Iloa, hymyjä, onnea

Jaa positiivisyys, jaa ilo, onni, ajatukset. Nauti hetkestä, ota ilo irti arjesta, tee kummallisisa juttuja. Rakasta lomaa, lepää ajalla, juhli huolella.

Valittaminen on arkista. Valitamme asioista paljon. Tosi paljon! Niin minäkin…  Se on ihan fine.

Syyspimeydn, tuulien ja sateiden, kiireen, väsyn ja stressin ohella saa valitus vallan. Minne jäävätkään iloiset kasvot, hyvät sanat ja pirteät halit?

Annan sulle tavoitteen:

-Hymyile ohikulkijalle, peilikuvallesi ja vanhuksille, toki myös kelle tahansa muulle.

-Naura ääneen iloisille ja hauskoille jutuille. Kikata, hepuloi, hihitä.

-Moikkkaa bussikuskia, naapuria, tuttuja, tervehdi ihmisiä joiden kanssa kohtaat.

-Sano kauniita asioita. Kehu ystäväsi villapaitaa, tokaise kaverillasi olevan kivat kengät. Sano siskon-kaverin-naapurin-tädin-kissan-kaverille sillä olevan kivan värinen turkki.

-Kerro, että välität. Sano se. Lisää lauseen joukkoon ’muru’, kehu ihmistä, jota rakastat. Sano huomenta, halaa, pussaa, toivota mukavaa päivää, kiitä. Sano päivittäin rakastamallesi tai tykkäämällesi ihmiselle ’rakastan sua’, ’oot tärkeä’ tai ’tykkään susta’, oli se sitten äiti, iskä, ystävä, tyttö- tai poikaystävä tai kuka vaan.

-Tee toisin kuin yleensä. Laita ensin maito, sitten kahvi. Vaihda lounaan ja iltapalan paikkaa. Laita ensin huulipuna, sitten vasta meikkivoide. Aamun sijaan, pakkaa seuraavan päivän tavarat jo illalla tai toisin päin.

-Muuta arvojärjestystä. Jos yleensä muoti ja tyyli edellä ja mukavuus toisena, vaihda se nyt mukavuus ensin ulkonäkö kakkosena. Jos valitset yleensä kaverit valitse kerrankin perhe.

-Kehu vaikka ihan vaan ohimennen, keskustelun seassa.

-Rentoudu, lepää, ota päiksyt, sauno, tee kasvonaamio, pelaa pleikkaria, harrasta, neulo, kirjoita, juokse, kuuntele musiikkia.

-Mieti. Näe hyvä puoli, ajattele mikä on hyvin, ajattele onnellisia juttuja, haaveile.

-HENGITÄ

-Muista itsesi! Sinäkin olet tärkeä! Hemmottele itseäsi, anna itsellesi armoa, tee asioita joista pidät. Elä.

-Hoida hommat ajoissa, äläkä vitkuttele.  Mun pitäisi opetella luopumaan vitkuttelusta.

”Älä synkkään jää
kukaan ei oo yksin tääl

mul on sytkäri kun tulee pimeää

älä maindaa raffii elämää

arvet kertoo oltiin tääl

oli joulu tai juhannus

tanssi se ulos”

 -Tanssi se ulos, Roope Salminen ja koirat feat. Elinoora


-Okuliina

Mainokset

Kukkuu syksy!

Tykkään kaikista vuodenajoista ehkä ekat kolmisen viikkoa, mua myös ahistaa aina kun joku vuodenaika loppuu. Odotin jo syksyä. Nyt se on täällä! Aluksi olen jälleen ihan innoissani syksystä, mutta ihan varmasti parin viikon päästä vihaan jo syksyä.

Nyt kuitenkin hypetelläänpä hetki yhdessä syksyn mahtavuutta! Listaan asioita, joista mä olen innoissani syksyn saapuessa.

-Melankoliset illat kuuluu mahtavana asiana myös syysiltoihin.

