Kauniit, rumat jalat.

Omistan tämän kirjoituksen kaikille kipeille koiville, hiertyneille jaloille, kokeneille kintuille, tanssijoiden tassuille, leikatuille leg:eille, ojentuville polville, sukkia vihaaville kohtalotovereille, kynnettömille pikkuvarpaille, sheivaamattomille säärille ja ennen kaikkea mun äidille.

Kun mä olin pieni, ihmettelin usein kuinka rumahkot jalat äidillä oli, tai no samanlaisethan ne edelleen ovat. Näen ne nyt kuitenkin ihan toisin. Kuinka ne jalat on niin pienet? Kuinka ne on niin halkeilleet ja kuivat? Miten ne ei satu? Sattuhan ne, kai. Kuinka äidin polvet on taas ihan ruhjeilla ja mustelmilla?

No, äidin jalat ruhjeilla, mustelmilla, kovettumilla onkin vielä kohtalaisen helppo selittää. Tanssijan tassut. Ja äidin jalka nyt vaan sattuu olemaan lähes samankokoinen kuin 5-vuotiaan veljeni.

Mitenkäs sit nämä omat jalkani? Miks nää on hiertymillä, kovettumilla, ruhjeilla ja ruvilla? Miks mun jalkani ovat kuivat?

Mun jaloissani on ruhjeita, mustelmia, kovettumia, hiertymiä sun muuta. Enkä ole taaskaan jaksanut sheivata sääriäni lähes kuukauteen.

Parhaillaan mulla oli kesällä yhteensä 14 hiertymää jaloissa. Käytin kesän aikana yli paketillisen laastaria hiertymiin, koko paketista yhtäkään laastaria en käyttänyt haavoihin, jokainen laastari meni hiertymään tai sen estoon. Vihaan sukkia, ne on jotenkin ahdistavat eikä ikinä ehjät, sopivat, asuun matchaavat, kenkiin piiloutuvat tai muutenkaan hyvät. Joten mm. just siksi mua hiertää monet kengät. Vansit on lähes ainoat kengät, jotka uusina hiertää, muut kengät hiertää vasta kun niitä on jo käytetty jonkin verran. Silti itsepäisenä ja tyhmähkönä laitan aina ne upouudet vansit jalkaan vaikka olen täysin tietoinen tulevasta tuskasta.

Ei jalkani niin kamalat ehkä olekaan, jonkun mielestä varmasti. Ei kuitenkaan mun mielestäni. Tajusin, et eihän äidinkään jalat oikeasti oo kamalat, ne on vaan mun äitini jalat, mun näkökulmasta ne on ihan kauniit.

Ei jalat ole rumat jos niissä on hiertymiä, jos ne on karvaiset, isot tai pienet, halkeilleet tai kovettuneet. Jalat ei oo rumat jos niissä on arpia tai rupia.

Jalat vie ihmisen elämään, seikkailuille, kokemuksiin. Jalat pitää sut pystyssä, liikuttaa sinua, satuttaa sua, tekee susta pidemmän. Jalkasi näkevät elämää kanssasi. Jalkasi tuntevat mukavia ja inhottavia juttuja. Lego palikan päälle astuminen keskellä yötä unenpöpperössä matkalla vessaan, ei tunnu hyvältä. Varpaiden upottaminen rantahiekkaan kesän ekana ranta päivänä, ai että! Juokseminen halaamaan rakkaimpaasi. Hyppimään kesäöisin trampolinilla. Juoksemaan pakoon. Taistelemaan. Jalat. Ihmisen jalat on arvokkaat, upeat ja hienot, ainutlaatuiset. Seikkailijat.

Jalat on tärkeä ja aikalailla hienokin asia.

Mulla on reisissä ja lantiossa ”tiikeriraitoja”, monilla muillakin on. Joskus ne näkyy paremmin, joskus tuskin lainkaan. Oon epävarma reisistäni. Enkä kauheesti välttämättä edes välitä reisistäni. Siksi vältän kesäisin shortseja. Reiteni on silti täysin hyvät, ihan sopivat ja iso osa alavartaloani. Ne on mun reidet! Ne reidet on osa siskoni maailman parasta syliä, osa ulkonäköäni, epävarmuuksiani ja kokemuksiani. Reiteni on olleet tyynynä. Ne on estänyt mua käyttämästä joitakin farkkuja. Mut kuitenkin ne on kantanut mua aina. Ne on pitänyt mut pystyssä. Reidet. Ai että.

Ei jalkojen tarvitse olla hoikat, sileät ja kiiltävät, kapea nilkka ja hyvät pohkeet, sopusuhtaisilla reisillä ja reisivaolla. Oli ne jalat sitten tukkimaiset, leikatut, kipeät, ruhjeiset, yliojentuvaiset kuten mulla ja vaikka meijän iskällä. Jalat on hienot korkkareilla, haavoilla, mustelmilla, karvoilla ja taipuisuudella. Jalat on hienot kynsilakoilla. Jalat on hyvät sukkiksila, farkuilla ja verskoilla. Ei kaikki jalat jalkojen kauneuskilpailuja voittaisi, kaikki jalat on silti jotenkin kauniita, upeita ja hienoja, ainakin ainutlaatuisia. 

Kiitos äiti, ja kiitos äitin jalat. Äidin jalat on joskus ehkä karheat ja halkeilleet ja joskus ihan mustelmilla. Välillä äidin jalkoihin sattuu. Äiti tanssii niillä jaloilla kuitenkin hienommin kuin kukaan toinen. Äiti on tullut auttamaan mua niillä jaloilla lukemattomat kerrat ja hakenut mut kavereilta, koulusta, tarhasta ja mistä milloinkin. Äiti on kantanut mut sylissänsä ja vatsassansa niillä jaloilla itsensä lisäksi aina. Äiti ottaa mut vieläkin syliin jos haluan, ja ne jalat kestää edelleen. Äidin jalat ei voittaisi missikilpailuja mutta mun mielestä äidillä on ihan sairaat upeat jalat. Ja onhan missikilpailut 2017 vuoden maailmassa vähän vanha juttu, se on kuitenkin asia erikseen. Äidin jalkoihin on sattunut monesti ja äidin polvi on hajonnut joskus. Äidin jalkojen avulla oon päässyt moniin seikkailuihin. Äidin jalat on mahdollistanut mullekin monta asiaa. Ei se haittaa, että ne on mustelmilla tai jos niitä ei oo just rasvattu ja sheivattu eikä sekään haittaa, että niissä on arpia ja rupia. Äidin jalat on ainutlaatuiset. Niin on jokaisen toisenkin.

IMG_4945

Ei jalkoja tarvitse rakastaa, en minäkään rakasta. Ei jalkoja tarvitse esitellä. Saat vihata mustelmaasi ja saat valittaa hiertymistä. Saat valittaa kivusta. Ei se haittaa, jos sun jalat taipuvat yli. Eikä sekään haittaa jos jalkasi on ihan erilaiset kuin kaikilla muilla. Muista kuitenkin, että onhan jalat nyt piru vieköön aika hieno juttu!

Jalat edellä elämään ystävät rakkaat!

-Okuliina

 

 

 

Mainokset

Tekijä: okuliinacraft

Heips! Olen 15-v tyttö Turusta. Blogiini kirjoitan käsitöistä ja lifestylesta. Tykkään ulkoilla, kirjoittaa, "craftata", shoppailla, leipoa, somettaa ja olla rennosti. Musiikki huoneessani soi aina ja lankakerä, nahkatakki, ripsiväri, kahvi ja läheiset ovat lemppari juttuja!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s