Onnellisuuden aallokoilla

Elämä hymyilee ja kaikki on hyvin! Kesä on jo ovella ja koulu häämöttää loppuaan, peruskoulu taipaleeni on lähes päätöksessä. Ja kevään koulustressistä on myös selvitty. Vaikka about koko ajan on hyvä ja iloinen fiilis, tulee toisinaan tietty toki syöksyjä kiukutteluun, hermostumiseen ja raivostumiseen sekä hetkelliseen alakuloisuuteen, mutta vastapainoksi myös ylionnellisia tuokioita, jolloin usein olokin on ihan super inspiroitunut ja muutamia teksti rivejä puhelimelleni päädyn naputtelemaan sen hetkisestä fiiliksestä. Haluan jakaa muutaman onnellisuus huuruisen tekstin tänne kanssanne. Ja toisinaan ”oon onnellinen, mut en iloinen”

-Hiukseni oli keveämmät kuin pitkiin aikoihin, askeleeni rennommat kuin ehkä ikinä, nämä kaikki tutut kadut olivat silmissäni uutta, katsoin uusin silmin koko maailmaa. Ilmakin tuoksui sateen jälkeisenä niin raikkaalta, keuhkoni täyttyivät hapella.-

-Aurinko paistaa kasvoihini niin että näytän entistäkin kauniimmalta, olo on keveä ja upean tyhjä ja helpottunut. Kesä on vihdoin tai ainakin suunnilleen, ehkä. Askeleita ottaessani lopulta koittaa askel, jolla kyyneleet kohoavat silmiini, suuni vääntyy hymyyn, onnelliseen hymyyn, kyynel vierii silmäkulmasta alas ja minä nauran ja itken, olen niin onnellinen.-

-Viikonlopun iso ajatus: Hetkessä elämisen upeus, paras tapa kuluttaa elämäänsä on olla ja elää hetkessä. Ihmiset muuttuu ja ajat muuttuu, mutta loppujen lopuksi hetketkin vaihtuvat.-

-Yöllä kävin nukkumaan velluen ja vatvoen huonoa itsetuntoa ja nyt tässä aamupalaa auringossa syödessäni mietin, et oonhan mä ihan upee yksilö kumminkin.-

Ja lopuksi vielä rakkaan ystäväni sanoja: -En oo varma unelmista, en tavoitteista, enkä varsinkaan suunnitelmista, jos sellaisia edes on. En tiiä, mitä tarviin elääkseni unelmaani, mut se tiedän, että oikeesti tällä hetkellä oon tosi onnellinen.-


-Okuliina

Mainokset

Huumeista hurjin?

RAKKAUS.

Särkyneitä sydämiä, hymyileviä huulia ja suutelevia suita. Riiteleviä rakkaita, uusia hetkiä, kauniita kokemuksia. Tunteita, sotkua, onnea, kiukkua, pelkoa, riskejä, tuskaa, perhosia vatsanpohjassa, jakamista, yhdessä seikkailua, kyynelistä kostuvia silmiä ja t-paidan rinnuksia. Äitien asettamia rajoja, siskojen valitusta, veljien painia, isien älyväläyksiä, poikaystävien pelleilyä, tyttöystävien taikoja.

Keräsin jälleen kavereita kokoon ja laitoin heidät pohtimaan rakkautta. Kuten arvata jo saattaa aiheena tällä kertaa siis rakkaus ja rakastaminen. Ihanaa pitkästä aikaa kirjoittaa yhteistyöllä!

Mitä on rakkaus? Miltä tuntuu rakkaus? Miltä tuntuu rakastaa? Voiko se loppua, mistä se alkaa? Mitä rakkauteen tarvitaan?

 En tiedä, mikä on maailman hurjin huume, kun en oo huumeisiin koskaan sekaantunut. Paitsi no jaa, onhan rakkaus. Sehän on lähes kuin huume, tulee riippuvaiseksi, olo tuntuu hyvältä kun sitä saa, kun se loppuu romuttuu kaikki ja vieroitusoireet on kaameat. Rakkaus saa ihmisen muuttumaan, tekemään valintoja, muuttamaan omaa arvojärjestystä, se saattaa saada päätä huimaavan hinnan. rakkauden olen nähnyt, kuullut ja jollain tapaa kokenutkin. Rakastanut oon, rakkaudessa oon mukana ollut, sitä olen todistanut ja tahtonut.

