Bullet journal -Bujo

Ostin kesäkuussa vihdoin itselleni Bullet journalin! Bullet journal eli bujo on kalenteri, joka tehdään itse, sivuilla on pisteet, jotka auttavat luomaan ulkoasuja. Itse ostin oranssin Leuchtturm merkkisen kalenterin.

Bujo on ollut mulle tosi mieluisa ja hyvä! Olen muunmuassa pitänyt fiilispäivyriä ja uni tarkkailua, lisäksi olen pystynyt tekemään hyvin listoja ja muistiinpanoja.

Kirjoitan kuukaudet ja päivämäärät enimmäkseen englanniksi, se on iselleni luontaisin tapa/kieli merkitä päiviä ja kuukausia. Heinäkuun kuukausinäkymä oli hyvin simppeli, joka jatkui vielä toiselle aukeamalle, jonne sijoitin mm. mood trackerin ja muistiinpanot osion.

IMG_0039

Elokuun etusivu näyttää tältä, kuukausinäkymää en henkilökohtaisten merkintöjen vuoksi jaa. Elokuussa panostin jo hieman enemmän.

Syyskuuhun olen panostanut eniten. Käytin leimoja, puukyniä, tusseja, värityskuvia ja flaijereita.


-Okuliina

Vilma, minä.

Moi.
Mä oon Vilma.
Oon vajaa 167cm pitkä ja mun silmät on sinertävät. Mulla on mustat Vogue merkkiset silmälasit ja mun lempilehti on Vogue.
Isona musta tulee ainakin ompelija. Niin kauan kuin muistan, olen myös unelmoinut siitä, että olisin joskus äiti.
Vaikka jo muutamien vuosien ajan tyypit on tosi usein luullut mun syntyneen ysärin lopulla, oon kuitenkin vasta 16.
Aina välillä liitän kirosanoja puheeseeni. Ja välillä liitän vähän enemmänkin. Ja toisinaan välillä on vähän useamminkin.
Tyttöjä mun kaveripiireihin kuuluu paljon vähemmän kuin jätkiä. Tulen jätkien kanssa yksinkertaisesti vain paremmin juttuun.
Mä tykkään juhlia. Rakastan viettää aikaa mun ystävieni kanssa, ne on mulle perhettä.
Oon luonteeltani tempperamenttinen, luova, sosiaalinen, vastuullinen, super herkkä, auttavainen ja organisoiva.
Rakastan kantaa vastuuta ja kontrolloida asioita ja saatan flipata jos menetän kontrollin.
Mun lempinimiä on rotta, nyyppä, limppu, vimpula, prinsessa ja Okuliina. Okuliina on mun toinen nimi, sen takia mun bloginkin nimi on Okuliinacraft.
Oon monissa asioissa hyvä, mut tahtoisin aina olla kaikessa paras. Olen itseäni kohtaan super perfektionisti.
Pelkään menettämistä, mokaamista, muutosta ja yksin jäämistä.
Monet sanoo et oon super vahva ja sitkee mimmi, siis psyykkisesti.
Mun mielestä itkeminen on maailman paras apu ja lääke, se auttaa aina, eikä siinä oo mitään hävettävää.
Porukassa oon usein nuorimmasta päästä, eli mulla on paljon itseäni pikkuisen vanhempia kavereita, mutta olen usein kuitenkin se äitihahmo, joka huolehtii kaikista. Onneks mustakin huolehditaan aina super hyvin!
Olen isonen, olin tukioppilas.
Ennen kuuntelin heavya ja rockia, nykyään enemmän rakkauslauluja.
Uskon Jumalaan. En pakkomielteisesti, kuitenkaan. Alakoulussa mun lempiaine oli uskonto.
Mulla on maailman ihanimmat, upeimmat ja parhaimmat ystävät! Mun sukukin on aika super suku!
Tyyliini kuuluu korkkarit, nahkatakki, isot korvikset, eyeliner ja ripsari.
Kaveripiirini on laaja.
Rakastan unelmoida.
Mun mielestä ihmisen numeraalinen ikä on toissijainen sen ihmisen henkisen kypsyyden rinnalla.
Vaikka elämä on ihan kivaa, en tykkää olla teini. Teiniyteen liitetään liikaa steretypioita ja oletuksia.
En tykkää urheilla.
Stressaan ja suoritan helposti ja oon hirmuinen stressisyöjä.
Haluan aina, että toisilla on hyvä olla, haluan aina miellyttää muita.
Mun lempi sanat on seikkailu ja vapaus (verbeinä ja substantiiveina).
Haluisin tatuoinnin tai monta!
Aamupala on mun lemppari päivän aterioista.
Mun mielestä jäätelö on parasta suoraan purkista.

