Hullu, hullumpi, hulluin

Olin just matkalla ystävälleni perjantaina, kun kuulin tapahtuneesta. Ahaa ei ollutkaan kolari tai muu liikenneonnettomuus, jonka vuoksi ambulanssit säestivät pyöräilymatkaani ystävälle. Se oli puukotuksesta.

Edelis iltana kävin nukkumaan, ajatellen Barcelonan iskua. ”Voi, voi maailma. Hullu maailma, hurja maailma. Onneks meillä on täällä kaikki hyvin, onneks ollaan Suomessa. Lisäksi varmaan iskettäis ennemmin Helsinkiin ku kotiin”. No siis…..

Olisin tahtonut laskea kädestäin puhelimen, syödä rauhassa, sitten ehkä neuloa. Sukulaiset soitti, kaverit viestitti. Oli pakko vastata, ettei hätä syttyisi.Tietoa tulvi ja uutisia sateli. Kaikki oli ennallaan, kuitenkin sekaisin ja toisin. Jossain, ihan vieressä, tässä sydämiä särkyi, ihmisiä sattui, pelot kasvoi, turvattomuus tuntui, paniikki pääsi, itkuja vieri, paettiin paikalta, huudettiin apua, pelastettiin henkiä, ihmeteltiin elämää, kauhisteltiin maailmaa. Olen hengissä, olen turvassa, kaikki muutkin tuntemani ovat. Pahuutta ei voi poistaa, voisiko silti hyvää jakaa? Kaikki on särkyvää, mikä vaan voi hajota, loppua, päättyä, romahtaa koska tahansa, koska mikään ei ole ikinä varmaa, mutta kaikki järjestyy.

Ei mua pelottanut, mua ahdisti. Mua itketti. Olin jollain tapaa pettynyt. Olin kiitollinen, onnellinen elämästäni, turvassa, ihmeissäni. Olin juuri saanut itseni uskomaan, ettei kotona mitään tapahtua vois, tapahtui kuitenkin. Rakkaan vanhan kotini kulmilla, kadu(i)lla, joilla ensimmäisiä kertoja ilman aikuista yksikseni olin kävellyt, kadulla, jolla työnsin nukenvaunuja ja leikimme ystäväni kanssa äitejä. Kaduilla joilla olen elämäni aikana eniten kulkenut, tapahtui niin. Kuinka kukaan kykenee edes sellaiseen? Maailmassa on f______ up meininki, tää paikka on sekaisin ja hullu.

Sain tietää tapahtuneesta Snapchatissa, matkalla ystävälleni. Pian mystoreissa alkoi levitä kuv(i)a edesmenneestä naisesta, puukotuksen uhrista. ”#turussatapahtuu” ”Perus perjantai” ”Meno v***n Turku!”  Rakkaat kaverit, kaverien kaverit ja kaikki muutkin. Vaikka tapahtuneessa ei osallisena tai uhrina ollutkaan onnekseni yhtäkään tuntemaani ihmistä, otin kuvasta ja etenkin kuvateksteistä itseeni, loukkaanuin, ahdistuin, tulin surulliseksi, empaattiseksi, kiukkuiseksi, haikeaksi. En tiedä millä sävyllä, ”meno v***n Turku” kirjoitettiin. Minä ja moni muu saimme kuvasta ja tekstistä kuitenkin vitsinomaisen sävyn, kuin se olisi kirjoitettu vitsikkäällä, hupaisalla tavalla, no tälläistä sattuu. Kuin Turussa tämä olisi jokapäiväistä, ”hupskeikkaa ihmisiä puukotettiin”.  Miltä susta tuntuisi, jos läheisesi kuolisi ja saisit kuulla asiasta tuttusi sometilin kautta tekstillä ”#turussatapahtuu” ”tälläst tänään” ”kaula auki ja dead” tai ”meno v***n Turku”?
Voisimme auttaa haavoittuneita, soittaa apua, lohduttaa silminnäkijöitä, antaa kunnioitus edesmenneelle, antaa suruaika, ottaa asia vakavasti, kiittää siitä, että olemme hengissä. Annetaan uutiskanavien hoitaa kuvaus, kuvatekstit ja tiedotus, annetaan KRP:n hoitaa kuvien otto tutkimuksiin. Mikäli koet hirveää himoa kuvata juuri edesmennyttä naista oman verensä ympäröimänä keskellä katua, kuvatekstiksi voisit kirjoittaa osanottosi, et heittää keveää läppää vakavasta, kipeästä aiheesta.
Annetaan uutismedioiden huolehtia tiedotuksesta, ilmoittaa kun on ilmoitettavaa. Sillä pian alkoi perättömiä huhuja levitä somessa, joka lisäsi pelkoa ja paniikkia. Muistetaan lähdekriittisyys, medialukutaito, hengitetään, ollaan kiitollisia elämästä.

Voimia läheisille, zemppiä toipuville, jaksamista silminnäkijöille. Auttaneet, teitte upean teon. Toivotaan ja työstetään parempaa maailmaa, meidän ei tarvitse pelätä, kaikki järjestyy tavalla tai toisella. Eletään, nautitaan. Otetaan ilo irti pienistäkin asioista. Elämä on hauras, upea ja hurja. Elämä jatkuu, kaikesta selviää. 

Peace and Love

-Okuliina

 

Mainokset

Tekijä: okuliinacraft

Heips! Olen 16-v turkulainen tyttö. Blogiini kirjoitan käsitöistä, lifestylesta ja erinnäisistä aihepiireistä. Tykkään kirjoittaa, "craftata", somettaa ja hengailla erityisesti ystävieni kanssa. Musiikki, lankakerä ja kangaspakat käsityötarvikkeineen, nahkatakki, ripsiväri, kahvi, muoti ja läheiset ovat lemppari juttuja!

Yksi ajatus artikkelista “Hullu, hullumpi, hulluin”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s