Rakkaus on suuri tunne, suuri osa elämää. Rakkautta on niin monenlaista. Eihän isää rakasteta samoin kuin siskoa, isovanhempaa kuin puolisoa tai sisarusta kuten omaa lasta, et rakasta äitiä kuten ystäviä tai lemmikkiä kuten tyttöystävää.

Vuosien varrella, kokemusten kasvattamana, tunteita tulkinneena rakkaus muuttuu, ihminen kokee rakkautta erilailla, se vahvistuu tai heikentyy, se korjaa tai satuttaa tai saa uuden merkityksen.

Mitä rakkauteen ja minuun tulee on paljon. On  särkyneitä sydämiä, petettyjä lupauksia ja rikottua luottamusta, on iloa ja onnea, muistoja. On salaisuuksiakin, olen suudellut, halannut ja hipsutellut rakkaankin hiuksia. Olen ollut morsiusneito, hengaillut häissä, käynyt kihlajaisissa. Kuullut kun aikuiset riitelee, ihaillut äitini ja isäpuoleni kaunista suhdetta. Olen isosisko ja ystävä, olen ollut tyttöystäväkin. Ihaillen ihmetellyt keltaisen talon naapureiden liittoa. Kuunnellut ystävien sydänsuruja, rakkaushuolia ja parisuhde ongelmia. Oon kuullut kauniit sanat. Olen haaveillut ja unelmoinut. Pelkään menettää.

Rakkaus on huonoja päiviä, intohimon hetkiä. Jakamista, rehellisyyttä, avoimuutta. Rakkaudessa ollaan ilman naamareita. Rakkaus on yhdessä oloa, unelmointia, sekkailua. Treffejä ja väittelyjä. Välittämistä, huolehtimista, auttamista. Toisen tukemista, itsensä kakkossijalle laittamista. Rakkaus on kutsumanimiä. Kusipuntti, rotta, karvasuu, prinsessa, snybä, nyyppä, äiti, sokeripala, aarre, muru tai rakas.

Rakkaus on kahden ihmisen välistä, ei sitä kukaan ulkopuolinen voi ikinä täysin ymmärtää tai kokea, ei aina edes ne kaksi tiedä mikä maagisuus heidän välillään on.

91027301-DED8-46BC-A95F-A0A653CEF7BB
©Matilda Lahti

”On muistettava, et rakkaus ei oo vaan asia mitä annetaan ja otetaan vastaan muilta ihmisiltä. Sitä otetaan ja annetaan myös itseltään”

1F48896D-D820-457A-9363-CBE387B7D64E

”Eniten rakastamani henkilö on tyttöystäväni. Rakkaus on välillä ihanaa, välillä kamalaa. Rakkaudessa on parhainta se fiilis kun oikeesti tykkää toisest ja sekin tykkää sust

”Rakkaus on aivokemiallinen ripuvuustila. Rakkaus voi loppua”

”Se, et kaikki löytää rakkauden ja voi rakastaa on totuus”

”Rakkaus voi loppua, Eniten rakastan äitiä ja kavereita. Rakkaudessa kamalinta on se, et sä voit rakastaa ja vihata jotain ihmistä samaan aikaan sillee et kumpikin tunne on tosi voimakas”

pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet

”Rakkaus tuntuu siltä, kuin kääriydyt lämpimään peittoon kylmänä päivänä. Rakkaus on halukkuutta priorisoida toisen hyvinvointi tai onnellisuus ennen kaikkea. Kamalinta rakkaudessa on katumus ja riidat. Rakkaus voi loppua syystä tai toisesta. Rakkaus on kuitenkin jotain, mikä pitää kunnes jokin sen estää. Parhainta rakkaudessa on se rakastamisen fiilis, rakkauden euforia ja adrenaliini, turvallisuuden olo. Kadun monia  rakkauteen liittyviä asioita ja teen aina parhaani, jotta voisin rakastaa enemmän”

IMG_5523

”Rakkaus ei ole vain romansseja, vaan myös perhettä ja ystäviä, tärkeitä ympärillä olevia ihmisiä. Tukemassa sinua, vaikka mitä tapahtuisi. Tekemässä sinut onnelliseksi ja toisinpäin. Rakkaus on sitä, kun voi arkisesti sanoa toiselle rakastavansa. Se on lause, jota kannattaa viljellä. Rakkaus voi olla yksipuolista, rakkaus itsessään voi olla vaarallinen harhautus, mutta mikään ei ole parempaa kuin rakkaus”