IMG_9828


-Vilma Okuliina

Kesä 2018

Kesä alkoi ja peruskoulu päättyi. Päättötodistuksen keskiarvo oli about tasan yhdeksän. Peruskoulusta lähtiessäni mukaani tempaisin myös stipendin tekstiiliopettajien liitolta. Ensimmäiset kaksi lomaviikoa vain lusmuilin ja pyöriskelin ystävieni kanssa ja sain opiskelupaikan amiksesta, muoti- ja tekstiilialalta. Kolmannella viikolla lähdin isoseksi rippileirille, eka ripari isosena. Se oli mahtavaa, luovaa, opettavaista, mukavaa, mielenkiintoista ja ajoittain haastavaa. Juhannusta vietin isoäitini kanssa.

Ruisrock oli yksi kesän huippukohdista! Koko viikonloppu festarifiiliksellä, rakkaiden ihmisten seurassa, nauttien, juhlien, iloiten ja vapaana eläen. Ikimuistoisia hetkiä! Ruisrockista voit lukea enemmän tästä!

Kesän toinen huippukohta oli mun synttärit! En odottanut synttäreitäni erityisemmin, tuntui ettäjälleen kaikki ovat reissussa tai muuten tavoittamattomissa. Kesällä syntyneenä on huonona puolena se, että monet ovat kesäloman vietossa ja pois maisemista. Harmitti jälleen, kun monilla oli muuta menoa. Aamulla iskä, äitipuoleni ja veljeni tulivat meille synttärikahveille ja äiti oli kirjoittanut mulle ihanan kirjeen. Iltapäivällä mut yllätettiin! Olen aina haaveillut yllätyssynttäreistä ja nyt ne sain! Paikalle oli kasattu iso kasa ystäviä, kavereita ja puolituttujakin. Paikka oli koristeltu juhlaviireillä ja ilmapalloilla. Juhlittiin yöhön saakka jutellen, laulaen ja tanssien. Ikimuistoiset ja äärettömän ihanat juhlat!

Heinäkuun lopulla lähdin vielä toiselle riparille isoseksi.

Mun kesätyöt ajoittuivat tähän ihan kesän loppuun ja muutamia tunteja vielä teen koulujen alettuakin. Kesätöissä olen unelmaduunissa, Boutique Minnessä, Marjolla tottakai! Päätehtävänä mulla on oopperapuvustuksen tekeminen, mutta siinä sivussa samalla käyn shoppailemassa materiaaleja ja ompelen pikkujuttuja kiireellisiin hääpukuihin.

Tää kesä on ollut ihan erilainen, kuin suunnittelin ja odotin. Kesän aikana on tapahtunut paljon asioita laidasta laitaan. Tärkein päätös, jonka kesän aikana tein on se, että syksyn tullen aion laittaa oman elämäni kuntoon ja käsitellä mun omat ongelmat, arvet ja haasteet. Kesällä 2018 nauroin, nautin, itkin, onnistuin, ahdistuin, seikkailin, nautin, nukuin, vietin aikaa rakkaiden ystävieni kanssa, tutustuin yli 40 uuteen ihmiseen, söin monta litraa jäätelöä ja elin teinielämää.

Ruisrock 2018

Kolme päivää ruissia, montakymmentätuhatta askelta, litroja vettä, hyppyjä, laulua ja huutoa. Onnea, iloa ja festarifiilistä. Unelmien toteutumista, suunnitelmien syntymistä, colaa, meikkiä ja odotusta. Käsikkäin kävelyä ja pujottelua, toisissaan kiinni tanssimista. Kolme päivää huoletta, kolme päivää elossa ja vapaana, koko viikonloppu juhlien ja nauttien. Ekoja kertoja ja tunnevyöryjä. Pitkästä aikaa elämä tuntui helpolta ja haaveet todelta. Ne fiilikset ja meiningit. Onnellinen hetki elämää, hetkessä elämistä. Hymyjä ilosta, onnesta ja pari onnen kyyneltä. Kengät hajosivat, vetoketju hiersi ja päätä särki liian piukasta ponnarista.

