Jämäsukat

En ole ikinä ennen tehnyt sukkia, joiden väriyhdistelmä lisi yhtä kamala. Jämälangat. Pienet kerät. Monet värit. Ylimääräisyys. Yhdistelmät. En yhdistellyt värejä keskenään sopivuuden vuoksi, yhdistin samanpaksuisia ja -materiaalisia lankoja. Keltaista, kirjavaa, oranssia, mustaa, harmaata, punaista… Lankoina Vilma, Nalle, Maija ja kaksi, joita en tiedä nimeltä.

Tein ekaa kertaa ikinä kaksinkertaisen kantapään, se oli kivaa. Alan tekemään niin useammin. Kantalapussa 22krs ja kantapohjan ryhmissä 8s/ryhmä, kuten laskea saattaa jos sukan taitaa. Resorissa perinteisellä 2o, 2n joustinneuleella. Ja sukan koko 38-39, juuri napakka ja sopiva omaan jalkaani. Värien vuoksi en tosin tiedä pidänkö sukat itselläni…. 🙂

Silmukat puikoilla oli perinteisesti jälleen 48, eli 12s/puikko. Tein sukkia yhtaikaa, kaksilla puikoilla.

Vaikka väreistä olen valittanut tässäkin jo ja ne menivät pieleen, sukista tuli muuten erinomaiset. Nopeasti valmiit, tiivis ja tasainen käsiala, ei liian kireä eikä löysä, reikiintyvä. Kantapäästä tuli hyvä ja yhtäkkiä vahingossa tajusin, kuinka silmukka nostetaan nurin neulomatta…. En ole ennen ikinä nostanut silmukoita nurin neulomatta, vaikka olisi pitänyt, nostan aina oikein. Katsoin telkkaria sohvalla ja yhtäkkiä tajusin, et hei näin se tehdään, ehkä siksi kavennuksistakin tuli siistimmät kuin ennen.

Seuraavissa jämäsukissa mietin tietyt asiat tarkemmin ja lasken lankojen riittävyydet huolellisemmin.

IMG_4673

IMG_4674


-Okuliina

 

Mainokset

Kätevästi kässäillen

On jo kauan aikaa pitänyt kirjoittaa nämä tänne, en ole jaksanut. Nyt kuitenkin sen teen. Jaan muutamat kässävinkkini tänne, kuinka hommat sujuu kätevästi, menettämättä hermoja, nopeammin ja vähän halvemmin.

  1. Pala saippua on oiva kangasliitu! Piirrä palasaippualla ompeluviivat ja merkinnät kankaaseen, halvempi kuin kangasliitu ja tarttuu kankaaseen helpommin, lisäksi lähtee paljon helpommin.
  2. Ratko kynsisaksilla! Kun ratkojat katoaa tai ei saa aikaiseksi ostettua sellaista kynsisakset toimii omasta mielestäni jopa paremmin. Pienet ja terävät.
  3. Heitä nuppineulat magneettiin! Samalla kun ompelee on rasittavaa pistellä neuloja tyynyyn, jos ne vaan tiputtaa pois ne katoaa tai on muuten vaan rasittava kerätä. On kätevämpää heittää poistetut nuppineulat jääkappimagneetin magneettipuolelle.
  4. Tussaa kynteen saumavaraväli/muut pikkumitat! Varsinkin ompelupäivinä mulla on usein kynnessä kaks viivaa, ne on jotta saan tasaiset välit ja pikkumitat helposti.
  5. Pillillä kuminauhakujaan! Pujota juomapilliin nauha tai kuminauha, joka pitää saada kuminauhakujasta lävitse. Helppoa ja nopeaa, eikä mene hermotkaan.
IMG_4083
5

 

IMG_4666
1
IMG_4663
3

4


-Okuliina

Koska mä voin

Päiväkirjateksti 23/8/2017

On ollut onnellinen päivä. Tein asioita vain itseäni varten, miettien vain omaa hyvää fiilistä. Joskus saa tehdä näin, olematta siltikään itsekäs.

