Pitkillä varsilla

Heips!

Mlta tilattiin jo kesän lopussa raidalliset polvivillasukat, niiden tekeminen vähän venähti… Arki, kiire, iso työ tehtävänä.

Mua huvittaa minä, kertatoisensa jälkeen polvisukkien jälkeen itselleni lupaan, etten tee enää yksiäkään polvisukkia enempää, niiden teossa kestää ikuisuus ja tekemiseen ehtii kyllästyä.

Suurin osa näiden sukkien langoista ovat villasekoitteisia jämälankoja.
Koko noin 37.
Varren alkuun ja loppuun tein muutamat kerrokset joustinneuletta, muutoin täysin sileää.

Lopputuloksesta tykkään, olen tosi tyytyväinen sukkiin!


-Okuliina

Mainokset

Ihmiselle vai puhelimella?

Yks päivä muhun kolahti tää omassa elämässä. Rakkaat läheiset, te inspiroitte mua tähän tekstiin.

Puhelin, rakas apuväline. Joka päivä puhelin on käytössämme, jopa monta tuntia. Sitä on mahtavaa hipelöidä ja sillä on kiva pelata, some on koukuttava ja kyllähän sillä välillä myös tekstataan ja höpötellään. Puhelimella ei kuitenkaan oo silmiä joihin katsoa, kehoa jota halata, tunteita joita kunnioittaa, fiilistä johon vaikuttaa, kuuloa jolle asioita jakaa, sympatiaa, empatiaa eikä mitään siltä väliltä. Puhelin on vaan puhelin.

Itsekin oon tosi paljon puhelimella, puhelin kulkee kaikkialle mukanani. Myönnän sen.

On yks asia, jota puhelin ei kuitenkaan korvaa. Se on ystävyys ja muut ihmissuhteet.

Puhelimella on koko elämä aikaa olla sun kanssa, olla sun vieressä ja sun seurana, sillä ihmisellä siinä vierellä ei oo ehkä kuin vain se hetki käytettävänä. Sen hetken, jonka vietät ihmisen kanssa voit pitää puhelimen syrjässä. Katso sitä ihmistä silmiin, kun hän kertoo tarinoitaan, katso silmiinsä kun juttelet hälle, halaa häntä, tue häntä jos on vaikeaa, auta, ymmärrä. Ole läsnä. Juttele.

En tarkoita, että ihmisten seurassa puhelin ei saisi vilahtaakaan, etteikö sitä saisi katsoa.

On inhottavaa, että puhelin menee joskus ihmisten edelle, on se myös ymmärrettävää jollain tasolla johokin pisteeseen saakka. Mutta ihmisen ei kuulu tuntea itseään kolmanneksi pyöräksi, kun toinen vain räpeltelee puhelintaan, keskittyy siihen eikä ihmiseen vierellä.

Mulla on muutamia ihmisiä, joiden seurassa toisinaan tuntuu siltä, että taistelen puhelinta vastaan ihmisen huomiosta. Kun toinen räplää puhelinta, tuntuu siltä, ettei häntä kiinnosta, ettei hän kuuntele. En sulje itseäni tämän tilanteen ulkopuolelle, itsekin olen joskus se kusipää, joka vain räplää puhelintaan.

Ollaan läsnä ihmiselle, älä puhelimella.
Siinä meillä kaikilla on parennettavaa, toisilla enempi, toisilla vähempi.
Valitsetko ihmisen vai puhelimesi?

 IMG_4599


-Okuliina

Inspistä!

Blogissa oli vahingossa muutaman viikon hiljaiselo. Ei ole ollut aikaa kirjoitella, eikä ajan ollessa fiilistä mitään maailmalle jakaa.

Olin Italiassa viikon syyslomalla sukuni kanssa, viikon pyhitin kokonaan kivoille jutuille jalepäämiselle, ei vastuuta, ei pakkopullia, ei to do-listoja. Kävin viikon koulua välissä, hoidin monia asioita sillä viikolla ja viikko oli ihan täynnä. Sitten olin Marjolla Boutique Minnessä viikon TET-jaksolla (työelämään tutustuminen). Viikko TET:issä oli ihan mahtava ja ikimuistoinen, paljon ideoita, uusia kokemuksia, oppeja jne. TET antoi minulle hirmuisesti! Kiitos jälleen Marjo ja Sini myös tottakai! Nyt jälleen vaan  perus arkea, kiireistä ja hektistä. Kokeet alkavat ihan pian, liikaa niitä. Olispa enemmän aikaa käsitöille ja kirjoittamiselle. Mitä yhteishakuun tulee, se alkaa olemaan ajankohtainen, kolmisen kuukautta ja yhteishaku alkaa…. Hankalia, suuria päätöksiä edessä siis.

