kehui snapissa ostamaansa ripsiväriä, pyysin häntä tuomaan minulle samnlaisen tuliaisena. Hän vastasi ettei voisi, sillä se maksaa niin paljon, kuitenkin silloin hän oli jo ostanut sellaisen minulle. Yllätys oli mahtava!

Ystäväni tässä alla kuvissa ↓ tää postaus on omistettu erityisesti teille!

 

(Ja koska blogini käsittelee myös käsitöitä, muutama kuva liittyen ystäviin ja käsitöihin)

Toivon, että voisin olla sulle edes lähes yhtä tärkeä, kuin sä minulle. Olet suurin idolini! Rakastan sinua. Kiitos ♥♥♥♥


-Okuliina

Ulkonäkö & Itsetunto

Self confidence is the best outfit, rock it and own it

Ulkonäköpaineet ja huono itseluottamus. Tuttu juttu monille. Minullekin, vaikka en sitä helpolla edes itselleni myöntänyt, vaan tahdoin olla upea ja itsevarma ihminen omalla tyylillään. Ironista syödä nyt jäätelöä suoraan purkista ja kirjoittaa samalla ulkonäköpaineista. Ulkonäkö on kaikilla erilainen ja jokaisen oma asia. Ihannevartalot muuttuvat kokoajan ja ikinä oma keho ei ole täydellinen. Jos on sitä mieltä, että oma keho on hyvä tai mukava tai kivan näköinen ei tarkoita että se olisi täydellinen. Onko mikään tai ketään täydellisiä? Ei.

Mun mielestäni kesäkuntoon tempaukset ja ihme dieetit menkööt himputtiin. Mikä järki edes on ”kesäkuntoon” treenailuissa? Kai se joillekin on jonkinlainen motivaattori. Mutta miksi Suomen kesää varten on oltava erityisen ”kesäkunnossa” kun monet näistä ”kesäkuntoilijoista” käy rannalla kesän aikana ehkä max 5 kertaa. Kuitenkin talvella nämä ”kesäkuntoilijat” lähtee etelään kahdeksi viikoksi rannalle aurinkoon, eikä silloin tarvitse olla treenannut ”lomakuntoon” tai ”talvikuntoon”.

Ainakin teineillä on usein ulkonäköpaineita ja huono itseluottamus. Aikuisillakin on aivan varmasti niitä. Inhimillistä, mutta miksi sitä usein hävetään? Miksi on niin vaikeaa sanoa ääneen ”Uijuma! Tää mekko näyttää ____________ hyvältä mun päällä.” Tai ”Aiettä, onpa mulla hyvä ja nätti olo!” Tai onko se nykyään niin, että selfieitä ottamalla korvataan noi sanat, no juu otan ite selfieitä just noina hetkinä. Pitäiskö ulkonäköpaineista olla hiljaa ja potea huonoa itseluottamusta, EI, niistä pitäis voida puhua, ei valittaa vaan puhua. Tykkään kuunnella ihmisiä, mutta yhtä asiaa en kestä kuunnella ollenkaan, itsensä mollaamista. Mikään ei oo inhottavampaa kuunneltavaa kuin ”mä näytän niin kauheelta” ”kato mikä ällöttävä läskikasa mä olen” tms. On eriasia puhua siitä, että vois olla esim. herkuttelematta (niin paljoa) tai urheilla enemmän, niitä puheita on ihan kiva ja inspiroiva kuunnella. En väitä, ettenkö itse ikinä valittaisi kehostani tai ulkonäöstäni.

Itsetunnosta kirjoitan tällä kertaa vain ulkonäköpaineiden kanssa käsi kädessä. Ulkonäkönäköpaineisiin liittyy huono itsetunto. Huono itsetunto tulee ulkonäköpaineista tai jostain tapahtumasta ja sen seurauksista. Huono itsetuntoinen ei oo aina ulkonäköpaineinen, mutta ulkonäköpaineisella on aina huono itsetunto. Minä ainakin näen tämän näin.

