Koska mä voin/DIY paita

Seiskalla me tehtiin keväällä vaatteita koulukässässä. Mun vaatteen löydät tästä klikkaamalla/täppäämällä . Sen selässä oleva siksak on trikoo nauhaa. Alkuperäinen ideani oli tehdä selän siksak vetoketjuista. Opettaja kuitenkin sanoi ettei niin voi tehdä ja latisti ideani. En tiedä ymmärsikö opettaja ideani väärin vai miksi en muka olisi niin voinut tehdä. Opettaja käski suunnitella jotain muuta vetoketjujen tilalle ja niinpä siksak muodostui tuosta nauhasta.

Siitä asti mua onkalvannut mielessä idea mekosta tai paidasta, jonka selässä menee vetoketjuja koristeena. Nyt sain sen vihdoin toteutettua.

Keväällä ostin Tukholmasta tavallisen valkoisen puuvillaisen paidan. Maksoi about kympin. Ihan kiva, kai, mutta jotenkin tylsä eikä tyyliseni. En loppujen lopuksi edes tykännyt pääntiestä. Sovittaessani paitaa kaupassa, mietin että ellen pidäkään paidasta voin sitä helposti tuunata kivammaksi. Tästä pääset näkemään paidan alkuperäisenä ja lukemaan Tukholma reissusta,

Nyt tein niin. Muunsin kaula-aukkoa. Siitä tuli V-mallinen, taitoin sen sisään, leikkasin loven ääntien resoriin jotta taittuisi nätimmin ja tasaisemmin, sitten vain ompelin. Toisena muokkauksena paidalle ompelin sen selkään vetoketjut koristeiksi. Sävyltään kaksi vetoketjua ovat vähän erilaiset, toinen puhtaamman valkoinen, toinen luonnollisempi. Sävyero ei itseäni kuitenkaan haittaa, joten ei sillä väliä. Asetin vetoketjut vain haluamallani tavalla alaselkään ja ompelin vetoketju paininjalalla kiinni. Niin, ja lisäksi vielä kirjoin nappien alaosaan.

 


-Okuliina

Mainokset

Torkkupeitto nimeltään Torkkis

Heips!

Kesällä, heinäkuun alussa aloitin projektin. Päiväpeiton neulomisen. Sileää neuletta, oikealla oikein, nurjalla nurin. Noin 96 silmukkaa, moppilanka ja 9.00mm puikot. Värinä luonnonvalkoinen.

Neuloin peiton kolmessa osassa, koska neulos oli raskasta ja puikoilla oli vaikea käsitellä suurta määrää, 96silmukkaa ei oikeasti edes mahtunut puikoille, tungin ne väkisin. En raaskinut, enkä jaksanut neuloa koko sängyn kokoista peittoa, joten siitä tuli nyt erinoimainen torkkupeitto, eli torkkis.

Ostin moppilankarullia 2 Lankamaailmasta. Yksi rulla maksoi 19,90€ tai 20,90€, puikot vajaa kympin ehkä.

Yhdistin osat virkkaamalla, lisäksi virkkasin ks osien ympäri ja lopuksi vielä epätaisten reunojen ympäri. Lopputulos on just, kuten odotin, olen tyytyväinen.

Nyt ymmärrän, miksi neulepäiväpeitot voivat olla niin kalliita! Ihan jäätävä duuni ja aivan sairas hinta! Kiitos siis rippilahjakorteista.

IMG_5306

Hyvää yötä on fiilis

-Okuliina

Iloa, hymyjä, onnea

Jaa positiivisyys, jaa ilo, onni, ajatukset. Nauti hetkestä, ota ilo irti arjesta, tee kummallisisa juttuja. Rakasta lomaa, lepää ajalla, juhli huolella.

Valittaminen on arkista. Valitamme asioista paljon. Tosi paljon! Niin minäkin…  Se on ihan fine.

Syyspimeydn, tuulien ja sateiden, kiireen, väsyn ja stressin ohella saa valitus vallan. Minne jäävätkään iloiset kasvot, hyvät sanat ja pirteät halit?

Annan sulle tavoitteen:

-Hymyile ohikulkijalle, peilikuvallesi ja vanhuksille, toki myös kelle tahansa muulle.

-Naura ääneen iloisille ja hauskoille jutuille. Kikata, hepuloi, hihitä.

-Moikkkaa bussikuskia, naapuria, tuttuja, tervehdi ihmisiä joiden kanssa kohtaat.