Heräsin kiukkuisena, viisi minuuttia myöhässä. Olisin tahtonut jäädä sänkyyn, niin pehmeään, lämpimään ja turvalliseen, niin mukavaan ja hyvään, olisin tahtonut käpertyä vielä prinsessalakanoihini ja nukkua lisää. Oli noustava, vastahakoisesti väsyneenä tein aamutoimet, vaihdoin asuvalintaani kolme kertaa ja lähdin kouluun. Päätä jomotti, vatsaa sattui, selkä särki ja olo oli väsynyt, kiukutti, ahdisti, ärsytti, olo oli turvonnut. Olisin tahtonut kahvia.

Otin olooni särkylääkettä, meinasin torkahdella tunneilla ja olisin halunnut kotiin. Päätin pian, ettei tästä voisi tulla samanlaista kiukkuista ja kireää, epämukavaa päivää huonolla itsetunnolla, tuskaan alistuen kuten edellisenä päivänä. Menetin hermoni kipuun, laiskotteluun, väsymykseen, sääntöihin ja huonoon asenteeseen. Tästä tulee vielä onnellinen päivä, iloinen ja hyvä. Minä jaksan, minä selviän.

Olo alkoi kohentua. Suupieliä alkoi hymyilyttämään. Oloni keveni, vaatteet eivät enää tuntuneet epämukavilta, naama ei enää näyttänyt suttuiselta eikä hiukset takkuisilta. Nauroin sanalle korahdella, päätin voittaa huonon olon ja täyttää itseni itsevarmuudella, rohkeudella, ilolla ja onnellisuudella. Nauttia olostani, iloita elämästä, pitää hyvä loppu päivä. Olla onnellinen -ja ylpeä siitää! Iltapäivällä itseäni nauratti, hymyilytti vain. Hyvä olo, pienet ihanat asiat.

Kotimatkalla ostin itselleni lempikukan, koska niin olin tahtonut tehdä jo kaksi viikkoa. Sitten kävelin kahvilaan, iloisena kukastani. Tilasin mukaani kahvin ja kävelin kotiin, kuuntelin rakkauslauluja ja nautin kahvistani, en edes miettinyt, en jaksanut murehtia maailmaa. Hymyilin ohikulkijalle, sain hänet hymyyn. Näyteikkunoiden heijastuksesta näin itseni, askeleeni, kävelytyylini, hymyni. Tokaisin hiljaa mielessäni minulle: ”Näytänpä nätiltä!”. Aamulla samojen näyteikkunoiden ohitse, samoissa vaatteissa, samoilla meikeillä kulkiessani mietin kuinka en näytä ollenkaan nätiltä, kuinka näytän stressaantuneelta ja uniselta, kuinka vaatteeni lössöttää ylläni ja kuinka oloni on kuin turvonnut peruna.

Ah kahvi, sitä makua ja tuoksua olin kaivannut jo aamu kuudesta saakka, olihan kello jo nyt yli kolme. Oli ihanaa pitää nahkatakkia. Ajattelin sen hetken vain itseäni, mietin minua, unelmiani. Siinä hetkessä muistin, etten ollut tehnyt pitkään aikaan asioita minulle, hetken mieliohteesta, elänyt hetkessä, ajatellen itseäni. En jaksanut murehtia siitä, että tililtäni vähentyi jälleen viisi euroa, käytännössä täysin turhuuteen. Koko kotimatkan kukka kainalossa ja kahvi kädessä ajattelin vain hyviä asioita.

Ei ole aina pakko tehdä asioita, miellyttääkseen muita, ollakseen hyvä ihminen muille. Teen läksyt, jotta opettaja kelpuuttaisi minut, haluisin tehdä muuta, vaikka neuloa. Ajattelen kuitenkin, että ensin muut, sitten minä. Tällä kertaa tein toisin, olin, ihailin keltaista kukkaani, kirjoitin, lojuin lattialla, leikin siskoni kanssa. Tällä kertaa elin kuten tahdon, annoin vastuun olla hetken, nautin elämästä, tästä päivästä. Aamulla varmaan taas kiukuttaa, koska läksyjen tekeminen menee myöhäiseksi ja yöni venyy. Teen läksyt kohta.