Toisilla on todella kovat ulkonäköpaineet ja toisilla vain pienet, tietenkin. Ulkonäköpaineetkin voi johtua eri syistä. Ulkonäköpaineet voi liittyä tiettyyn ruumiinosaan, koko kroppaan tai vaikka vaan kasvoihin. Toinen saa peitettyä epävarmat kohtansa meikillä, kolmas vaatteilla ja ensimmäinen ei millään tavalla saa ”huijattua” muita tai tehtyä itsestään vaatteilla tai meikillä.

Mun mielestä some on iso syy ulkonäkypaineisiin, muoti ja myös sanat ja vaatekoot. Usein varsinkin ketjuliikkeissä kuten H&M, zara, Cubus, BikBok tms on laittanut koot ihan miten sattuu, M on L tai XL ja S on XS TAI XXS, L on M ja XL on L tai M. Sanat saattaa satuttaa vaikka niin ei olisi tarkoitettu, äänensävyllä on väliä ja silloin tällöin kuulee sanoja itsestään, jotka ei oo itselleen kuultavaksi sanottuja. Muodissa on tietynlainen ruumis ja vartalomalli ja haluat olla sellainen. Vaate on sopiva, kun se istuu ja tuntuu hyvältä, ihansama onko koko S tai XXL.Voit käyttää ihan täydellisesti farkkuja, vaikka susta tuntuisi että reitesi olisivat kuinka suuret tahansa. Käytä mitä ahnasa vaatetta josta pidät rohkeasti, vaikka pelkäisitkin muiden reaktiota tai ajatuksia vaatteistasi, älä pelkää tyyliäsi. Oma tyyli on in aina!

Teinien keskudessa reidet, tissit, pylly ja leuka/kasvot ovat usein epävarmoja kohtia kehossa. Tissit on liian isot tai liian pienet toisiin tyttöihin verrattuna, reidet on isommat kuin kellään muulla ja hölskyy kun juoksee, pyllystä ollaan muuten vain epävarmoja ja leuassa pelätään kaksoisleukaa. Ja teinijätkät kaikella rakkaudella, olette iso syy näihin ongelmiin, sananne, tekonne ja ihan vain olemassa olonne. Tytöt uskaltakaa lähteä ulos ilman meikkiä, ei ole noloa olla ilman meikkiä eikä sitä kuuluisi pelätä, vaikka me jotkut sen koemmekin epämukavaksi olla julkisella paikalla meikittä.

  Mistä mun ulkonäköpaineet tuli? Kehon muutoksista murrosiän vuoksi, jätkistä, peilistä, somesta ja telkkarista. Mulla ei ole ikinä ollut niin, että ulkonäköpaineet ois kestänyt tosi kauan tai ne ois ollut ihan ylitsepääsemättömiä. Mulla on viimeisen vuoden aikana ollut pari kertaa niitä. Kesällä pahasti ja sitten syksyllä uudelleen. Myönsin itselleni ulkonäköpaineet vasta talvella. Näistäkin hetkistä opin itsestäni uutta. Onks mulla tällä hetkellä ulkonäköpaineita ja huono itsetunto? Ei. Mulla on kehossa muutamia kohtia, joista en pidä kovastikaan, mutta ne saan helpolla peitettyä, eikä mua kuitenkaan hävettäis niitä edes pitää paljaana. En tykkää kauheesti vatsastai tai varsikaan reisistäni, mutta kehtaan silti täysin hyvin käyttää bikinejä tai vaatteita, joista pidän. Omassa kehossani pidän esim. hiuksistani, selästäni ja silmistäni.