”Lempiartistini Lana del Reyn kauniissa quotessa hän kertoi rakkauden olevan sitä, että tekee toisen onnelliseksi ja toisinpäin. Se on totta monella tulkinnalla”

”Mul ei oikeen oo ollut mitään rakkautta, muuta kuin porukoita ja siskoo kohtaa. Se tuntuu hyvältä ja sit kun rakkautta saa takas myös niiltä, ni se on hyvä tunne”

”Koen rakkautta, kun havahdun yöllä siihen että poikaystävä halaa mua ja tulee lusikkaan nukkumaan. Rakastamista koen esim. silloin kun tarjoudun tekemään pikkuveljeni kanssa jotain, mistä se tykkää. Mun mielestä rakkaus on kokemuksia, rakkaudenosoituksia. Rakkaus- semmonen onnellinen ja varma tunne. Tulee turvallinen olo, kun on joku jota rakastaa, tietää että on joku johon voi turvautua. Toisaalta rakastaminen tuntuu velvollisuudelta sitä toista ihmistä kohtaan. Tuntuu, kuin oisin aina vastuussa sen ihmisen onnellisuudesta ja siitä, et hänkin kokee olonsa rakastetuksi. MMut sehän on se rakkauden juttu, rakasta ja ota rakkaus vastaan. Kamalinta on jatkuva menetyksen pelko. Kenen tahansa ihmisen kuolema on kamalaa, mut entä kun kyseessä onkin ihminen jota rakastaa? Tapa, jolla näen maailman varmasti muuttuu, kun menetän jonkun läheisen”

IMG_0871

”Kamalinta on pelko menettää se, jota kohtaan tunnet rakkautta. Rakkaus on selittämätön tunne toista kohtaan. Ei rakkaus voi loppua, se voi muuttua muttei loppua

”Useimmiten sana rakkaus ja rakastaminen yhdistetään ensimmäisenä ihmiseen tai eläimeen. Mun mielestä on jännää ja hienoa, et tässä maailmassa on myös abstrakteja asioita, joita voi rakastaa (esim. musiikki). Jotenki se on ihmeellistä et musaan ei kyllästy koskaan. Voi olla, et joku ystävyys- tai seurustelusuhde loppuu, mut se mikä mulla on päällimmäisenä mielessä on jonkun tärkeen ihmisen kuolema. Yhden kaverin kaveri kuoli joitain kuukausia sitten. Ei se rakkaus ja välittäminen koskaan lopu, mutta se kaipuu mikä jää osaa olla raskas ja se on tavallaan rakkauden syytä

”Parhainta rakkaudessa on se, et aina on joku jonka kainalossa kaikki maailman asiat on hyvin eikä oo mitään hätää. Sitä kun kusee pahiten ikinä, saa silti anteeksi ja rakennettua senkin pommikraaterin ylle kukkakedon. Se on rakkautta

RAKASTA! RAKASTA ITSEÄSI & RAKASTA MUITA

-Okuliina & kaverit

 

 

 

Ihmiselle vai puhelimella?

Yks päivä muhun kolahti tää omassa elämässä. Rakkaat läheiset, te inspiroitte mua tähän tekstiin.

Puhelin, rakas apuväline. Joka päivä puhelin on käytössämme, jopa monta tuntia. Sitä on mahtavaa hipelöidä ja sillä on kiva pelata, some on koukuttava ja kyllähän sillä välillä myös tekstataan ja höpötellään. Puhelimella ei kuitenkaan oo silmiä joihin katsoa, kehoa jota halata, tunteita joita kunnioittaa, fiilistä johon vaikuttaa, kuuloa jolle asioita jakaa, sympatiaa, empatiaa eikä mitään siltä väliltä. Puhelin on vaan puhelin.

Itsekin oon tosi paljon puhelimella, puhelin kulkee kaikkialle mukanani. Myönnän sen.

On yks asia, jota puhelin ei kuitenkaan korvaa. Se on ystävyys ja muut ihmissuhteet.