Viime viikot olen ollut kovin ajatuksissani, ideoinut juttuja ympäri vuorokauden, kävellyt kädet sohien, mielessä ompelukset. Pinterestin olen herättänyt eloon jälleen ja sinne eksynyt vahingossa ikuisuuksiksi. Suunnitellut isoja ja pieniä juttuja, elämää, tekstejä, tapahtumia, käsitöitä, unelmia. Ideoita olen kirjaillut jokapuolelle, puhelimeen, pinterestiin, kouluvihkoihin, päiväkirjaan, lappusille, ostoskuiteille.

Asioita, joita olen suunnitellut lähiaikoina pian toteutettaviksi ja joita jo toteutin:
-joululahjat
-joulukalenterit
-isänpäivälahja
-veljen syntymäpäivälahja
-omat lapaset
-monet villasukat
-pyjamapöksyt
-projektikansio/projektilaari

IMG_5497.JPG


-Okuliina

Pötkösukat

Löysin tän ohjeen kesälomalla Pinterestistä. Päätin testata. Käänsin sen suunnilleen suomeksi. Lankana käytin punaista 75% villaa ja 25%polyamidi lankaa, en muista nimeä. Puikkoina 3,5mm, ei sukkapuikot vaan ihan tavalliset neulepuikot.
Heti ekana muutoksena tein sen, että resorista tein 6 tai 8krs 4krs sijaan.

Nämä oli tosi helppo tehdä, melko nopeatkin, mutta mulla ongelmaksi tuli se et sukat ei kuitenkaan istu kovin hyvin ja koko jotenkin aivan erikoinen. Onkohan kyse mun käsialasta, langasta vai ohjeesta. Omasta mielestäni ohjeen suhteet oli joissain kohdissa vähän kyseenalaiset.

Tätä tekniikkaa oli kiva testata vaihtelun vuoksi, ei kuitenkaan jatkoon. Ehkä paksummalla tekokuitu langalla vois onnistua paremmin, tulis ikään ku sellaset pörrösukat.

Tässä linkki ohjeeseen ja lisäksi ohje löytyy mun pinterestistä wool socks boardilta. Tällä ohjeella vois pienempiä neulonnasta kiinnostuneita opettaa tekemään sukkia. Mä kuitenkin jatkan perinteisellä sukka tekniikalla.


-Okuliina

Ikävä

Ranskaks mul on ikävä sua sanotaan ”Tu me manques”, jonka suora käännös on ”sinä minusta puutut”. (Manquer=puuttua, kaivata, ikävöidä). Mun mielestä se on jotenkin kaunis ajatus,
puutut minusta. Kun ”ikävä sua” on ku joku tunne ja joo, onhan se tunne, mutta se että sinä puutut minusta kuvaa sitä koko oloa paremmin, tuntuu et jokin tärkeä osa itestään puuttuu. Puutut viereltäni, puutut tästä hetkestä, oot vaan mielessä mutta fyysisesti puutut. Sitähän se ikävä ja kaipuu on, sitä että jotain tai joku puuttuu. Harvemmin sulla on ikävä äitiä silloin kun on äidin kanssa, äitiä tulee ikävä kun äiti on muualla kuin itse olet. Silloin äiti puuttuu. Mun mielestä tää on on yks ihana esimerkki siitä miten ranska on kaunis kieli.

 

-Okuliina

”No hanki v**** elämä!”

Jokaisella on oma elämä, jokaisen elämä on ainutlaatuinen ja erilainen. Kaikki me tavoittelemme elämässämme eri asioita. Kiitos siis ystävä kun muistuta mua hankkimaan elämän. Valitettavasti mulla on sellainen kuitenkin jo, enkä uutta voi kaupan hyllyltä ostaa.