Ei sun tarvitse olla kuin bikinifitness tähti, idolisi tai ammattiurheilija, ei sun tarvitse olla kuin maailmankuulu malli tai upein viidakon tähtönen, sulla ei tarvitse olla reisivakoa tai sixpackia, sun ei tarvitse meikata. Sun ei tarvitse pantata herkuttelua, jos sun tekee mieli ottaa esimerkiks ranskikset salaatin sijaan mäkkärillä tai hesellä. Sun ei tarvitse miellyttää ulkonäölläsi koko kaupunkia. Sun ei tarvitse käyttää vaatteita, joista et pidä sen vuoksi, että kaikki muutkin pitää sellaisia vaatteita tai ne on muodissa.

  Sä oot sä, mä oon mä, se on se ja toi on toi! Meistä ei tule koskaan ikinä millään samanlaisia, vaikka kuinka haluaisimmekin. Muistakaa ihmiset, erilaisuus on rikkautta ja kaikki tekee sitä mistä pitää. Ole itsekäs ja itserakas ja ajatttele vain itseäsi!

  Ei siinä kuuluis olla mitään hävettävää että jos ei ole tai on omaan ulkonäköönsä tyytyväinen. Kuuluis olla normaalia sanoa toiselle ihmiselle ”Huh, näytänpä mä tänään hyvältä” tai ”En tykkää, mun sormista, inhoan niitä”. Myös ulkonäöstä ja sen huonoista ja hyvistä puolista kuuluisi uskaltaa ja osata puhua ilman häpeää tai ylimielisyyden tunnetta.

Mulla esim. vatsa on maatessa ihan lankku, sohvalla löhötessä siinä on 3 tai 4 makkaraa tai se pömpöttää farkuista. Kaikilla muillakin on näin, asennosta riippuen näyttää keho erilaiselta.

Muista että olet täydellinen juuri sinuna, hyväksy itsesi ja luota itseeesi 210%. Sinä et ole photoshopattu malli, olet sinä, isot reidet on täysin jees tai makkarainen selkä on erittäin ok. Sun tyyli ja keho on vain ja ainoastaan sinun, ei kenenkään muun joten sinä olet itesi valtias.

Edes ”läpällä” ei sais ketään sanoa esim. rumaksi tai lihavaksi, et tiedä mitä toinen käy läpi ja joissain tilanteissa se voi heikentää itsetuntoa. Älä hauku ulkonäöstä tai tyylistä, asusta tai oikeastaan yhtään mistään muustakaan. Usein huono itsevarmuus ja paineet omasta ulkonäöstä tulee kun sanotaan pahasti tai arvostellaan. On ok käyttää pitsisiä stringejä ja push-up rintaliivejä, jos koet olevasi itsevarmempi ne yllä, on ok käyttää mummopikkareita ja tukipolvisukkia jos ne tuntuvat hyvältä. Ihminen ei ole lutka tai huomionkipeä, jos hän käyttää push-up:eja tai stringejä. Tänäänkin huomasi, kuinka eri ihmiset ottavat itseensä eritavalla ja erityistä. Toiselle jos sanot hänen käden olevan iso hän pillahtaa itkuun ja loukkaantuu kovasti, toiselle saattaa pystyä lappaamaan vaikka mitä niskaan ja silti hän ei näytä ottavan itseensä ollenkaan tai loukkaantuvan (mutta ottaako hän kuitenkin itseensä? Aina ei kehdata tai haluta näyttää murtumista toiselle).

Toiset ihmiset tuntevat ulkonäköpaineita joka päivä, joka sekunti ja toiset vain toisinaan esim. pitäessään epämukavaa vaatetta. Osa on jo taistellut ulkonäköpaineiden ohi ja ovat oppineet sen että itsestään ei saa olla liian kriittinen, eikä sillä ole väliä mitä muut ajattelevat. Joskus kovat ulkonköpaineet ajavat jopa syömishäiriöihin jotka johtavat ties mihin…

Ihmiset eivät uskalla olla omia itsejään ulkonäköpaineidensa vuoksi, ihmiset pukeutuvat omasta mielestään rumiin vaatteisiin vain ulkonäköpaineiden vuoksi, tytöt toisinaan meikkaavat vain sen takia, etteivät uskalla olla julkisesti ilman meikkiä, ihmisiä kuolee ulkonäköpaineisiin ja ihmiset viettävät ihan liikaa aikaa miettien ulkonäköään ja peläten, sitä että näyttääkö hyvältä. Katsokaa nyt tämän hullun maailman hullua menoa!