Puhelimella on koko elämä aikaa olla sun kanssa, olla sun vieressä ja sun seurana, sillä ihmisellä siinä vierellä ei oo ehkä kuin vain se hetki käytettävänä. Sen hetken, jonka vietät ihmisen kanssa voit pitää puhelimen syrjässä. Katso sitä ihmistä silmiin, kun hän kertoo tarinoitaan, katso silmiinsä kun juttelet hälle, halaa häntä, tue häntä jos on vaikeaa, auta, ymmärrä. Ole läsnä. Juttele.

En tarkoita, että ihmisten seurassa puhelin ei saisi vilahtaakaan, etteikö sitä saisi katsoa.

On inhottavaa, että puhelin menee joskus ihmisten edelle, on se myös ymmärrettävää jollain tasolla johokin pisteeseen saakka. Mutta ihmisen ei kuulu tuntea itseään kolmanneksi pyöräksi, kun toinen vain räpeltelee puhelintaan, keskittyy siihen eikä ihmiseen vierellä.

Mulla on muutamia ihmisiä, joiden seurassa toisinaan tuntuu siltä, että taistelen puhelinta vastaan ihmisen huomiosta. Kun toinen räplää puhelinta, tuntuu siltä, ettei häntä kiinnosta, ettei hän kuuntele. En sulje itseäni tämän tilanteen ulkopuolelle, itsekin olen joskus se kusipää, joka vain räplää puhelintaan.

Ollaan läsnä ihmiselle, älä puhelimella.
Siinä meillä kaikilla on parennettavaa, toisilla enempi, toisilla vähempi.
Valitsetko ihmisen vai puhelimesi?

 IMG_4599


-Okuliina

Ikävä

Ranskaks mul on ikävä sua sanotaan ”Tu me manques”, jonka suora käännös on ”sinä minusta puutut”. (Manquer=puuttua, kaivata, ikävöidä). Mun mielestä se on jotenkin kaunis ajatus,
puutut minusta. Kun ”ikävä sua” on ku joku tunne ja joo, onhan se tunne, mutta se että sinä puutut minusta kuvaa sitä koko oloa paremmin, tuntuu et jokin tärkeä osa itestään puuttuu. Puutut viereltäni, puutut tästä hetkestä, oot vaan mielessä mutta fyysisesti puutut. Sitähän se ikävä ja kaipuu on, sitä että jotain tai joku puuttuu. Harvemmin sulla on ikävä äitiä silloin kun on äidin kanssa, äitiä tulee ikävä kun äiti on muualla kuin itse olet. Silloin äiti puuttuu. Mun mielestä tää on on yks ihana esimerkki siitä miten ranska on kaunis kieli.

 

-Okuliina

”No hanki v**** elämä!”

Jokaisella on oma elämä, jokaisen elämä on ainutlaatuinen ja erilainen. Kaikki me tavoittelemme elämässämme eri asioita. Kiitos siis ystävä kun muistuta mua hankkimaan elämän. Valitettavasti mulla on sellainen kuitenkin jo, enkä uutta voi kaupan hyllyltä ostaa.

Jokaisen elämä on erilainen elämä, jokaisella kuitenkin on elämä ja jokainen sen käyttää eri tavalla. Toiselle elämää on se, että ympärillä on monta sataa ihmistä, toiselle riittää ympärille vain yksi ihminen. Toiselle elämä on yksin kotona hengailua, netflixiä ja peiton alla loikoilua, toinen ramppaa jatkuvasti kylässä ja hengailee porukoissa. Kuitenkin kaikilla, jotka hengittävät on elämä. Jos se elämä ei sen eläjältä itsestään tunnu hyvältä on aika muuttaa sitä. Ulkopuolisella ei kuitenkaan kuuluisi olla oikeutta sanoa ”No hanki v**** elämä!”. Instagram seuraajat, snapchat streakit, ulkona hengailun tai seurustelu kumppaneiden määrä, koulunumerot tai epäonnistumiset ei sitä määritä, onko elämä vai ei.

Jokaisen elämään vaikuttaa yksityisyys, kulisit, arvot, mielenkiinnon kohteet, salaisuudet, luonne, sosiaaliset taidot ja terveys. Älä arvostele toisen elämää sen perusteella, mitä siitä saatat tietää, älä arvostele ollenkaan. Vältä vertailemasta elämääsi toisten elämään. Anna ihmisen olla ja elää omaa elämäänsä, elä itse omaasi.

