Ruisrock 2018

Kolme päivää ruissia, montakymmentätuhatta askelta, litroja vettä, hyppyjä, laulua ja huutoa. Onnea, iloa ja festarifiilistä. Unelmien toteutumista, suunnitelmien syntymistä, colaa, meikkiä ja odotusta. Käsikkäin kävelyä ja pujottelua, toisissaan kiinni tanssimista. Kolme päivää huoletta, kolme päivää elossa ja vapaana, koko viikonloppu juhlien ja nauttien. Ekoja kertoja ja tunnevyöryjä. Pitkästä aikaa elämä tuntui helpolta ja haaveet todelta. Ne fiilikset ja meiningit. Onnellinen hetki elämää, hetkessä elämistä. Hymyjä ilosta, onnesta ja pari onnen kyyneltä. Kengät hajosivat, vetoketju hiersi ja päätä särki liian piukasta ponnarista.

Aamuyöllä väsytti ja uni tuli heti kun pään painoi tyynyyn. Sunnuntai aamulla oltiin kuulemma väsyneempiä, kuin aikaisimpina kouluaamuina.

Oon onnellinen ja kiitollinen tästä ruissista! Kiitos rakkaille ystäville, kiitos lipuista, kiitos ikimuistoisesta viikonlopusta. Kiitos Ruisrock!

IMG_9398


-Okuliina

Mainokset

Veitolasta

Maria Veitola. Nainen, joka inspiroi ja nainen, jota ihailen. Vaikka olen monista asioista eri mieltä ja ajattelen toisin kuin hän, on hän silti kiistämättä upea persoona! Taitava, tyylikäs, empaattinen, viisas, itsenäinen sitkeä, voin, utelias ja vaikka mitä.

Lomamatkalle Italiaan ostin luettavaksi Maria Veitolan juuri ilmestyneen Veitolan. Paniikki kirjan loppumisesta tuli jo ensimmäisillä sivuilla ja oli ihanaa lukea pitkästä aikaa oikeasti kiinnostavaa ja koukuttavaa kirjaa. Blogini ei ole kirjablogi, mutta tama on poikkeus.

Jos mulla olis idoli, se olisi varmaan Maria Veitola.

Kirja oli loistava! Oivalluksia, ideoita, opetuksia. Sopivasti puhe- ja yleiskieltä. Paljon, kohtia, jotka yllättivät, opettivat ja joihin saattoi samaistua. Kirja oli monipuolinen ja ihan kirjoittajansa tyylinen. Pidin siitä, että tekstivärinä oli käytetty myös itse Veitolan lempiväriä, vaaleanpunaista. Kaikista kirjoista, jotka elämäni aikana olen lukenut, uskon että tää on ollut yks merkityksekkäimmistä, osuvimmista ja koskettavimmista. Sain kirjasta itsevarmuutta, samaistuin asioihin, tuntemuksiin ja tapahtumiin, opin ja ihmettelin. Itse voisin sanoa kirjaa jopa tietynlaiseksi elämän oppaaksi. Ja no niinhän se meneekin, usein otat mallia, saat vinkkejä ja opit jotain, kun kuulet jonkun toisen elämästä. Kirja herätti paljon ajatuksia.

Kirjassa on pitkä luku äitiydestä. Siinä puhutaan esim. siitä, kuinka hän ei koskaan oikein halunnut olla äiti ja perustaa perhettä. Lopulta Maria sai kuitenkin pojan. Lopussa todettiin vielä, että yhden asian vuoksi hän haluaisi olla mies, koska miehillä ei ole ikärajaa lasten saantiin. Oon itsekin vasta teini, mutta siitä huolimatta tai just siks en ikinä ole kunnolla ymmärtänyt, et miks joku ei tahtois olla äiti. En oo ikinä suostunu leikkiä kotia ellen oo saanu olla leikissä äiti ja otan itelleni aina porukoissa äidin roolin, niin kauan ku muistan oon tahtonut isona tulla äidiksi. En ikinä ymmärtänyt tyttöjä, jotka halusivat kotileikeissä olla vaikka lemmikkejä. Onks äitiys sit niin luonne sidonnainen asia? Musta on hassua ajatella, et joku asia mikä voi olla toisen suurin pelko onkin toisen ihmisen haave. Mun mielestäni on kind of epäoikeudenmukasta et joku joka vois saada lapsia ei käytä sitä tilaisuutta ja joku joka haluis niin kovasti lapsia ei niitä saakaan.