Koen että huono itsetunto ja ulkonäköpaineet ovat tabuja. Kaikki haluvat olla vahvoja ja tietyllä tapaa huono itsetunto ja ulkonäköpaineet yhdistetään heikkouteen ainakin omassa päässä. Miksi me pelkäämme olla heikkoja? Ihailen ihmisiä, jotka ovat itsevarmoja ja joilla on oma tyyli.

Ulkonäköpaineinen: opettele rakastamaan ja kehumaan itseäsi ja lopeta hukkaamasta aikaasi miettien mitä sinusta ajatellaan, elä täysillä ihanaa elämää äläkä ikinä vertaile itseäsi.

Ihansama miltä näytät, oletko vähän yli-, ali- tai normaalipainoinen. Niin kauan olet upea ja kaunis/komea, ainutlaatuinen ja häkähdyttävän hieno ilmestys kun sinun on hyvä olla kehossasi. Ei haittaa vaikka söisit karkkia jokapäivä, kunhan vain elämäntapasi on hallussa ja riittävän tasapainoinen. Heti kun koet olevasi onnettoman onneton kehossasi koko ajan jopa yksin pilkko pimeässä huoneessa on aika tehdä muutos, iso tai pieni. Mutta muista, josolet sairaalloisen ali- tai ylipainoinen, mutta olet kropassasi silti onnellinen kannattaa kuitenkin vähän lihottaa tai laihduttaa.

Syömishäiriötkin lähtevät usein ulkonäköpaineista. Mihin syömishäiriö johtaa? Masennukseen, sairaalajaksoihin, liikuntakieltoon, onnettomuuteen, ahdistukseen, laihdutukseen, oksenteluun, sairasteluun ja pahassa tilanteessa tietysti joskus jopa itsemurhaan. Tietty syömishäiriöitäkin on erilaisia ja eri tarinoilla.

Tätä postausta tein osaksi yhteistyösssä noin viidentoista kaverini kanssa (he kaikki ovat tyttöjä ja ikähaarukalla 01-04 +pari aikuista). Tekstiin olen koonnut myös tyttöjen ajatuksia sikinsokin. Kaikilta heiltä kysyin myös onko heillä nyt tai joskus ollut ulkonäköpaineita.

16 vastaajaa, 5 vastasi kokevansa satunnaisesti toisinaan ulkonäköpaineita, 11 vastasi kokevansa tai kokeneensa ulkonäköpaineita. Mun mielestä se on liikaa, koska moni vastasi olleensa huolissaan ulkonäöstään some kuvien vuoksi ja lihaksikkaan vartaloihanteen vuoksi. Oli kuitenkin kiva, kuinka yksi kavereista näytti itsevarmuutensa sanomalla, että mielestään hänen vaatteensa ovat kivoja.

Just be yourself. Let people see the real, imperfect, flawed, quirky, weird, beautiful, magical person that you are

Omaan kehooni ja ulkonäkööni olen tällähetkellä tyytyväinen, kehoni ei ole täydellinen, se ei haittaa.

IMG_1202
Mieli teki jäätelöä. Kävelin kauppaan ja ostin jäätelöä. Tulin kotiin ja kirjoitin ulkonäköpaineista syödessäni jäätelöä.

Olet upea!

-Okuliina (ja ihanaiset kaverit)

Haastan jokaisen tämän postauksen lukeneen sanomaan itselleen ääneen viisi asiaa, joihin on tyytyväinen omassa ukonäössään ja sen lisäksi kertomaan ainakin yhdelle ihmiselle kuinka upea tämän ulkonäkö on!