-Uudet villatakit ja villapaidat

-Voin vihdoin käyttää mitä tahansa kolmesta nahkatakistani, ilman että olen ylipukeutunut ja takki hiostaa tai nahkatakin pitäminen on muuten vain tyhmää

(-On aika jälleen opetella kävelemään jopa 7km tennareilla korkkareiden sijaan. (Kyllä, kävelen jopa 7km päivän aikana korkokengillä, ja kyllä pystyn siihen haitatta))

-Kynttilät tekevät paluun ja illat kuluvat kynttilöiden ja pöytävalon valaisemina

-Ruska, lehdet tippuu puista, oikeastaan koko luonto on ihana syksyisinkin

-Kaulahuivitkin saapuvat jälleen tyyliini

-Villasukat!! Tärkein ja parhain asia! Villasukat tulevat osaksi laukun vakkari sisältöä.

-Nilkkurit ja syksyn edetessä pidemmälle myös saapikkaat! Aiettä!

-Teehetket

-Sade. Sateella on kaksi puolta. Se kuuluu yhtälailla syksyn hyviin JA huonoihin puoliin.

-Saa neuloa villasukkia ja lapasia sun muita hullunlailla eikä ne jää lojumaan vaan menee heti jollekin käyttöön.

-Kumisaappaat ja villasukat. En tykkää lenkkareista, tennaritkin on tylsät, ballerinat njaah, crocseja en edes kommentoi. Kahdet lemppari kenkäni ovat kumisaappaat ja korkkarit!

Intoa syksyyn!!

-Okuliina

Koska mä voin

Päiväkirjateksti 23/8/2017

On ollut onnellinen päivä. Tein asioita vain itseäni varten, miettien vain omaa hyvää fiilistä. Joskus saa tehdä näin, olematta siltikään itsekäs.

Heräsin kiukkuisena, viisi minuuttia myöhässä. Olisin tahtonut jäädä sänkyyn, niin pehmeään, lämpimään ja turvalliseen, niin mukavaan ja hyvään, olisin tahtonut käpertyä vielä prinsessalakanoihini ja nukkua lisää. Oli noustava, vastahakoisesti väsyneenä tein aamutoimet, vaihdoin asuvalintaani kolme kertaa ja lähdin kouluun. Päätä jomotti, vatsaa sattui, selkä särki ja olo oli väsynyt, kiukutti, ahdisti, ärsytti, olo oli turvonnut. Olisin tahtonut kahvia.

Otin olooni särkylääkettä, meinasin torkahdella tunneilla ja olisin halunnut kotiin. Päätin pian, ettei tästä voisi tulla samanlaista kiukkuista ja kireää, epämukavaa päivää huonolla itsetunnolla, tuskaan alistuen kuten edellisenä päivänä. Menetin hermoni kipuun, laiskotteluun, väsymykseen, sääntöihin ja huonoon asenteeseen. Tästä tulee vielä onnellinen päivä, iloinen ja hyvä. Minä jaksan, minä selviän.

Olo alkoi kohentua. Suupieliä alkoi hymyilyttämään. Oloni keveni, vaatteet eivät enää tuntuneet epämukavilta, naama ei enää näyttänyt suttuiselta eikä hiukset takkuisilta. Nauroin sanalle korahdella, päätin voittaa huonon olon ja täyttää itseni itsevarmuudella, rohkeudella, ilolla ja onnellisuudella. Nauttia olostani, iloita elämästä, pitää hyvä loppu päivä. Olla onnellinen -ja ylpeä siitää! Iltapäivällä itseäni nauratti, hymyilytti vain. Hyvä olo, pienet ihanat asiat.

Kotimatkalla ostin itselleni lempikukan, koska niin olin tahtonut tehdä jo kaksi viikkoa. Sitten kävelin kahvilaan, iloisena kukastani. Tilasin mukaani kahvin ja kävelin kotiin, kuuntelin rakkauslauluja ja nautin kahvistani, en edes miettinyt, en jaksanut murehtia maailmaa. Hymyilin ohikulkijalle, sain hänet hymyyn. Näyteikkunoiden heijastuksesta näin itseni, askeleeni, kävelytyylini, hymyni. Tokaisin hiljaa mielessäni minulle: ”Näytänpä nätiltä!”. Aamulla samojen näyteikkunoiden ohitse, samoissa vaatteissa, samoilla meikeillä kulkiessani mietin kuinka en näytä ollenkaan nätiltä, kuinka näytän stressaantuneelta ja uniselta, kuinka vaatteeni lössöttää ylläni ja kuinka oloni on kuin turvonnut peruna.