-Sano kauniita asioita. Kehu ystäväsi villapaitaa, tokaise kaverillasi olevan kivat kengät. Sano siskon-kaverin-naapurin-tädin-kissan-kaverille sillä olevan kivan värinen turkki.

-Kerro, että välität. Sano se. Lisää lauseen joukkoon ’muru’, kehu ihmistä, jota rakastat. Sano huomenta, halaa, pussaa, toivota mukavaa päivää, kiitä. Sano päivittäin rakastamallesi tai tykkäämällesi ihmiselle ’rakastan sua’, ’oot tärkeä’ tai ’tykkään susta’, oli se sitten äiti, iskä, ystävä, tyttö- tai poikaystävä tai kuka vaan.

-Tee toisin kuin yleensä. Laita ensin maito, sitten kahvi. Vaihda lounaan ja iltapalan paikkaa. Laita ensin huulipuna, sitten vasta meikkivoide. Aamun sijaan, pakkaa seuraavan päivän tavarat jo illalla tai toisin päin.

-Muuta arvojärjestystä. Jos yleensä muoti ja tyyli edellä ja mukavuus toisena, vaihda se nyt mukavuus ensin ulkonäkö kakkosena. Jos valitset yleensä kaverit valitse kerrankin perhe.

-Kehu vaikka ihan vaan ohimennen, keskustelun seassa.

-Rentoudu, lepää, ota päiksyt, sauno, tee kasvonaamio, pelaa pleikkaria, harrasta, neulo, kirjoita, juokse, kuuntele musiikkia.

-Mieti. Näe hyvä puoli, ajattele mikä on hyvin, ajattele onnellisia juttuja, haaveile.

-HENGITÄ

-Muista itsesi! Sinäkin olet tärkeä! Hemmottele itseäsi, anna itsellesi armoa, tee asioita joista pidät. Elä.

-Hoida hommat ajoissa, äläkä vitkuttele.  Mun pitäisi opetella luopumaan vitkuttelusta.

”Älä synkkään jää
kukaan ei oo yksin tääl

mul on sytkäri kun tulee pimeää

älä maindaa raffii elämää

arvet kertoo oltiin tääl

oli joulu tai juhannus

tanssi se ulos”

 -Tanssi se ulos, Roope Salminen ja koirat feat. Elinoora


-Okuliina

Kukkuu syksy!

Tykkään kaikista vuodenajoista ehkä ekat kolmisen viikkoa, mua myös ahistaa aina kun joku vuodenaika loppuu. Odotin jo syksyä. Nyt se on täällä! Aluksi olen jälleen ihan innoissani syksystä, mutta ihan varmasti parin viikon päästä vihaan jo syksyä.

Nyt kuitenkin hypetelläänpä hetki yhdessä syksyn mahtavuutta! Listaan asioita, joista mä olen innoissani syksyn saapuessa.

-Melankoliset illat kuuluu mahtavana asiana myös syysiltoihin.

-Uudet villatakit ja villapaidat

-Voin vihdoin käyttää mitä tahansa kolmesta nahkatakistani, ilman että olen ylipukeutunut ja takki hiostaa tai nahkatakin pitäminen on muuten vain tyhmää

(-On aika jälleen opetella kävelemään jopa 7km tennareilla korkkareiden sijaan. (Kyllä, kävelen jopa 7km päivän aikana korkokengillä, ja kyllä pystyn siihen haitatta))

-Kynttilät tekevät paluun ja illat kuluvat kynttilöiden ja pöytävalon valaisemina

-Ruska, lehdet tippuu puista, oikeastaan koko luonto on ihana syksyisinkin

-Kaulahuivitkin saapuvat jälleen tyyliini

-Villasukat!! Tärkein ja parhain asia! Villasukat tulevat osaksi laukun vakkari sisältöä.

-Nilkkurit ja syksyn edetessä pidemmälle myös saapikkaat! Aiettä!

-Teehetket

-Sade. Sateella on kaksi puolta. Se kuuluu yhtälailla syksyn hyviin JA huonoihin puoliin.

-Saa neuloa villasukkia ja lapasia sun muita hullunlailla eikä ne jää lojumaan vaan menee heti jollekin käyttöön.

-Kumisaappaat ja villasukat. En tykkää lenkkareista, tennaritkin on tylsät, ballerinat njaah, crocseja en edes kommentoi. Kahdet lemppari kenkäni ovat kumisaappaat ja korkkarit!