Lisäksi puhuttiin ihastuksista, parisuhteista ja rakkaudesta. Ja työstä, urasta ja tyylistä.

Mä tykkään tyylistä, jolla Veitola kirjoittaa. Hän kirjoittaa (myös puhuu) asioista suoraan ja kaunistelematta, hän kirjoittaa havainnollisesti, mutta kuitenkin vähän yleistäen. Hän kirjoittaa määrätietoisesti ja omasta näkökulmastaan. Rakenteeltaan ja kieleltäänkin tekstejä on mukava ja helppo lukea.

Kirja on loistoteos! Nyt se lähti lukuun ystävälleni ja uskon, että luen sen itse vielä joskus uudestaan. Arvostan Maria Veitolan työtä ja wow, mikä upea ihminen hän onkaan!


-Okuliina

 

Onnellisuuden aallokoilla

Elämä hymyilee ja kaikki on hyvin! Kesä on jo ovella ja koulu häämöttää loppuaan, peruskoulu taipaleeni on lähes päätöksessä. Ja kevään koulustressistä on myös selvitty. Vaikka about koko ajan on hyvä ja iloinen fiilis, tulee toisinaan tietty toki syöksyjä kiukutteluun, hermostumiseen ja raivostumiseen sekä hetkelliseen alakuloisuuteen, mutta vastapainoksi myös ylionnellisia tuokioita, jolloin usein olokin on ihan super inspiroitunut ja muutamia teksti rivejä puhelimelleni päädyn naputtelemaan sen hetkisestä fiiliksestä. Haluan jakaa muutaman onnellisuus huuruisen tekstin tänne kanssanne. Ja toisinaan ”oon onnellinen, mut en iloinen”

-Hiukseni oli keveämmät kuin pitkiin aikoihin, askeleeni rennommat kuin ehkä ikinä, nämä kaikki tutut kadut olivat silmissäni uutta, katsoin uusin silmin koko maailmaa. Ilmakin tuoksui sateen jälkeisenä niin raikkaalta, keuhkoni täyttyivät hapella.-

-Aurinko paistaa kasvoihini niin että näytän entistäkin kauniimmalta, olo on keveä ja upean tyhjä ja helpottunut. Kesä on vihdoin tai ainakin suunnilleen, ehkä. Askeleita ottaessani lopulta koittaa askel, jolla kyyneleet kohoavat silmiini, suuni vääntyy hymyyn, onnelliseen hymyyn, kyynel vierii silmäkulmasta alas ja minä nauran ja itken, olen niin onnellinen.-

-Viikonlopun iso ajatus: Hetkessä elämisen upeus, paras tapa kuluttaa elämäänsä on olla ja elää hetkessä. Ihmiset muuttuu ja ajat muuttuu, mutta loppujen lopuksi hetketkin vaihtuvat.-

-Yöllä kävin nukkumaan velluen ja vatvoen huonoa itsetuntoa ja nyt tässä aamupalaa auringossa syödessäni mietin, et oonhan mä ihan upee yksilö kumminkin.-

Ja lopuksi vielä rakkaan ystäväni sanoja: -En oo varma unelmista, en tavoitteista, enkä varsinkaan suunnitelmista, jos sellaisia edes on. En tiiä, mitä tarviin elääkseni unelmaani, mut se tiedän, että oikeesti tällä hetkellä oon tosi onnellinen.-


-Okuliina

Kohti muutosta, kohti tuntematonta

Tää vuosi tulee olemaan erilainen, tulee olemaan taitekohta elämässä, asioita joita ei koskaan unohda, jotka vaikuttavat pitkälle. Tää vuosi tulee olemaan raskas ja stressaava, täynnä uusia juttuja. Hyviä ja huonoja asioita.
Tuun kohtaamaan pelkoja, kulkemaan kohti unelmia, täydentämään pelkoja. En tiedä, minne elämä vie. Tänä vuonna elän hetkessä. Seikkailen.

E6C403FF-B67E-42D7-AF7F-B89C212700BC

Kohta päättyy taipaleeni peruskoulussa, toisaalta en malta odottaa. Aluksi ainakin lähden amikseen ompelemaan, en tiedä mitä sit. Tänä vuonna täytän kuusitoista, sit oon vanhempi, kuin ihmiset joita pienenä ihailin. Mun pienen pieni veljeni lähtee yläkouluun ja toinen pikkiriikkinen veljeni aloittaa eka luokan!