 

 

Rikotetut biisit #5

Heips!
Kuten olen esittelyssäni kirjoittanutkin ”Musiikki huoneessani soi aina” musiikki siis on mun ja monen muunkin elämässä ja sen eri tilanteissa läsnä.

Eli siis jos et oo aiempia osia tästä  sarjasta lukenut, käy lukemassa se. Sen jälkeen ymmärrät mistä on kyse.

Tämä on viides osa ja tänään biisejä, jotka ovat mun ja Ellan biisejä:

Ella on ystäväni, joka on ystävistäni elämässäni eniten läsnä. Meillä on paljon muisoja ja seikkailuja läheltä ja kaukaa. Ellan kanssa olen saanut ja joutunut jakamaan niin ihanat ja parhaat muistotkin kuin myös ikävät ja kurjat kokemukset. Ella ei ikinä tuomitse minua ja on aina läsnä ja auttaa kun sitä tarvitsen. Hänelle voin mennä hehkuttamaan kaiken hyvän tai hajota sirpaleiksi. Olemme olleet ystäviä yli kuusi vuotta ja näemme lähes päivittäin, puhumme puhelimessa tai somessa joka päivä ja Ellan koti on kuin turvapaikka. Ella on maailman ystävällisin, luotettavin, zemppaavin, empaattisin, suvaitsevaisin, eloisin ja reippain mimmi, joka kaiken tämän lisäksi on vahva, kaunis, hurmaava, fiksu, ihanasti hullu ja vahva.

Meidän biisejä:
-Elefantin paino -Ellinoora
-Technically single -Tayler Buono
-Roy Orbison -Stig
-Turvasana -Jenni Vartiainen
-Leijonakningas -Ellinoora
-Lautturi -PMMP
-Lohtu -Live Aid (monta artistia)
-Frontside Ollie -Robin
-Parasta just nyt -Robin
-Heilutaan -Tiktak
-Hulluuden Highway -Haloo Helsinki!


-Okuliina

Juttuja minusta

Heips!
Tavoitteeni olisi, että te, lukijani kokisitte tuntevanne mut mahdollisimman hyvin. Kuitenkaan tästä huolimatta tarkoitukseni ei ole vuodattaa blogiin, tai muuallekaan nettiin kaikkea elämästäni ja minusta, yksityisyyden raja pitää muistaa.

Siispä kerron teille nyt 12 sekalaista asiaa minusta

-Olen usein melankolinen
-Hukkaan tai unohdan usein avaimet ja bussikortin
-Rakastan asioiden listaamista ja listojen tekemistä
-Menettäminen on isoin pelkoni
-Kysymyslauseet on mun lempi lauseita, rakastan udella asioita
-Ihailen vahvoja ja itsenäisiä naisia ja ihmisiä joilla on oma tyyli
-Kananuudelien ja pikaruokaloiden etenki burger kingin haju etoo mua
-En tykkää kauheest eläimistä
-Olen huono säästää rahaa
-Normaalisti käteni on aina ihan jäässä ja inhoan hanskoja
-Kangaskassit ja isot kassit on mielestäni parhaita kasseja
-En ole hyvä hetkessä eläjä

IMG_8601.JPG

IMG_0121

IMG_8415


-Okuliina

DIY-Projekti hyvän mielen kirja

KAIKKI JÄRJESTYY, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella

Omistettu kaikille väsyneille, vihaisille, hajoaville, ahdistuneille, surullisille, masentuneille, pelkääville, voimattomille ja melankolisille.

Heips!
Aina ei oo kivaa, aina ei oo helppoo, joskus voimat on lopussa ja ahdistaa syystä tai toisesta. Toisille pikku juttu on toiselle iso asia. Jollakin kynsi katkeaa→päivä on pilalla, koska asia on hänelle niin ylitsepääsemättömän suuri. Toiselle yksi hymy→päivä pelastuu, koska hän ei ole aikoihin hymyillyt tai saanut hymyä. Ja sitten on meitä, jotain noiden esimerkkien välistä. Anyway, ollaan erilaisia. Mulla on kaikki hyvin, mutta pahan päivän, rankan viikon, itkuisen hetken, kivun kärsimyksen, väsyneen illan tai ihan vaan perus päivän keskelle on ihana piristys hyvän  mielen kirjan selailu.