Intoa syksyyn!!

-Okuliina

Kauniit, rumat jalat.

Omistan tämän kirjoituksen kaikille kipeille koiville, hiertyneille jaloille, kokeneille kintuille, tanssijoiden tassuille, leikatuille leg:eille, ojentuville polville, sukkia vihaaville kohtalotovereille, kynnettömille pikkuvarpaille, sheivaamattomille säärille ja ennen kaikkea mun äidille.

Kun mä olin pieni, ihmettelin usein kuinka rumahkot jalat äidillä oli, tai no samanlaisethan ne edelleen ovat. Näen ne nyt kuitenkin ihan toisin. Kuinka ne jalat on niin pienet? Kuinka ne on niin halkeilleet ja kuivat? Miten ne ei satu? Sattuhan ne, kai. Kuinka äidin polvet on taas ihan ruhjeilla ja mustelmilla?

No, äidin jalat ruhjeilla, mustelmilla, kovettumilla onkin vielä kohtalaisen helppo selittää. Tanssijan tassut. Ja äidin jalka nyt vaan sattuu olemaan lähes samankokoinen kuin 5-vuotiaan veljeni.

Mitenkäs sit nämä omat jalkani? Miks nää on hiertymillä, kovettumilla, ruhjeilla ja ruvilla? Miks mun jalkani ovat kuivat?

Mun jaloissani on ruhjeita, mustelmia, kovettumia, hiertymiä sun muuta. Enkä ole taaskaan jaksanut sheivata sääriäni lähes kuukauteen.

Parhaillaan mulla oli kesällä yhteensä 14 hiertymää jaloissa. Käytin kesän aikana yli paketillisen laastaria hiertymiin, koko paketista yhtäkään laastaria en käyttänyt haavoihin, jokainen laastari meni hiertymään tai sen estoon. Vihaan sukkia, ne on jotenkin ahdistavat eikä ikinä ehjät, sopivat, asuun matchaavat, kenkiin piiloutuvat tai muutenkaan hyvät. Joten mm. just siksi mua hiertää monet kengät. Vansit on lähes ainoat kengät, jotka uusina hiertää, muut kengät hiertää vasta kun niitä on jo käytetty jonkin verran. Silti itsepäisenä ja tyhmähkönä laitan aina ne upouudet vansit jalkaan vaikka olen täysin tietoinen tulevasta tuskasta.

Ei jalkani niin kamalat ehkä olekaan, jonkun mielestä varmasti. Ei kuitenkaan mun mielestäni. Tajusin, et eihän äidinkään jalat oikeasti oo kamalat, ne on vaan mun äitini jalat, mun näkökulmasta ne on ihan kauniit.

Ei jalat ole rumat jos niissä on hiertymiä, jos ne on karvaiset, isot tai pienet, halkeilleet tai kovettuneet. Jalat ei oo rumat jos niissä on arpia tai rupia.

Jalat vie ihmisen elämään, seikkailuille, kokemuksiin. Jalat pitää sut pystyssä, liikuttaa sinua, satuttaa sua, tekee susta pidemmän. Jalkasi näkevät elämää kanssasi. Jalkasi tuntevat mukavia ja inhottavia juttuja. Lego palikan päälle astuminen keskellä yötä unenpöpperössä matkalla vessaan, ei tunnu hyvältä. Varpaiden upottaminen rantahiekkaan kesän ekana ranta päivänä, ai että! Juokseminen halaamaan rakkaimpaasi. Hyppimään kesäöisin trampolinilla. Juoksemaan pakoon. Taistelemaan. Jalat. Ihmisen jalat on arvokkaat, upeat ja hienot, ainutlaatuiset. Seikkailijat.

Jalat on tärkeä ja aikalailla hienokin asia.

Mulla on reisissä ja lantiossa ”tiikeriraitoja”, monilla muillakin on. Joskus ne näkyy paremmin, joskus tuskin lainkaan. Oon epävarma reisistäni. Enkä kauheesti välttämättä edes välitä reisistäni. Siksi vältän kesäisin shortseja. Reiteni on silti täysin hyvät, ihan sopivat ja iso osa alavartaloani. Ne on mun reidet! Ne reidet on osa siskoni maailman parasta syliä, osa ulkonäköäni, epävarmuuksiani ja kokemuksiani. Reiteni on olleet tyynynä. Ne on estänyt mua käyttämästä joitakin farkkuja. Mut kuitenkin ne on kantanut mua aina. Ne on pitänyt mut pystyssä. Reidet. Ai että.