Kesällä tanssin koko viikonlopun ruississa, viikonloppu aamut vietän voguen kanssa.

Aion kutoa jälleen kangaspuilla. Ommella yhä enemmän. Sanoa asioita suoraan, vetkutella vähemmän, levätä enemmän. Aion kokea jotain uutta. Tahdon voittaa itseni

Opettelen luottamusta, vastuun jakamista, uusia asioita. Rentoudun ja hengitän, opin päästämään irti.

Minä muutun, asiat ympärilläni vaihtuu, muuttuu ja uusiutuu. Mikään ei kuitenkaan oo varmaa, mutta kaikki järjestyy. Uusia kokemuksia ja tarinoita, uusia ihmisiä ja paikkoja.

Tahdon saavuttaa suurta, tehdä paljon työtä sen eteen. Tavoitella unelmia ja rakentaa uusia, ihan vaan koska mä voin.

Elämä.
-Okuliina

Inspistä!

Blogissa oli vahingossa muutaman viikon hiljaiselo. Ei ole ollut aikaa kirjoitella, eikä ajan ollessa fiilistä mitään maailmalle jakaa.

Olin Italiassa viikon syyslomalla sukuni kanssa, viikon pyhitin kokonaan kivoille jutuille jalepäämiselle, ei vastuuta, ei pakkopullia, ei to do-listoja. Kävin viikon koulua välissä, hoidin monia asioita sillä viikolla ja viikko oli ihan täynnä. Sitten olin Marjolla Boutique Minnessä viikon TET-jaksolla (työelämään tutustuminen). Viikko TET:issä oli ihan mahtava ja ikimuistoinen, paljon ideoita, uusia kokemuksia, oppeja jne. TET antoi minulle hirmuisesti! Kiitos jälleen Marjo ja Sini myös tottakai! Nyt jälleen vaan  perus arkea, kiireistä ja hektistä. Kokeet alkavat ihan pian, liikaa niitä. Olispa enemmän aikaa käsitöille ja kirjoittamiselle. Mitä yhteishakuun tulee, se alkaa olemaan ajankohtainen, kolmisen kuukautta ja yhteishaku alkaa…. Hankalia, suuria päätöksiä edessä siis.

Viime viikot olen ollut kovin ajatuksissani, ideoinut juttuja ympäri vuorokauden, kävellyt kädet sohien, mielessä ompelukset. Pinterestin olen herättänyt eloon jälleen ja sinne eksynyt vahingossa ikuisuuksiksi. Suunnitellut isoja ja pieniä juttuja, elämää, tekstejä, tapahtumia, käsitöitä, unelmia. Ideoita olen kirjaillut jokapuolelle, puhelimeen, pinterestiin, kouluvihkoihin, päiväkirjaan, lappusille, ostoskuiteille.

Asioita, joita olen suunnitellut lähiaikoina pian toteutettaviksi ja joita jo toteutin:
-joululahjat
-joulukalenterit
-isänpäivälahja
-veljen syntymäpäivälahja
-omat lapaset
-monet villasukat
-pyjamapöksyt
-projektikansio/projektilaari

IMG_5497.JPG


-Okuliina

Iloa, hymyjä, onnea

Jaa positiivisyys, jaa ilo, onni, ajatukset. Nauti hetkestä, ota ilo irti arjesta, tee kummallisisa juttuja. Rakasta lomaa, lepää ajalla, juhli huolella.

Valittaminen on arkista. Valitamme asioista paljon. Tosi paljon! Niin minäkin…  Se on ihan fine.

Syyspimeydn, tuulien ja sateiden, kiireen, väsyn ja stressin ohella saa valitus vallan. Minne jäävätkään iloiset kasvot, hyvät sanat ja pirteät halit?

Annan sulle tavoitteen:

-Hymyile ohikulkijalle, peilikuvallesi ja vanhuksille, toki myös kelle tahansa muulle.

-Naura ääneen iloisille ja hauskoille jutuille. Kikata, hepuloi, hihitä.

-Moikkkaa bussikuskia, naapuria, tuttuja, tervehdi ihmisiä joiden kanssa kohtaat.