  JOTEN SIIS, lähtökohta oli se, että joku pieni, halpa, kestävä asia, jolla pystyy helposti itse piristymään. Hyvän mielen kirja voi olla millainen tahansa. Se voi olla pieni, suuri, henkilökohtainen, mukana kulkeva tai piilotettu. Sitä on kiva aina selailla silloin tällöin, jos kaipaa moodin kohotusta!

  Miksi mä halusin tehdä itelleni hyvän mielen kirjan ja mistä sain idean? Tykkään kattoa vanhoja viestejä, kuvia, kirjeitä jne. Oikeanlaisina ne piristää ja tuo hyviä muistoja mieleen. Saan usein myös piirroksia, toivotuksia, kirjeitä, viestejä jne, jotka on tosi ihania. Olis kiva, jos ne olis samassa paikassa, mikseipä siis koota ne samojen kansien väliin. Hyvän mielen kirja on leikekirja ja ikuinen projekti.

Tarvitset:
-(Kovakantisen) vihon
-sakset
-liimaa (ja teippiä)
-kuvia
-kortteja/kirjeitä/kuvia
-kyniä
-(terävän veitsen)

Tee näin:
-Etsi (ja leikkaa) kuvia, kirjeitä, piirroksia ja kaikkea kivaa
-Liimaa tai kiinnitä ne vaikka teipillä
-Jos tahdot kirjaan valokuvan, jota et kuitenkaan tahdo liimata, käytä silloin terävää veistä, tehdäksesi sivuun viillot niin, että valokuvan kulmat saa laitettua viilloista ja valokuva pysyy paikoillaan. Sama toimii myös jos haluaa kirjaan kaksi puolisen asian.
-Kirjoittele kivoja juttuja ja koristele sivuja

Hyvän mielen kirjaan voi aina lisätä asioita.

img_0220
Mun hyvän mielen kirja on Tigerista (3€) mustat kannet, tyhjät sivut.
img_0222
Tälle sivule en tahtonut liimata haluamaani kuvaa veljistäni, joten viilsin paperiin viillot kuvan kulmille.


-Okuliina

 

Kaverit, ystävät, kaveriporukat, ”in” vai ”out”? suosittu vai nobody?”

Heips!
En jaksa tai näe edes tarpeelliseksi nyt aluksi mitään löpistä. Suoraan aiheeseen siis!