”Te ette ikinä voi tietää muista ihmisistä, että mitä ne käy läpi. Te ette voi arvostella muita ihmisiä sen perusteella mitä te näätte. Jos te ette oikeesti oo päässy sen ihon alle, te ette pääse ihmisen ihon alle, ellei se päästä teitä”

Yllä oleva lainaus youtubettaja Mansikkkan videosta ”Storytime / Halusin kuolla”.

Älä käske ihmistä hankkimaan elämää, hällä on se jo. Hyvä, huono, mahtava tai surkea, elämä kuitenkin. ”Hanki elämä” on mun mielestä sama kuin sanoisit ihmiselle että piparitaikina on piparitaikina eikä pullataikina.

Elämäsi on hyvä juuri sinun elämänäsi.

-Okuliina

Kauniit, rumat jalat.

Omistan tämän kirjoituksen kaikille kipeille koiville, hiertyneille jaloille, kokeneille kintuille, tanssijoiden tassuille, leikatuille leg:eille, ojentuville polville, sukkia vihaaville kohtalotovereille, kynnettömille pikkuvarpaille, sheivaamattomille säärille ja ennen kaikkea mun äidille.

Kun mä olin pieni, ihmettelin usein kuinka rumahkot jalat äidillä oli, tai no samanlaisethan ne edelleen ovat. Näen ne nyt kuitenkin ihan toisin. Kuinka ne jalat on niin pienet? Kuinka ne on niin halkeilleet ja kuivat? Miten ne ei satu? Sattuhan ne, kai. Kuinka äidin polvet on taas ihan ruhjeilla ja mustelmilla?

No, äidin jalat ruhjeilla, mustelmilla, kovettumilla onkin vielä kohtalaisen helppo selittää. Tanssijan tassut. Ja äidin jalka nyt vaan sattuu olemaan lähes samankokoinen kuin 5-vuotiaan veljeni.

Mitenkäs sit nämä omat jalkani? Miks nää on hiertymillä, kovettumilla, ruhjeilla ja ruvilla? Miks mun jalkani ovat kuivat?

Mun jaloissani on ruhjeita, mustelmia, kovettumia, hiertymiä sun muuta. Enkä ole taaskaan jaksanut sheivata sääriäni lähes kuukauteen.

Parhaillaan mulla oli kesällä yhteensä 14 hiertymää jaloissa. Käytin kesän aikana yli paketillisen laastaria hiertymiin, koko paketista yhtäkään laastaria en käyttänyt haavoihin, jokainen laastari meni hiertymään tai sen estoon. Vihaan sukkia, ne on jotenkin ahdistavat eikä ikinä ehjät, sopivat, asuun matchaavat, kenkiin piiloutuvat tai muutenkaan hyvät. Joten mm. just siksi mua hiertää monet kengät. Vansit on lähes ainoat kengät, jotka uusina hiertää, muut kengät hiertää vasta kun niitä on jo käytetty jonkin verran. Silti itsepäisenä ja tyhmähkönä laitan aina ne upouudet vansit jalkaan vaikka olen täysin tietoinen tulevasta tuskasta.

Ei jalkani niin kamalat ehkä olekaan, jonkun mielestä varmasti. Ei kuitenkaan mun mielestäni. Tajusin, et eihän äidinkään jalat oikeasti oo kamalat, ne on vaan mun äitini jalat, mun näkökulmasta ne on ihan kauniit.

Ei jalat ole rumat jos niissä on hiertymiä, jos ne on karvaiset, isot tai pienet, halkeilleet tai kovettuneet. Jalat ei oo rumat jos niissä on arpia tai rupia.

Jalat vie ihmisen elämään, seikkailuille, kokemuksiin. Jalat pitää sut pystyssä, liikuttaa sinua, satuttaa sua, tekee susta pidemmän. Jalkasi näkevät elämää kanssasi. Jalkasi tuntevat mukavia ja inhottavia juttuja. Lego palikan päälle astuminen keskellä yötä unenpöpperössä matkalla vessaan, ei tunnu hyvältä. Varpaiden upottaminen rantahiekkaan kesän ekana ranta päivänä, ai että! Juokseminen halaamaan rakkaimpaasi. Hyppimään kesäöisin trampolinilla. Juoksemaan pakoon. Taistelemaan. Jalat. Ihmisen jalat on arvokkaat, upeat ja hienot, ainutlaatuiset. Seikkailijat.