-Sano kauniita asioita. Kehu ystäväsi villapaitaa, tokaise kaverillasi olevan kivat kengät. Sano siskon-kaverin-naapurin-tädin-kissan-kaverille sillä olevan kivan värinen turkki.

-Kerro, että välität. Sano se. Lisää lauseen joukkoon ’muru’, kehu ihmistä, jota rakastat. Sano huomenta, halaa, pussaa, toivota mukavaa päivää, kiitä. Sano päivittäin rakastamallesi tai tykkäämällesi ihmiselle ’rakastan sua’, ’oot tärkeä’ tai ’tykkään susta’, oli se sitten äiti, iskä, ystävä, tyttö- tai poikaystävä tai kuka vaan.

-Tee toisin kuin yleensä. Laita ensin maito, sitten kahvi. Vaihda lounaan ja iltapalan paikkaa. Laita ensin huulipuna, sitten vasta meikkivoide. Aamun sijaan, pakkaa seuraavan päivän tavarat jo illalla tai toisin päin.

-Muuta arvojärjestystä. Jos yleensä muoti ja tyyli edellä ja mukavuus toisena, vaihda se nyt mukavuus ensin ulkonäkö kakkosena. Jos valitset yleensä kaverit valitse kerrankin perhe.

-Kehu vaikka ihan vaan ohimennen, keskustelun seassa.

-Rentoudu, lepää, ota päiksyt, sauno, tee kasvonaamio, pelaa pleikkaria, harrasta, neulo, kirjoita, juokse, kuuntele musiikkia.

-Mieti. Näe hyvä puoli, ajattele mikä on hyvin, ajattele onnellisia juttuja, haaveile.

-HENGITÄ

-Muista itsesi! Sinäkin olet tärkeä! Hemmottele itseäsi, anna itsellesi armoa, tee asioita joista pidät. Elä.

-Hoida hommat ajoissa, äläkä vitkuttele.  Mun pitäisi opetella luopumaan vitkuttelusta.

”Älä synkkään jää
kukaan ei oo yksin tääl

mul on sytkäri kun tulee pimeää

älä maindaa raffii elämää

arvet kertoo oltiin tääl

oli joulu tai juhannus

tanssi se ulos”

 -Tanssi se ulos, Roope Salminen ja koirat feat. Elinoora


-Okuliina

Kukkuu syksy!

Tykkään kaikista vuodenajoista ehkä ekat kolmisen viikkoa, mua myös ahistaa aina kun joku vuodenaika loppuu. Odotin jo syksyä. Nyt se on täällä! Aluksi olen jälleen ihan innoissani syksystä, mutta ihan varmasti parin viikon päästä vihaan jo syksyä.

Nyt kuitenkin hypetelläänpä hetki yhdessä syksyn mahtavuutta! Listaan asioita, joista mä olen innoissani syksyn saapuessa.

-Melankoliset illat kuuluu mahtavana asiana myös syysiltoihin.

-Uudet villatakit ja villapaidat

-Voin vihdoin käyttää mitä tahansa kolmesta nahkatakistani, ilman että olen ylipukeutunut ja takki hiostaa tai nahkatakin pitäminen on muuten vain tyhmää

(-On aika jälleen opetella kävelemään jopa 7km tennareilla korkkareiden sijaan. (Kyllä, kävelen jopa 7km päivän aikana korkokengillä, ja kyllä pystyn siihen haitatta))

-Kynttilät tekevät paluun ja illat kuluvat kynttilöiden ja pöytävalon valaisemina

-Ruska, lehdet tippuu puista, oikeastaan koko luonto on ihana syksyisinkin

-Kaulahuivitkin saapuvat jälleen tyyliini

-Villasukat!! Tärkein ja parhain asia! Villasukat tulevat osaksi laukun vakkari sisältöä.

-Nilkkurit ja syksyn edetessä pidemmälle myös saapikkaat! Aiettä!

-Teehetket

-Sade. Sateella on kaksi puolta. Se kuuluu yhtälailla syksyn hyviin JA huonoihin puoliin.

-Saa neuloa villasukkia ja lapasia sun muita hullunlailla eikä ne jää lojumaan vaan menee heti jollekin käyttöön.

-Kumisaappaat ja villasukat. En tykkää lenkkareista, tennaritkin on tylsät, ballerinat njaah, crocseja en edes kommentoi. Kahdet lemppari kenkäni ovat kumisaappaat ja korkkarit!

Intoa syksyyn!!

-Okuliina