Ei jalkojen tarvitse olla hoikat, sileät ja kiiltävät, kapea nilkka ja hyvät pohkeet, sopusuhtaisilla reisillä ja reisivaolla. Oli ne jalat sitten tukkimaiset, leikatut, kipeät, ruhjeiset, yliojentuvaiset kuten mulla ja vaikka meijän iskällä. Jalat on hienot korkkareilla, haavoilla, mustelmilla, karvoilla ja taipuisuudella. Jalat on hienot kynsilakoilla. Jalat on hyvät sukkiksila, farkuilla ja verskoilla. Ei kaikki jalat jalkojen kauneuskilpailuja voittaisi, kaikki jalat on silti jotenkin kauniita, upeita ja hienoja, ainakin ainutlaatuisia. 

Kiitos äiti, ja kiitos äitin jalat. Äidin jalat on joskus ehkä karheat ja halkeilleet ja joskus ihan mustelmilla. Välillä äidin jalkoihin sattuu. Äiti tanssii niillä jaloilla kuitenkin hienommin kuin kukaan toinen. Äiti on tullut auttamaan mua niillä jaloilla lukemattomat kerrat ja hakenut mut kavereilta, koulusta, tarhasta ja mistä milloinkin. Äiti on kantanut mut sylissänsä ja vatsassansa niillä jaloilla itsensä lisäksi aina. Äiti ottaa mut vieläkin syliin jos haluan, ja ne jalat kestää edelleen. Äidin jalat ei voittaisi missikilpailuja mutta mun mielestä äidillä on ihan sairaat upeat jalat. Ja onhan missikilpailut 2017 vuoden maailmassa vähän vanha juttu, se on kuitenkin asia erikseen. Äidin jalkoihin on sattunut monesti ja äidin polvi on hajonnut joskus. Äidin jalkojen avulla oon päässyt moniin seikkailuihin. Äidin jalat on mahdollistanut mullekin monta asiaa. Ei se haittaa, että ne on mustelmilla tai jos niitä ei oo just rasvattu ja sheivattu eikä sekään haittaa, että niissä on arpia ja rupia. Äidin jalat on ainutlaatuiset. Niin on jokaisen toisenkin.

IMG_4945

Ei jalkoja tarvitse rakastaa, en minäkään rakasta. Ei jalkoja tarvitse esitellä. Saat vihata mustelmaasi ja saat valittaa hiertymistä. Saat valittaa kivusta. Ei se haittaa, jos sun jalat taipuvat yli. Eikä sekään haittaa jos jalkasi on ihan erilaiset kuin kaikilla muilla. Muista kuitenkin, että onhan jalat nyt piru vieköön aika hieno juttu!

Jalat edellä elämään ystävät rakkaat!

-Okuliina

 

 

 

Jos aikaa ois

Nuku 9h
Käy koulua n.7h
Urheile 2h
Tee läksyt n.1,5h
(Lue kokeisiin n.1-4h)
Syö viidesti päivässä =n.10min+n.15min+n.10min+n.20min+n.10min=n.1h10min
Näe kavereita 2-3h
Vietä perhe-aikaa 1h
Ilta- ja aamupesut n.15min+n.10min=n.25min
Vietä omaa aikaa yksin/harrastukset/ruutuaika 1-2,5h
Tee kotityöt 15-30min

Tämä kaikki pitäisi (lähes) päivittäin arkena teinin tehdä.
Opettajat antaa hulluja määriä läksyjä, okei ei ehkä tehtävämääräisesti kauheesti, mutta jos kolme opettajaa antaa jokainen kolme isompaa tehtävää ja yhden pienemmän tehtävän on se jo yhdeksän isoa tehtävää ja kolme pienempää, se ei enää ole vähän läksyä. Läksyihin menee aikaa. Koulussa teinin tulis viettää se about 7h, siihen päälle läksyt → lähes 9h koulutyötä/päivä, mikäli kokeet ovat tulossa ylittyy koulutuntien määrä päivässä yli kymmeneen helposti. Too much. Siksi me tullaan myöhässä, jätetään läksyjä tekemättä, tehdään tehtävät sinnepäin ja kirjoitetaan miten sattuu, sluibataan ja ollaan tunneilla levottomia. Me yritetään parhaamme, meitä kiinnostaa, me haluamme olla hyviä.