Jalat on tärkeä ja aikalailla hienokin asia.

Mulla on reisissä ja lantiossa ”tiikeriraitoja”, monilla muillakin on. Joskus ne näkyy paremmin, joskus tuskin lainkaan. Oon epävarma reisistäni. Enkä kauheesti välttämättä edes välitä reisistäni. Siksi vältän kesäisin shortseja. Reiteni on silti täysin hyvät, ihan sopivat ja iso osa alavartaloani. Ne on mun reidet! Ne reidet on osa siskoni maailman parasta syliä, osa ulkonäköäni, epävarmuuksiani ja kokemuksiani. Reiteni on olleet tyynynä. Ne on estänyt mua käyttämästä joitakin farkkuja. Mut kuitenkin ne on kantanut mua aina. Ne on pitänyt mut pystyssä. Reidet. Ai että.

Ei jalkojen tarvitse olla hoikat, sileät ja kiiltävät, kapea nilkka ja hyvät pohkeet, sopusuhtaisilla reisillä ja reisivaolla. Oli ne jalat sitten tukkimaiset, leikatut, kipeät, ruhjeiset, yliojentuvaiset kuten mulla ja vaikka meijän iskällä. Jalat on hienot korkkareilla, haavoilla, mustelmilla, karvoilla ja taipuisuudella. Jalat on hienot kynsilakoilla. Jalat on hyvät sukkiksila, farkuilla ja verskoilla. Ei kaikki jalat jalkojen kauneuskilpailuja voittaisi, kaikki jalat on silti jotenkin kauniita, upeita ja hienoja, ainakin ainutlaatuisia. 

Kiitos äiti, ja kiitos äitin jalat. Äidin jalat on joskus ehkä karheat ja halkeilleet ja joskus ihan mustelmilla. Välillä äidin jalkoihin sattuu. Äiti tanssii niillä jaloilla kuitenkin hienommin kuin kukaan toinen. Äiti on tullut auttamaan mua niillä jaloilla lukemattomat kerrat ja hakenut mut kavereilta, koulusta, tarhasta ja mistä milloinkin. Äiti on kantanut mut sylissänsä ja vatsassansa niillä jaloilla itsensä lisäksi aina. Äiti ottaa mut vieläkin syliin jos haluan, ja ne jalat kestää edelleen. Äidin jalat ei voittaisi missikilpailuja mutta mun mielestä äidillä on ihan sairaat upeat jalat. Ja onhan missikilpailut 2017 vuoden maailmassa vähän vanha juttu, se on kuitenkin asia erikseen. Äidin jalkoihin on sattunut monesti ja äidin polvi on hajonnut joskus. Äidin jalkojen avulla oon päässyt moniin seikkailuihin. Äidin jalat on mahdollistanut mullekin monta asiaa. Ei se haittaa, että ne on mustelmilla tai jos niitä ei oo just rasvattu ja sheivattu eikä sekään haittaa, että niissä on arpia ja rupia. Äidin jalat on ainutlaatuiset. Niin on jokaisen toisenkin.

IMG_4945

Ei jalkoja tarvitse rakastaa, en minäkään rakasta. Ei jalkoja tarvitse esitellä. Saat vihata mustelmaasi ja saat valittaa hiertymistä. Saat valittaa kivusta. Ei se haittaa, jos sun jalat taipuvat yli. Eikä sekään haittaa jos jalkasi on ihan erilaiset kuin kaikilla muilla. Muista kuitenkin, että onhan jalat nyt piru vieköön aika hieno juttu!

Jalat edellä elämään ystävät rakkaat!

-Okuliina

 

 

 

Jos aikaa ois

Nuku 9h
Käy koulua n.7h
Urheile 2h
Tee läksyt n.1,5h
(Lue kokeisiin n.1-4h)
Syö viidesti päivässä =n.10min+n.15min+n.10min+n.20min+n.10min=n.1h10min
Näe kavereita 2-3h
Vietä perhe-aikaa 1h
Ilta- ja aamupesut n.15min+n.10min=n.25min
Vietä omaa aikaa yksin/harrastukset/ruutuaika 1-2,5h
Tee kotityöt 15-30min