Aamuyöllä väsytti ja uni tuli heti kun pään painoi tyynyyn. Sunnuntai aamulla oltiin kuulemma väsyneempiä, kuin aikaisimpina kouluaamuina.

Oon onnellinen ja kiitollinen tästä ruissista! Kiitos rakkaille ystäville, kiitos lipuista, kiitos ikimuistoisesta viikonlopusta. Kiitos Ruisrock!

IMG_9398


-Okuliina

Veitolasta

Maria Veitola. Nainen, joka inspiroi ja nainen, jota ihailen. Vaikka olen monista asioista eri mieltä ja ajattelen toisin kuin hän, on hän silti kiistämättä upea persoona! Taitava, tyylikäs, empaattinen, viisas, itsenäinen sitkeä, voin, utelias ja vaikka mitä.

Lomamatkalle Italiaan ostin luettavaksi Maria Veitolan juuri ilmestyneen Veitolan. Paniikki kirjan loppumisesta tuli jo ensimmäisillä sivuilla ja oli ihanaa lukea pitkästä aikaa oikeasti kiinnostavaa ja koukuttavaa kirjaa. Blogini ei ole kirjablogi, mutta tama on poikkeus.

Jos mulla olis idoli, se olisi varmaan Maria Veitola.

Kirja oli loistava! Oivalluksia, ideoita, opetuksia. Sopivasti puhe- ja yleiskieltä. Paljon, kohtia, jotka yllättivät, opettivat ja joihin saattoi samaistua. Kirja oli monipuolinen ja ihan kirjoittajansa tyylinen. Pidin siitä, että tekstivärinä oli käytetty myös itse Veitolan lempiväriä, vaaleanpunaista. Kaikista kirjoista, jotka elämäni aikana olen lukenut, uskon että tää on ollut yks merkityksekkäimmistä, osuvimmista ja koskettavimmista. Sain kirjasta itsevarmuutta, samaistuin asioihin, tuntemuksiin ja tapahtumiin, opin ja ihmettelin. Itse voisin sanoa kirjaa jopa tietynlaiseksi elämän oppaaksi. Ja no niinhän se meneekin, usein otat mallia, saat vinkkejä ja opit jotain, kun kuulet jonkun toisen elämästä. Kirja herätti paljon ajatuksia.

Kirjassa on pitkä luku äitiydestä. Siinä puhutaan esim. siitä, kuinka hän ei koskaan oikein halunnut olla äiti ja perustaa perhettä. Lopulta Maria sai kuitenkin pojan. Lopussa todettiin vielä, että yhden asian vuoksi hän haluaisi olla mies, koska miehillä ei ole ikärajaa lasten saantiin. Oon itsekin vasta teini, mutta siitä huolimatta tai just siks en ikinä ole kunnolla ymmärtänyt, et miks joku ei tahtois olla äiti. En oo ikinä suostunu leikkiä kotia ellen oo saanu olla leikissä äiti ja otan itelleni aina porukoissa äidin roolin, niin kauan ku muistan oon tahtonut isona tulla äidiksi. En ikinä ymmärtänyt tyttöjä, jotka halusivat kotileikeissä olla vaikka lemmikkejä. Onks äitiys sit niin luonne sidonnainen asia? Musta on hassua ajatella, et joku asia mikä voi olla toisen suurin pelko onkin toisen ihmisen haave. Mun mielestäni on kind of epäoikeudenmukasta et joku joka vois saada lapsia ei käytä sitä tilaisuutta ja joku joka haluis niin kovasti lapsia ei niitä saakaan.

Lisäksi puhuttiin ihastuksista, parisuhteista ja rakkaudesta. Ja työstä, urasta ja tyylistä.

Mä tykkään tyylistä, jolla Veitola kirjoittaa. Hän kirjoittaa (myös puhuu) asioista suoraan ja kaunistelematta, hän kirjoittaa havainnollisesti, mutta kuitenkin vähän yleistäen. Hän kirjoittaa määrätietoisesti ja omasta näkökulmastaan. Rakenteeltaan ja kieleltäänkin tekstejä on mukava ja helppo lukea.

Kirja on loistoteos! Nyt se lähti lukuun ystävälleni ja uskon, että luen sen itse vielä joskus uudestaan. Arvostan Maria Veitolan työtä ja wow, mikä upea ihminen hän onkaan!