Jokaisen elämä on erilainen elämä, jokaisella kuitenkin on elämä ja jokainen sen käyttää eri tavalla. Toiselle elämää on se, että ympärillä on monta sataa ihmistä, toiselle riittää ympärille vain yksi ihminen. Toiselle elämä on yksin kotona hengailua, netflixiä ja peiton alla loikoilua, toinen ramppaa jatkuvasti kylässä ja hengailee porukoissa. Kuitenkin kaikilla, jotka hengittävät on elämä. Jos se elämä ei sen eläjältä itsestään tunnu hyvältä on aika muuttaa sitä. Ulkopuolisella ei kuitenkaan kuuluisi olla oikeutta sanoa ”No hanki v**** elämä!”. Instagram seuraajat, snapchat streakit, ulkona hengailun tai seurustelu kumppaneiden määrä, koulunumerot tai epäonnistumiset ei sitä määritä, onko elämä vai ei.

Jokaisen elämään vaikuttaa yksityisyys, kulisit, arvot, mielenkiinnon kohteet, salaisuudet, luonne, sosiaaliset taidot ja terveys. Älä arvostele toisen elämää sen perusteella, mitä siitä saatat tietää, älä arvostele ollenkaan. Vältä vertailemasta elämääsi toisten elämään. Anna ihmisen olla ja elää omaa elämäänsä, elä itse omaasi.

”Te ette ikinä voi tietää muista ihmisistä, että mitä ne käy läpi. Te ette voi arvostella muita ihmisiä sen perusteella mitä te näätte. Jos te ette oikeesti oo päässy sen ihon alle, te ette pääse ihmisen ihon alle, ellei se päästä teitä”

Yllä oleva lainaus youtubettaja Mansikkkan videosta ”Storytime / Halusin kuolla”.

Älä käske ihmistä hankkimaan elämää, hällä on se jo. Hyvä, huono, mahtava tai surkea, elämä kuitenkin. ”Hanki elämä” on mun mielestä sama kuin sanoisit ihmiselle että piparitaikina on piparitaikina eikä pullataikina.

Elämäsi on hyvä juuri sinun elämänäsi.

-Okuliina

Koska mä voin/DIY paita

Seiskalla me tehtiin keväällä vaatteita koulukässässä. Mun vaatteen löydät tästä klikkaamalla/täppäämällä . Sen selässä oleva siksak on trikoo nauhaa. Alkuperäinen ideani oli tehdä selän siksak vetoketjuista. Opettaja kuitenkin sanoi ettei niin voi tehdä ja latisti ideani. En tiedä ymmärsikö opettaja ideani väärin vai miksi en muka olisi niin voinut tehdä. Opettaja käski suunnitella jotain muuta vetoketjujen tilalle ja niinpä siksak muodostui tuosta nauhasta.

Siitä asti mua onkalvannut mielessä idea mekosta tai paidasta, jonka selässä menee vetoketjuja koristeena. Nyt sain sen vihdoin toteutettua.

Keväällä ostin Tukholmasta tavallisen valkoisen puuvillaisen paidan. Maksoi about kympin. Ihan kiva, kai, mutta jotenkin tylsä eikä tyyliseni. En loppujen lopuksi edes tykännyt pääntiestä. Sovittaessani paitaa kaupassa, mietin että ellen pidäkään paidasta voin sitä helposti tuunata kivammaksi. Tästä pääset näkemään paidan alkuperäisenä ja lukemaan Tukholma reissusta,

Nyt tein niin. Muunsin kaula-aukkoa. Siitä tuli V-mallinen, taitoin sen sisään, leikkasin loven ääntien resoriin jotta taittuisi nätimmin ja tasaisemmin, sitten vain ompelin. Toisena muokkauksena paidalle ompelin sen selkään vetoketjut koristeiksi. Sävyltään kaksi vetoketjua ovat vähän erilaiset, toinen puhtaamman valkoinen, toinen luonnollisempi. Sävyero ei itseäni kuitenkaan haittaa, joten ei sillä väliä. Asetin vetoketjut vain haluamallani tavalla alaselkään ja ompelin vetoketju paininjalalla kiinni. Niin, ja lisäksi vielä kirjoin nappien alaosaan.

 


-Okuliina