Porukassa, jossa mä koulussa oon on minä+5. Koulun ulkopuolella mulla ei oo ns. omaa porukkaa, jossa hengailisin. Oon paljon vaan himassa hengaillen tai jos shoppailen tai pyörin keskustassa teen sen usein yksin tai mutaman tietyn frendin kanssa. Ystävillä ja kavereilla on ero. Ystävät ovat läheisempiä ja he tietävät suunnilleen kaiken ja ovat läsnä aina, kun taas kaverit on niitä joiden kanssa on kiva olla ja höpötellä huolettomia ja ”parantaa maailmaa”, kaverit tietää tärkeimmät jutu, mutteivät läheskään kaikkea. Ystäviä mulla on muutama, sit on kaverit ja tutut jne. Tutustun suht harvoin uusiin ihmisiin, ehkä jopa ärsyttävän harvoin.Rakastan uusiin ihmisiin tutustumista, mutta teen sitä harvoin. Uusiin ihmsiin tutustun yleensä vain kavereiden kautta. Yksittäisiä kavereita mulla on paljon, heitä en kuitenkaan kovin usein näe. Luokkalaisia näkee toisinaan liikaakin. Ystävät on ystäviä, niitä näkee joko milloin vain tai ei lähes koskaan, riippuu. Juttelen ystävien ja kavereiden kanssa päivittäin snapissa, whatsappissa, koulussa tai puhelimessa. Olen ehkä aiemminkin todennut, tulen toimeen jopa paremmin poikien kuin tyttöjen kanssa, tykkään olla porukassa, jossa on sekä että tai oon ainoo tyttö, tyttöjen kanssa tuln toimeen myös, mutta ihan eri tavalla. Iän suhteen toimeen tulen parhaiten itteäni vanhempien tai nuorempien kanssa. Tiiän paljon erilaisia ihmisiä. Sosiaalisia, suosittuja, deeppejä, massaa, oman tien kulkijaa, holhoojia, pellejä, nobodeja, urheilijoita, kirjoittajia, ilmaisutaitoisia, pelaajia, kielitaitoisia, rikkaita, merihenkisiä, kässäilijöitä, musikaalisia, homoseksuaaleja jne. He ovat kaikki ihan erilaisia, mutta ah, kaikki niin hienoja ja upeita tyyppejä!
Toisinaan toivon, että oisin isossa porukassa, jossa ois paljon tyttöjä ja poikia ja vähän eri-ikäisiä ja erilaisia ihmisiä. Toisaalta njaah, turhaan. Mulla on hyvä näin, joskus jossain isossa porukassa ”vierailijana” ja tehdään jotain, jokapäivä koulussa meidän pikku porukassa. Mulla ois monia tyyppejä, joiden kautta pääsisin isoihin porukoihin tarvittaessa/halutessani.
Välillä mulla on yksinäinen ja/tai erakoitunut olo, kun monet kaverit lähtee viikonloppuna ulos porukalla jne., mutta mun perusperjantai on usein päikkäreitä, kokkaamista, siivoomista, silittämistä ja netflixiä yksin kotona tai siskoa vahtien. Ei toikaan toisaalta haittaa, välillä toivoisi olevan mukana, mut sit muistaa et hei; tää on mun oma valinta silittää näitä lakanoita ja tehdä ruokaa pyjamahousuissa himassa, eikä olla ulkona frendi porukalla. Sit tän takia ehkä toisinaan kun menee ulos nii se on jtn niin kivaa ja virkistävää, vaikkei tekiskään mitään.
Ei se haittaa jos on porukassa ”in” tai ”out” tai jos oot ujo, silloin riko vaan omat rajat, se tuntuu myöhemmin mahtavalta. Ei sekään haittaa jos oot ”nobody”, kunhan susta itestään tuntuu hyvält, on läheisii ja kaverei ja tuttui jne. Ja hei, sen roolinsa pystyy loppujen lopuksi aika tosi äkkiä ja helpolla muuttamaan!

Ehkä tässä oli nyt nämä mun pääasiani tästä aiheesta. Tärkeintä on se, et ite on muil hyvä frendi eiks je. Ja tottakai sekin ettet ois yksinäinen, vaan oot ees yhden tyypin kamu. Frendi voi olla aikuinen, nuori tai lapsi tai eläin tai ihminen tai vaiks kirja, jos niin haluat. Ikä on vaan kaks tyhmää numeroo. Frendit on niitä, jotka pelastaa sut pulasta, nostaa sut maanpinnalle, itkee, nauraa, juttelee, häärää, sun kanssa, kuuntelee, auttaa,  ymmärtää, kunnioittaa sua ja uskoo, luottaa ja tukeutuu suhun. Niiden kans saat maailma mahtavimmat ja tyhmimmät päähänpistot ja ideat ja seikkailet vaikka maailman ääriin, ne on ne jotka ryöstää sun vaatteet ja lainaa tavarat, niiden kanssa voitat pelot ja rikot omat rajat ja saat olla just oma ittes, ilman et tuomitaan. Frendin jalkapohjan saat kirjoittaa täyteen biisin sanoja kun meno on luja tai se, jonka kanssa vaan oot, ei aina tarvi nii kauheesti tehä mitään.


-Okuliina