Ah kahvi, sitä makua ja tuoksua olin kaivannut jo aamu kuudesta saakka, olihan kello jo nyt yli kolme. Oli ihanaa pitää nahkatakkia. Ajattelin sen hetken vain itseäni, mietin minua, unelmiani. Siinä hetkessä muistin, etten ollut tehnyt pitkään aikaan asioita minulle, hetken mieliohteesta, elänyt hetkessä, ajatellen itseäni. En jaksanut murehtia siitä, että tililtäni vähentyi jälleen viisi euroa, käytännössä täysin turhuuteen. Koko kotimatkan kukka kainalossa ja kahvi kädessä ajattelin vain hyviä asioita.

Ei ole aina pakko tehdä asioita, miellyttääkseen muita, ollakseen hyvä ihminen muille. Teen läksyt, jotta opettaja kelpuuttaisi minut, haluisin tehdä muuta, vaikka neuloa. Ajattelen kuitenkin, että ensin muut, sitten minä. Tällä kertaa tein toisin, olin, ihailin keltaista kukkaani, kirjoitin, lojuin lattialla, leikin siskoni kanssa. Tällä kertaa elin kuten tahdon, annoin vastuun olla hetken, nautin elämästä, tästä päivästä. Aamulla varmaan taas kiukuttaa, koska läksyjen tekeminen menee myöhäiseksi ja yöni venyy. Teen läksyt kohta.

Olin aidosti onnelllinen, en halunnut ajatella kurjuutta tai kuinka mulla vois olla huono olla, kuinka asiat ei aina suju, kuinka kaikki voisi olla paremminkin, kuinka mulla ois tehtäviä tehtävänä, kuinka voisin olla parempi. Nautin siitä hetkestä, olin itse, päivä oli sittenkin hyvä. Miksi olisin kärsinyt kivussa, kun särkylääke on olemassa? Miksi olisin kiukutellut opettajan ärsyttävästä äänestä? Voin ihan hyvin olla kuuntelematta, ohitse mennyt tieto on toisen hetken  murhe. Olen nyt tässä ja nyt on nyt. Kalenteri on ihana mutta tämä hetki on vielä ihanampi.

Täytyy tehdä asioita itseään varten jaksaakseen, ollakseen tyytyväinen ja onnellinen. Ollakseen jälleen pirteä ja energinen, nähdäkseen hyvät asiat.
Kun olen tehnyt asioita minulle jaksan jälleen auttaa muita, tehdä asioita muiden eteen, ajatella ja hengittää, nauraa ja kuunnella muiden murheita, olla tukena ja seurana toisille.

Muista itsesi, jotta jaksat.


-Okuliina

Arjen tavoitteita

Nyt kun arki alkaa rullaamaan ja pääsee vihdoin takaisin arki rytmiin. Oli super ihana loma, ihania hetkiä, upeita juttuja, mielettömiä kokemuksia ja uusia ihmisiä. Viimeiset lomaviikot kuitenkin odotin jo innolla, että koulu alkais ja peruskoulun viimeinen vuosi starttais. Enodottanut kuitenkaan itsessään koulua, läksyjä, pänttäystä ja sen sellaista. Odotin aikataulua, arkea, rytmiä ja rutiinia. Tykkään elää suunnitelmissa ja tasaisessa arjessa, rakastan aikatauluja, olen heikko hetkessä eläjä. Ihanaa, arki.

Yks päivä aloin miettimään, mitä voisin tehdä toisin, jotta tulevana kouluvuonna olisi parempi fiilis ja stressittömämpi olo. Tein ”tavoite listan”, listan jonka kohtia pyrin toteuttamaan. Se lista menee näin:

-Napostele vähemmän, myönnetään, myönnetään, olen varsinkin stressaantuneena kova mimmi napostelemaan ja jos vietän aikaa kotona alakerrassa, keittiön ympärillä napostelen herkästi. Naposteleminen on yksi paheistani.
-Liiku enemmän, minä joka en käy missään ohjatussa liikuntaharrastuksessa ja joka tykkää hyvin harvasta liikuntalajista valitsee usein mielummin lankakerän, kutimet ja netflixin tms. tai kangaspakan, sakset ja ompelukoneen kuin hikipäässä urheilun.
-Käytä rahaa fiksummin, tää kohta tarkoittaa lähinnä shoppailua. Haluisin pyrkiä ostamaan vaatteita (ja meikkejä jne) vain kun oikeasti on tarve, haluisin myös panostaa laatuun ja kestävyyteen, tai tehdä itse. Voisin myös ostaa kankaita ja lankoja vasta kun tiedän, mitä niistä teen.
-Tee enemmän asioita oman hyvän fiiliksen eteen. Olen ihminen, joka tahtoo muille hyvän olon, tosi usein jätän itseni kakkossijalle ja laitan muut etusijalle. Voisin opetella ottamaan enemmän aikaa myös itselleni ja tehdä asioita, joista tykkään vain minun vuokseni. Tykkään neuloa sukkia, jossain vaiheessa teen sitäkin puoliväkisin ja vain muiden tähden, jotta toisilla ois hyvä mieli ja lämpimät varpaat.
-Toteuta unelmia/mene unelmia kohti, tähän ei lisättävää!
-Hengitä, pyri olemaan stressaamatta kaikesta, älä tee kärpäsestä härkästä, ota rennosti, kaikki järjestyy.
-Elä hetkessä, tää taito mun on joskus vaan opeteltava, joten miksen voisi aloittaa jo tänä vuonna.
-Vetkuttele vähemmän, toisinaan olen himputinmoinen vetkuttelija, asioita pitäis saada tehtyä ja aikaiseksi, mutta aina on muka muuta tehtävää. Esim. näissä asioissa vetkuttelen; kokeisiin lukeminen ja läksyt, suihkuun meneminen, lähteminen, asioiden sopiminen, siivoaminen jne.

Katsotaan, mitkä kohdat listasta kykenen edes jollain tasolla saavuttamaan…. Mukavaa alkanutta arkea jengi!

-Okuliina

 

Kohokohtia

Kesäloma lähenee loppuaan ja ehkä nyt olisi mukava hetki viimeisinä lomapäiviä pysähtyä miettimään ja muistelemaan, iloitsemaan ja nauramaan kuluneen kesän muistoille.

Tämän loman kohokohdat mulla ovat olleet alkukesän rippileiri ja konfirmaatio + rippijuhla. Tutustuin uusiin unelmiin, sain uusia kokemuksia, opin elämästä, ihania hetkiä, upeita aikoja, käsittämättömiä asioita, onnellisia ihmisiä, liikuttuneita aikuisia, päätöksiä, loppumisia, uuden alkua, fiiliksiä, hymyjä, juhlahumua, korkojen kopinaa.

IMG_3538

Rippileirin jälkeen, ennen konfirmaatiota juhlittiin juhannusta. Vietin juhannuksen Ellan mökillä hänen kummivanhempiensa ja äitinsä kanssaan. Poltimme kokkoa, saunoimme, vihdoimme, teimme makkaraa, virkkasin, nukuimme, vietimme yötä meren äärellä, paahdimme takassa vaahtokarkkia, lauloimme täysillä, elimme täysillä, itkimme onnesta ja lauloimme kovmpaa kun olisi pitänyt olla hiljaa.

Riparijuttujen ja juhannuksen jälkeen tuli Ruisrock, siitä olenkin jo aiemmin kirjoittanut, tästä klikkaamalla sen voit lukea. Itkua, onnea, elämää, rakkautta, tanssia, musiikkia, laulua, unelmia, festarielämää.

Myös tänäkin kesänä on tullut vietettyä öitä neuleiden, virkkausten, askartelujen ja ompelukoneen äärellä ja parissa. Onnellisia hetkiä, ajatonta aikaa.

Koko loma on ollut ihanaa ja onnellista aikaa, upeita hetkiä, rasittavia taisteluja, juhlaa, kavereita käsitöitä, hymjä, korkkareita, perhettä.

Nämä ja monet muut muistot kesästä omistavana on ihan ok palata taas arkeen, ens vuonna tulee kuitenkin uus loma, turhaan sitä murehtimaan et loma loppuu.