Kouluun menee yleensä vuorokauden yhdet 8-10h, toiset 9h menee yöuniin. ”Kasvavan pitäisi saada riittävästi unta kehittyäkseen ja jaksaakseen”, totta niin pitäisi. Ei ehkä väsyttäisikään näin paljoa. Me karsitaan yöunistakin, jotta muka jaksettais ja ehdittäis. Haluisimme toki nukkua, haluisimme varmasti nukkua yli 9h/vrk jos se vain olisi suinkaan mahdollista.

Kouluun ja yöuniin meni jo 17h/24h. Jäljellä siis 5h. Tavoitteellinen liikuntamäärä päivittäin olisi 1,5h-2h. Monet toteuttavatkin tämän. Nyt urheilun jälkeen on päivästä kulunut 19h/24h.

Aloita päiväsi aamiaisella, syö lounas koulussa, välipalaa koulun jälkee ja päivällinen vanhemien tultua töistä ja perheen kotiuduttua, ennen nukkumaan menoa syö vielä pieni iltapala. Näihin aikaa menee noin 1h. Vuorokaudesta on jäljellä suunnilleen 4h.

Sosiaaliset ihmissuhteet ja kaverit+ystävät ovat tärkeä osa elämää. Niiden kanssa vietetään aikaa mieluusti. Heidän kanssaan olisi kiva viettää aikaa ainakin 2-3h. Enemmänkin jos kaverit ja läksyt tai kaverit ja harrastukset tai liikunnan yhdistää. Siksi ollaan puhelimilla, ei meillä aikaa ainaole kavereillekin, varsinkaan kaikille, me jutellaan somessa niille puhelimen kautta.

Perheen ja kodin kuuluisi olla nuoren tuki ja turva, tosin valitettavasti ei aina näin ole. Perheen kanssa kuitenkin tulisi viettää aikaa n.1h päivässä, usein 20-40min siitä tulisi mennä yhteiseen ruokailuhetkeen.

Käy suihkussa päivittäin, pese hampaat kahdesti, harjaa hiuksesi, pese kasvosi jne. Päivittäiseen hygienianhoitoon kuluu heittämällä 30min. Kaikkien näiden jälkeen aikaa vuorokaudesta on kulunut jo suunnilleen 24h10min.

Huoltajat tahtovat nuoren oppivan elämään ja pitämään huolta itsestään, eli kotityötkin on hoidettava niihin päivästä riippuen kuluu 5-30min tai enemmän aikaa. Nyt ollaan jo suoritettu 24h40min.

Joskus tarvitsee olla yksin, viettää omaa aikaa, kuunnela musiikkia, rentoutua, rauhoittua, hengata tai tehdä mitä ikinä yksin tekeekään. Tähän menisi mieluusti suunnilleen 2h.

Jotta kaiken ehtisi tarvittaisiin vuorokauteen 2-5h enemmän. Aikuiset, teinin elämä ei ole helppoa, rentoa, huoletonta. Näiden kaikkien tehtävien ja suoritusten päälle lisää vielä tieinin mieli ja psyyke. Ei ihme, että nukuttaa, väsyttää ja stressaa, koulu heittelee ja vanhemmat huutaa.

Me yritetään parhaamme, teemme parhaamme. Haluamme kuitenkin elää, testata rajoja, oppia elämää, kokea asioita, tuntea tunteita, koittaa uutta ja seikkailla.

Mutta kun aika ei tähän kaikkeen riitä. Aika. Aikakin on ristiriitaista.

IMG_4741


-Okuliina

Mitä minä tahdon?

Mitä minä tahdon? Mistä unelmoin?

En todellakaan kerro/kertoisi kaikkia haluamiani asioita, tavotteita haaveita ja unelmia blogiin tai nettiin. Nyt on kuitenkin fiilis, että haluan avata mua, asioita mitä tahdon, joita arvostan ja jotain mistä unelmoin.

Sanon nykyään tosi usein ”koska mikään ei ole varmaa, mutta kaikki järjestyy”. En edes varsinaisesti tiedä mistä se tulee, kenties ihan vaan elämästä. Mielestäni noi sanat pätevät myös unelmiin ja suunnitelmiin. Tykkään noista sanoista ihan hirveesti.