Olin aidosti onnelllinen, en halunnut ajatella kurjuutta tai kuinka mulla vois olla huono olla, kuinka asiat ei aina suju, kuinka kaikki voisi olla paremminkin, kuinka mulla ois tehtäviä tehtävänä, kuinka voisin olla parempi. Nautin siitä hetkestä, olin itse, päivä oli sittenkin hyvä. Miksi olisin kärsinyt kivussa, kun särkylääke on olemassa? Miksi olisin kiukutellut opettajan ärsyttävästä äänestä? Voin ihan hyvin olla kuuntelematta, ohitse mennyt tieto on toisen hetken  murhe. Olen nyt tässä ja nyt on nyt. Kalenteri on ihana mutta tämä hetki on vielä ihanampi.

Täytyy tehdä asioita itseään varten jaksaakseen, ollakseen tyytyväinen ja onnellinen. Ollakseen jälleen pirteä ja energinen, nähdäkseen hyvät asiat.
Kun olen tehnyt asioita minulle jaksan jälleen auttaa muita, tehdä asioita muiden eteen, ajatella ja hengittää, nauraa ja kuunnella muiden murheita, olla tukena ja seurana toisille.

Muista itsesi, jotta jaksat.


-Okuliina

Arjen tavoitteita

Nyt kun arki alkaa rullaamaan ja pääsee vihdoin takaisin arki rytmiin. Oli super ihana loma, ihania hetkiä, upeita juttuja, mielettömiä kokemuksia ja uusia ihmisiä. Viimeiset lomaviikot kuitenkin odotin jo innolla, että koulu alkais ja peruskoulun viimeinen vuosi starttais. Enodottanut kuitenkaan itsessään koulua, läksyjä, pänttäystä ja sen sellaista. Odotin aikataulua, arkea, rytmiä ja rutiinia. Tykkään elää suunnitelmissa ja tasaisessa arjessa, rakastan aikatauluja, olen heikko hetkessä eläjä. Ihanaa, arki.

Yks päivä aloin miettimään, mitä voisin tehdä toisin, jotta tulevana kouluvuonna olisi parempi fiilis ja stressittömämpi olo. Tein ”tavoite listan”, listan jonka kohtia pyrin toteuttamaan. Se lista menee näin:

-Napostele vähemmän, myönnetään, myönnetään, olen varsinkin stressaantuneena kova mimmi napostelemaan ja jos vietän aikaa kotona alakerrassa, keittiön ympärillä napostelen herkästi. Naposteleminen on yksi paheistani.
-Liiku enemmän, minä joka en käy missään ohjatussa liikuntaharrastuksessa ja joka tykkää hyvin harvasta liikuntalajista valitsee usein mielummin lankakerän, kutimet ja netflixin tms. tai kangaspakan, sakset ja ompelukoneen kuin hikipäässä urheilun.
-Käytä rahaa fiksummin, tää kohta tarkoittaa lähinnä shoppailua. Haluisin pyrkiä ostamaan vaatteita (ja meikkejä jne) vain kun oikeasti on tarve, haluisin myös panostaa laatuun ja kestävyyteen, tai tehdä itse. Voisin myös ostaa kankaita ja lankoja vasta kun tiedän, mitä niistä teen.
-Tee enemmän asioita oman hyvän fiiliksen eteen. Olen ihminen, joka tahtoo muille hyvän olon, tosi usein jätän itseni kakkossijalle ja laitan muut etusijalle. Voisin opetella ottamaan enemmän aikaa myös itselleni ja tehdä asioita, joista tykkään vain minun vuokseni. Tykkään neuloa sukkia, jossain vaiheessa teen sitäkin puoliväkisin ja vain muiden tähden, jotta toisilla ois hyvä mieli ja lämpimät varpaat.
-Toteuta unelmia/mene unelmia kohti, tähän ei lisättävää!
-Hengitä, pyri olemaan stressaamatta kaikesta, älä tee kärpäsestä härkästä, ota rennosti, kaikki järjestyy.
-Elä hetkessä, tää taito mun on joskus vaan opeteltava, joten miksen voisi aloittaa jo tänä vuonna.
-Vetkuttele vähemmän, toisinaan olen himputinmoinen vetkuttelija, asioita pitäis saada tehtyä ja aikaiseksi, mutta aina on muka muuta tehtävää. Esim. näissä asioissa vetkuttelen; kokeisiin lukeminen ja läksyt, suihkuun meneminen, lähteminen, asioiden sopiminen, siivoaminen jne.