-Okuliina

 

Onnellisuuden aallokoilla

Elämä hymyilee ja kaikki on hyvin! Kesä on jo ovella ja koulu häämöttää loppuaan, peruskoulu taipaleeni on lähes päätöksessä. Ja kevään koulustressistä on myös selvitty. Vaikka about koko ajan on hyvä ja iloinen fiilis, tulee toisinaan tietty toki syöksyjä kiukutteluun, hermostumiseen ja raivostumiseen sekä hetkelliseen alakuloisuuteen, mutta vastapainoksi myös ylionnellisia tuokioita, jolloin usein olokin on ihan super inspiroitunut ja muutamia teksti rivejä puhelimelleni päädyn naputtelemaan sen hetkisestä fiiliksestä. Haluan jakaa muutaman onnellisuus huuruisen tekstin tänne kanssanne. Ja toisinaan ”oon onnellinen, mut en iloinen”

-Hiukseni oli keveämmät kuin pitkiin aikoihin, askeleeni rennommat kuin ehkä ikinä, nämä kaikki tutut kadut olivat silmissäni uutta, katsoin uusin silmin koko maailmaa. Ilmakin tuoksui sateen jälkeisenä niin raikkaalta, keuhkoni täyttyivät hapella.-

-Aurinko paistaa kasvoihini niin että näytän entistäkin kauniimmalta, olo on keveä ja upean tyhjä ja helpottunut. Kesä on vihdoin tai ainakin suunnilleen, ehkä. Askeleita ottaessani lopulta koittaa askel, jolla kyyneleet kohoavat silmiini, suuni vääntyy hymyyn, onnelliseen hymyyn, kyynel vierii silmäkulmasta alas ja minä nauran ja itken, olen niin onnellinen.-

-Viikonlopun iso ajatus: Hetkessä elämisen upeus, paras tapa kuluttaa elämäänsä on olla ja elää hetkessä. Ihmiset muuttuu ja ajat muuttuu, mutta loppujen lopuksi hetketkin vaihtuvat.-

-Yöllä kävin nukkumaan velluen ja vatvoen huonoa itsetuntoa ja nyt tässä aamupalaa auringossa syödessäni mietin, et oonhan mä ihan upee yksilö kumminkin.-

Ja lopuksi vielä rakkaan ystäväni sanoja: -En oo varma unelmista, en tavoitteista, enkä varsinkaan suunnitelmista, jos sellaisia edes on. En tiiä, mitä tarviin elääkseni unelmaani, mut se tiedän, että oikeesti tällä hetkellä oon tosi onnellinen.-


-Okuliina

Kohti muutosta, kohti tuntematonta

Tää vuosi tulee olemaan erilainen, tulee olemaan taitekohta elämässä, asioita joita ei koskaan unohda, jotka vaikuttavat pitkälle. Tää vuosi tulee olemaan raskas ja stressaava, täynnä uusia juttuja. Hyviä ja huonoja asioita.
Tuun kohtaamaan pelkoja, kulkemaan kohti unelmia, täydentämään pelkoja. En tiedä, minne elämä vie. Tänä vuonna elän hetkessä. Seikkailen.

E6C403FF-B67E-42D7-AF7F-B89C212700BC

Kohta päättyy taipaleeni peruskoulussa, toisaalta en malta odottaa. Aluksi ainakin lähden amikseen ompelemaan, en tiedä mitä sit. Tänä vuonna täytän kuusitoista, sit oon vanhempi, kuin ihmiset joita pienenä ihailin. Mun pienen pieni veljeni lähtee yläkouluun ja toinen pikkiriikkinen veljeni aloittaa eka luokan!

Kesällä tanssin koko viikonlopun ruississa, viikonloppu aamut vietän voguen kanssa.

Aion kutoa jälleen kangaspuilla. Ommella yhä enemmän. Sanoa asioita suoraan, vetkutella vähemmän, levätä enemmän. Aion kokea jotain uutta. Tahdon voittaa itseni

Opettelen luottamusta, vastuun jakamista, uusia asioita. Rentoudun ja hengitän, opin päästämään irti.

Minä muutun, asiat ympärilläni vaihtuu, muuttuu ja uusiutuu. Mikään ei kuitenkaan oo varmaa, mutta kaikki järjestyy. Uusia kokemuksia ja tarinoita, uusia ihmisiä ja paikkoja.

Tahdon saavuttaa suurta, tehdä paljon työtä sen eteen. Tavoitella unelmia ja rakentaa uusia, ihan vaan koska mä voin.

Elämä.
-Okuliina