Ihmiselle vai puhelimella?

Yks päivä muhun kolahti tää omassa elämässä. Rakkaat läheiset, te inspiroitte mua tähän tekstiin.

Puhelin, rakas apuväline. Joka päivä puhelin on käytössämme, jopa monta tuntia. Sitä on mahtavaa hipelöidä ja sillä on kiva pelata, some on koukuttava ja kyllähän sillä välillä myös tekstataan ja höpötellään. Puhelimella ei kuitenkaan oo silmiä joihin katsoa, kehoa jota halata, tunteita joita kunnioittaa, fiilistä johon vaikuttaa, kuuloa jolle asioita jakaa, sympatiaa, empatiaa eikä mitään siltä väliltä. Puhelin on vaan puhelin.

Itsekin oon tosi paljon puhelimella, puhelin kulkee kaikkialle mukanani. Myönnän sen.

On yks asia, jota puhelin ei kuitenkaan korvaa. Se on ystävyys ja muut ihmissuhteet.

Puhelimella on koko elämä aikaa olla sun kanssa, olla sun vieressä ja sun seurana, sillä ihmisellä siinä vierellä ei oo ehkä kuin vain se hetki käytettävänä. Sen hetken, jonka vietät ihmisen kanssa voit pitää puhelimen syrjässä. Katso sitä ihmistä silmiin, kun hän kertoo tarinoitaan, katso silmiinsä kun juttelet hälle, halaa häntä, tue häntä jos on vaikeaa, auta, ymmärrä. Ole läsnä. Juttele.

En tarkoita, että ihmisten seurassa puhelin ei saisi vilahtaakaan, etteikö sitä saisi katsoa.

On inhottavaa, että puhelin menee joskus ihmisten edelle, on se myös ymmärrettävää jollain tasolla johokin pisteeseen saakka. Mutta ihmisen ei kuulu tuntea itseään kolmanneksi pyöräksi, kun toinen vain räpeltelee puhelintaan, keskittyy siihen eikä ihmiseen vierellä.

Mulla on muutamia ihmisiä, joiden seurassa toisinaan tuntuu siltä, että taistelen puhelinta vastaan ihmisen huomiosta. Kun toinen räplää puhelinta, tuntuu siltä, ettei häntä kiinnosta, ettei hän kuuntele. En sulje itseäni tämän tilanteen ulkopuolelle, itsekin olen joskus se kusipää, joka vain räplää puhelintaan.

Ollaan läsnä ihmiselle, älä puhelimella.
Siinä meillä kaikilla on parennettavaa, toisilla enempi, toisilla vähempi.
Valitsetko ihmisen vai puhelimesi?

 IMG_4599


-Okuliina

Inspistä!

Blogissa oli vahingossa muutaman viikon hiljaiselo. Ei ole ollut aikaa kirjoitella, eikä ajan ollessa fiilistä mitään maailmalle jakaa.

Olin Italiassa viikon syyslomalla sukuni kanssa, viikon pyhitin kokonaan kivoille jutuille jalepäämiselle, ei vastuuta, ei pakkopullia, ei to do-listoja. Kävin viikon koulua välissä, hoidin monia asioita sillä viikolla ja viikko oli ihan täynnä. Sitten olin Marjolla Boutique Minnessä viikon TET-jaksolla (työelämään tutustuminen). Viikko TET:issä oli ihan mahtava ja ikimuistoinen, paljon ideoita, uusia kokemuksia, oppeja jne. TET antoi minulle hirmuisesti! Kiitos jälleen Marjo ja Sini myös tottakai! Nyt jälleen vaan  perus arkea, kiireistä ja hektistä. Kokeet alkavat ihan pian, liikaa niitä. Olispa enemmän aikaa käsitöille ja kirjoittamiselle. Mitä yhteishakuun tulee, se alkaa olemaan ajankohtainen, kolmisen kuukautta ja yhteishaku alkaa…. Hankalia, suuria päätöksiä edessä siis.

Viime viikot olen ollut kovin ajatuksissani, ideoinut juttuja ympäri vuorokauden, kävellyt kädet sohien, mielessä ompelukset. Pinterestin olen herättänyt eloon jälleen ja sinne eksynyt vahingossa ikuisuuksiksi. Suunnitellut isoja ja pieniä juttuja, elämää, tekstejä, tapahtumia, käsitöitä, unelmia. Ideoita olen kirjaillut jokapuolelle, puhelimeen, pinterestiin, kouluvihkoihin, päiväkirjaan, lappusille, ostoskuiteille.

Asioita, joita olen suunnitellut lähiaikoina pian toteutettaviksi ja joita jo toteutin:
-joululahjat
-joulukalenterit
-isänpäivälahja
-veljen syntymäpäivälahja
-omat lapaset
-monet villasukat
-pyjamapöksyt
-projektikansio/projektilaari

IMG_5497.JPG


-Okuliina

Pötkösukat

Löysin tän ohjeen kesälomalla Pinterestistä. Päätin testata. Käänsin sen suunnilleen suomeksi. Lankana käytin punaista 75% villaa ja 25%polyamidi lankaa, en muista nimeä. Puikkoina 3,5mm, ei sukkapuikot vaan ihan tavalliset neulepuikot.
Heti ekana muutoksena tein sen, että resorista tein 6 tai 8krs 4krs sijaan.

Nämä oli tosi helppo tehdä, melko nopeatkin, mutta mulla ongelmaksi tuli se et sukat ei kuitenkaan istu kovin hyvin ja koko jotenkin aivan erikoinen. Onkohan kyse mun käsialasta, langasta vai ohjeesta. Omasta mielestäni ohjeen suhteet oli joissain kohdissa vähän kyseenalaiset.

Tätä tekniikkaa oli kiva testata vaihtelun vuoksi, ei kuitenkaan jatkoon. Ehkä paksummalla tekokuitu langalla vois onnistua paremmin, tulis ikään ku sellaset pörrösukat.

Tässä linkki ohjeeseen ja lisäksi ohje löytyy mun pinterestistä wool socks boardilta. Tällä ohjeella vois pienempiä neulonnasta kiinnostuneita opettaa tekemään sukkia. Mä kuitenkin jatkan perinteisellä sukka tekniikalla.


-Okuliina