Katsotaan, mitkä kohdat listasta kykenen edes jollain tasolla saavuttamaan…. Mukavaa alkanutta arkea jengi!

-Okuliina

 

Hullu, hullumpi, hulluin

Olin just matkalla ystävälleni perjantaina, kun kuulin tapahtuneesta. Ahaa ei ollutkaan kolari tai muu liikenneonnettomuus, jonka vuoksi ambulanssit säestivät pyöräilymatkaani ystävälle. Se oli puukotuksesta.

Edelis iltana kävin nukkumaan, ajatellen Barcelonan iskua. ”Voi, voi maailma. Hullu maailma, hurja maailma. Onneks meillä on täällä kaikki hyvin, onneks ollaan Suomessa. Lisäksi varmaan iskettäis ennemmin Helsinkiin ku kotiin”. No siis…..

Olisin tahtonut laskea kädestäin puhelimen, syödä rauhassa, sitten ehkä neuloa. Sukulaiset soitti, kaverit viestitti. Oli pakko vastata, ettei hätä syttyisi.Tietoa tulvi ja uutisia sateli. Kaikki oli ennallaan, kuitenkin sekaisin ja toisin. Jossain, ihan vieressä, tässä sydämiä särkyi, ihmisiä sattui, pelot kasvoi, turvattomuus tuntui, paniikki pääsi, itkuja vieri, paettiin paikalta, huudettiin apua, pelastettiin henkiä, ihmeteltiin elämää, kauhisteltiin maailmaa. Olen hengissä, olen turvassa, kaikki muutkin tuntemani ovat. Pahuutta ei voi poistaa, voisiko silti hyvää jakaa? Kaikki on särkyvää, mikä vaan voi hajota, loppua, päättyä, romahtaa koska tahansa, koska mikään ei ole ikinä varmaa, mutta kaikki järjestyy.

Ei mua pelottanut, mua ahdisti. Mua itketti. Olin jollain tapaa pettynyt. Olin kiitollinen, onnellinen elämästäni, turvassa, ihmeissäni. Olin juuri saanut itseni uskomaan, ettei kotona mitään tapahtua vois, tapahtui kuitenkin. Rakkaan vanhan kotini kulmilla, kadu(i)lla, joilla ensimmäisiä kertoja ilman aikuista yksikseni olin kävellyt, kadulla, jolla työnsin nukenvaunuja ja leikimme ystäväni kanssa äitejä. Kaduilla joilla olen elämäni aikana eniten kulkenut, tapahtui niin. Kuinka kukaan kykenee edes sellaiseen? Maailmassa on f______ up meininki, tää paikka on sekaisin ja hullu.