Tämä kaikki pitäisi (lähes) päivittäin arkena teinin tehdä.
Opettajat antaa hulluja määriä läksyjä, okei ei ehkä tehtävämääräisesti kauheesti, mutta jos kolme opettajaa antaa jokainen kolme isompaa tehtävää ja yhden pienemmän tehtävän on se jo yhdeksän isoa tehtävää ja kolme pienempää, se ei enää ole vähän läksyä. Läksyihin menee aikaa. Koulussa teinin tulis viettää se about 7h, siihen päälle läksyt → lähes 9h koulutyötä/päivä, mikäli kokeet ovat tulossa ylittyy koulutuntien määrä päivässä yli kymmeneen helposti. Too much. Siksi me tullaan myöhässä, jätetään läksyjä tekemättä, tehdään tehtävät sinnepäin ja kirjoitetaan miten sattuu, sluibataan ja ollaan tunneilla levottomia. Me yritetään parhaamme, meitä kiinnostaa, me haluamme olla hyviä.

Kouluun menee yleensä vuorokauden yhdet 8-10h, toiset 9h menee yöuniin. ”Kasvavan pitäisi saada riittävästi unta kehittyäkseen ja jaksaakseen”, totta niin pitäisi. Ei ehkä väsyttäisikään näin paljoa. Me karsitaan yöunistakin, jotta muka jaksettais ja ehdittäis. Haluisimme toki nukkua, haluisimme varmasti nukkua yli 9h/vrk jos se vain olisi suinkaan mahdollista.

Kouluun ja yöuniin meni jo 17h/24h. Jäljellä siis 5h. Tavoitteellinen liikuntamäärä päivittäin olisi 1,5h-2h. Monet toteuttavatkin tämän. Nyt urheilun jälkeen on päivästä kulunut 19h/24h.

Aloita päiväsi aamiaisella, syö lounas koulussa, välipalaa koulun jälkee ja päivällinen vanhemien tultua töistä ja perheen kotiuduttua, ennen nukkumaan menoa syö vielä pieni iltapala. Näihin aikaa menee noin 1h. Vuorokaudesta on jäljellä suunnilleen 4h.

Sosiaaliset ihmissuhteet ja kaverit+ystävät ovat tärkeä osa elämää. Niiden kanssa vietetään aikaa mieluusti. Heidän kanssaan olisi kiva viettää aikaa ainakin 2-3h. Enemmänkin jos kaverit ja läksyt tai kaverit ja harrastukset tai liikunnan yhdistää. Siksi ollaan puhelimilla, ei meillä aikaa ainaole kavereillekin, varsinkaan kaikille, me jutellaan somessa niille puhelimen kautta.

Perheen ja kodin kuuluisi olla nuoren tuki ja turva, tosin valitettavasti ei aina näin ole. Perheen kanssa kuitenkin tulisi viettää aikaa n.1h päivässä, usein 20-40min siitä tulisi mennä yhteiseen ruokailuhetkeen.

Käy suihkussa päivittäin, pese hampaat kahdesti, harjaa hiuksesi, pese kasvosi jne. Päivittäiseen hygienianhoitoon kuluu heittämällä 30min. Kaikkien näiden jälkeen aikaa vuorokaudesta on kulunut jo suunnilleen 24h10min.

Huoltajat tahtovat nuoren oppivan elämään ja pitämään huolta itsestään, eli kotityötkin on hoidettava niihin päivästä riippuen kuluu 5-30min tai enemmän aikaa. Nyt ollaan jo suoritettu 24h40min.

Joskus tarvitsee olla yksin, viettää omaa aikaa, kuunnela musiikkia, rentoutua, rauhoittua, hengata tai tehdä mitä ikinä yksin tekeekään. Tähän menisi mieluusti suunnilleen 2h.

Jotta kaiken ehtisi tarvittaisiin vuorokauteen 2-5h enemmän. Aikuiset, teinin elämä ei ole helppoa, rentoa, huoletonta. Näiden kaikkien tehtävien ja suoritusten päälle lisää vielä tieinin mieli ja psyyke. Ei ihme, että nukuttaa, väsyttää ja stressaa, koulu heittelee ja vanhemmat huutaa.

Me yritetään parhaamme, teemme parhaamme. Haluamme kuitenkin elää, testata rajoja, oppia elämää, kokea asioita, tuntea tunteita, koittaa uutta ja seikkailla.

Mutta kun aika ei tähän kaikkeen riitä. Aika. Aikakin on ristiriitaista.

IMG_4741


-Okuliina