-Okuliina

Elämäni eka festari

IMG_3543Tänä kesänä olin elämäni ekoilla festareilla. Ruisrock. Oltiin siellä Ellan kanssa sunnuntaina. Ah mikä päivä. Ihania juttuja, upeita asioita, unelmien täyttymyksiä.

Päivä oli mieletön, ikimuistoinen. Aamulla menin yökkäreillä Ellalle, siellä me laittauduttiin ruissi kuntoon ja lähdettiin seikkailee kohti ruissii. Illalla tultiin yöksi meille ja aamulla aikaisin lähdettiin Helsinkiin.

Vesalan show oli mieletön! Ultra Bra oli kiva nähdä ja niin myös Nikke Ankara. Zara Larsson ylitti odotukset!

Näimme Nikke Ankaraa, Ellinooran, Paula Vesalan, Ultra Bra:ta, Macklemorea ja Zara Larssonin.

Edelleen olen ihan haipeissa ihanasta ruissi päivästä!

Yksi artisti oli kuitenkin ylivoimaisesti yli muiden, Ellinoora. Yksi mun ehdottomista lempi artisteista. Kaikilla sen biiseillä on mulle erityinen merkitys. Silti elefantin paino ja leijonakuningas on kaksi biisiä yli muiden. Ellinooran keikkaa odotettiin eniten ja se olikin päivän kohokohta. Saatiin mahtavat paikat ihan edestä ja keskeltä, toiselta riviltä. Keikan aikana itkin viisi kertaa ilosta, onnesta, elämästä ja siitä hetkestä. Unelman täyttymys. Kiitos Ellinoora! Varsinkin viime vuonna kuuntelin ihan sairaasti Ellinooraa, vaikeina hetkinä sain sen biiseistä paljon voimaa, motivaatiota, reippautta ja rohkeutta. Tänä vuonna Ellinooran musiikkia on popitettu ihan sairaasti hyvällä fiiliksellä. Ellinoora esiintyi upeasti ja lauloi sanoinkuvailemattomasi. Ah.


-Okuliina

Blogikuvat

Tiedän, kuvani blogissa on otettu iPhonella, niitä ei ole muokattu kuvanmuokkausohjelmilla eikä niitä ole otettu huolellisesti asettelemalla, ajattelemalla ja valokuvaamalla. Mulla on syy tähän.

Blogini kuvat on otettu tilanteissa, arjessa, hetkessä, yöllä, kiireessä, elämän lailla. Koska elämä ei ole täydellisesti valotettuja poseerattuja kuvia, upeita tyylikkäitä smoothiebowleja, ruskettuneita ja hoikkia vahattuja sääriä eikä siistejä valkoisella taustalla olevia virheettömiä villasukkia tai upeita asetelmia langoista ei valokuvienkaan tarvitsisi olla sellaisia. Valokuva on muisto tai näyte hetkestä/tilanteesta/tapahtumasta/asiasta/ihmisestä. Jos tiedät yhdenkin täysin täydellisen asian tässä maailmassa, niin täydellisen ettei sitä enää mitenkään voisi parantaa, kerro se mulle kommenttiboksissa.

Some (eli sosiaalinen media) on osa elämää ja siellä jaetaan hetkiä, tapahtumia, kuvia, mietteitä ja elämää. En ymmärrä miksi somessa pitäisi feikata elämä täydelliseksi, miksi mun kuuluisi julkaista blogissani(kin) vain ”täydellisiä” kuvia.

Jos Okuliinacraftissa ois muokattuja, järjestelmäkameralla otettuja valokuvia yleisilme ois heti erilainen ja ammattimaisempi, ehkä myös panostetumpi jne. Mutta tahdon pitää blogin aitona ja mahdollisimman filtteröimättömänä ikkunana elämääni, käsitöihini ja ajatuksiini en ole iPhone kuvistani mihinkään vielä luopumassa! Mä haluan olla mä! En halua muokata elämästäni somea tai muka täydellistä. Tahdon olla minä just niinku oikeassa elämässä oon aitona minänä.

”No one’s life is as perfect as their instagram feed”

”Social media is training us to compare our lives, instead of appreciating everything we are. No wonder why everyone is always depressed”

 


-Okuliina