Mä kirjoitan onnellisuudesta, ilosta, ulkonäköpaineista, itsevarmuudesta, käsitöistä ja fiiliksistä. Kirjoitan arkipäivästä, perus elämästä, mietteistä ja ihmisistä. Kirjoitan nettiin, paperille, kirjoihin, viesteihin. Kirjoitan sulle, teille, ihmisille, ystävälle, rakkaille, kavereille ja perheelle, koululle, minulle ja maailmalle. Kirjoitan paljon. Ellen kirjoita, mietin mitä voisin kirjoittaa.Mietin kuinka asian kirjoittaisin, en kuinka sen ääneen kertoisin.

Mä haluan osata tosi paljon kieliä, tuntea kulttuureita. Haluan osata paljon käsitöitä ja tietää muodista. Haluan olla onnellinen. Tahdon seikkailla maailmalla, nähdä elämää. Olla itsenäinen.  Tahdon pärjätä elämässä. Mun haavetyö sisältää tekstiilejä ja muotia, toivottavasti myös kirjoittamista jonkin verran. Pitkään mulla oli haaveena ja ajatuksena, jopa tavoitteena lähteä peruskoulusta amikseen ja lukea itseni ompelijaksi ja kirjoittaa ylioppilaaksi siinä samalla. Kerroin suunnitelmastani vasta kun se oli jo kauan pyörinyt päässäni. Vaikka suunnitelmani ja unelmani alkoivat pikkuhiljaa vaihtua puhuin edelleen meneväni amikseen ja opiskelevani ompelijaksi, siinä samalla mietin kuitenkin jotain muuta. En mä ehkä tahdokaan (vielä) ompelijaksi. Katsellaan, mihin elämä mut kuljettaa. Nyt just ompelijaksi opiskelu on mun kakkos vaihtoehto.

 

En ihaile ketään julkkista, urheilijaa, kirjoittajaa, suunnittelijaa tai muutakaan tiettyä arvostettua ja kunnioitettua, ihailtua ihmistä . Jos kysytään, ketä minä ihailen, vastaan todennäköisesti ”öö, en ketään”. En tykkää tosta kysymyksestä. Jollain tasolla koen kyseisen kysymyksen olevan myös mulle henkilökohtainen. Vastatessani ”en ketään” valehtelen. On mulla idoleita. Ihailen ystäviäni, vahvoja ihmisiä, ihmisiä, joilla on tarina, selviytyjiä ja ihmisiä, joilla on oma tyyli. Itsekin tahtoisin olla vahva ihminen, omalla tyylillä.

Arvostan rakkautta, rehellisyyttä, onnellisuutta, tasa-arvoa, kädentaitoja, eettisyyttä, vapautta (vapaus on upeinta ikinä!), puhtautta, terveyttä, perhettäkin, myös koulua. Arvostan ihmisiä ja inhimillisyyttä. Arvostan monia asioita, tiedän sen. Se on vain hyvä asia kuitenkin.

Kaikessa mitä teen, kaikessa mitä olen tahdon aina olla paras. En kuitenkaan ole kilpailuhenkinen. Ristiriitaista. Ehken ole kilpailuhenkinen, enkä tykkää kilpailla, sillä jollain tasolla olen kuitenkin huono häviäjä, vaikken sitä aina näyttäisikään. Voi olla kova pala purra, että joku on mua jossain parempi. Tämäkin asia aiheuttaa mussa mustaisukkaisuutta… Eli jos joku on minua jossakin parempi saatan kaikessa yksinkertaisuudessaan olla hälle vain tästä asiasta mustis.
Tahdon olla paras tytär, ystävä, oppilas, sisko, kirjoittaja, craftaaja, kaveri, auttaja, lapsenlapsi, kummityttö jne. On yksi asia, jota olen ja jossa ei kukaan koko maailmassa ole yhtä hyvä, olen siinä paras, olen minä, olen just tämä Vilma.
Ilokseni, onnekseni, helpotuksekseni olen kuitenkin viime aikoina kyennyt irtaantumaan tästä kyseisestä ”pakkomielteestä” olla paras ja onnistua. Olen opetellut tuntemaan minua, olemaan mullekin kiltti, arvostamaan tekojani, tekemään kivoja juttuja vuokseni. Elämä on paljon kivampaa kun huomion itsenikin ja annan itselleni armoa, jaksan paljon paremmin kaikin tavoin, eikä siltikään tarvitse olla itsekäs.


-Okuliina