Sain tietää tapahtuneesta Snapchatissa, matkalla ystävälleni. Pian mystoreissa alkoi levitä kuv(i)a edesmenneestä naisesta, puukotuksen uhrista. ”#turussatapahtuu” ”Perus perjantai” ”Meno v***n Turku!”  Rakkaat kaverit, kaverien kaverit ja kaikki muutkin. Vaikka tapahtuneessa ei osallisena tai uhrina ollutkaan onnekseni yhtäkään tuntemaani ihmistä, otin kuvasta ja etenkin kuvateksteistä itseeni, loukkaanuin, ahdistuin, tulin surulliseksi, empaattiseksi, kiukkuiseksi, haikeaksi. En tiedä millä sävyllä, ”meno v***n Turku” kirjoitettiin. Minä ja moni muu saimme kuvasta ja tekstistä kuitenkin vitsinomaisen sävyn, kuin se olisi kirjoitettu vitsikkäällä, hupaisalla tavalla, no tälläistä sattuu. Kuin Turussa tämä olisi jokapäiväistä, ”hupskeikkaa ihmisiä puukotettiin”.  Miltä susta tuntuisi, jos läheisesi kuolisi ja saisit kuulla asiasta tuttusi sometilin kautta tekstillä ”#turussatapahtuu” ”tälläst tänään” ”kaula auki ja dead” tai ”meno v***n Turku”?
Voisimme auttaa haavoittuneita, soittaa apua, lohduttaa silminnäkijöitä, antaa kunnioitus edesmenneelle, antaa suruaika, ottaa asia vakavasti, kiittää siitä, että olemme hengissä. Annetaan uutiskanavien hoitaa kuvaus, kuvatekstit ja tiedotus, annetaan KRP:n hoitaa kuvien otto tutkimuksiin. Mikäli koet hirveää himoa kuvata juuri edesmennyttä naista oman verensä ympäröimänä keskellä katua, kuvatekstiksi voisit kirjoittaa osanottosi, et heittää keveää läppää vakavasta, kipeästä aiheesta.
Annetaan uutismedioiden huolehtia tiedotuksesta, ilmoittaa kun on ilmoitettavaa. Sillä pian alkoi perättömiä huhuja levitä somessa, joka lisäsi pelkoa ja paniikkia. Muistetaan lähdekriittisyys, medialukutaito, hengitetään, ollaan kiitollisia elämästä.

Voimia läheisille, zemppiä toipuville, jaksamista silminnäkijöille. Auttaneet, teitte upean teon. Toivotaan ja työstetään parempaa maailmaa, meidän ei tarvitse pelätä, kaikki järjestyy tavalla tai toisella. Eletään, nautitaan. Otetaan ilo irti pienistäkin asioista. Elämä on hauras, upea ja hurja. Elämä jatkuu, kaikesta selviää. 

Peace and Love

-Okuliina

 

5-vuotta ommellen

Aika kuluu. Matkalla Maarianhaminasta laivalla yksin kotiin mietiskelin niitä näitä. Täytin hetki sitten 15. Sain ekan ompelukoneen syntymäpäivälahjaksi 2012, täytin kymmenen, siitä tuli viisi vuotta aikaa. Viiden vuoden aikana on ompelukone ehtinyt vaihtua kerran paljon edellistä laadukkaampaan ja parempaan.

Viiden vuoden aikana, ompelukoneen omistaneena olen kotona ommellut

-monta tyynyliinaa
-muutaman mekon
-esiliinan
-kaksi toppia

IMG_4087

-pehmoleluja
-ainakin yhden pipon
-nukenvaatteita
IMG_4223-pehmolelun vaatteita

-espadrillokset
-monen monta kangaskassia
-bikinin
-korjauksia

-monta laukkua
-lapaset
-aamutakin
-neulosliivinIMG_4225

-monta hametta
-tyynynpäällisiä
-useita meikkipusseja
-pari penaalia

IMG_7644

-tohvelit
-kahdet verhot
3-muutaman kauluksen
-monta pussukkaa

-kirjanmerkkejä
-pari reppua
-monta korttia
-pyyheturbaanejaIMG_4222

-pyyhetaskuja
-ruokalappuja
-sorminukkeja
-tilkkupeiton

-hiuspannan naamiaisiin
-merirosvopäähineen roolileikkeihin
-kaksi keittiöpyyhettä

 


-Okuliina

Kohokohtia

Kesäloma lähenee loppuaan ja ehkä nyt olisi mukava hetki viimeisinä lomapäiviä pysähtyä miettimään ja muistelemaan, iloitsemaan ja nauramaan kuluneen kesän muistoille.

Tämän loman kohokohdat mulla ovat olleet alkukesän rippileiri ja konfirmaatio + rippijuhla. Tutustuin uusiin unelmiin, sain uusia kokemuksia, opin elämästä, ihania hetkiä, upeita aikoja, käsittämättömiä asioita, onnellisia ihmisiä, liikuttuneita aikuisia, päätöksiä, loppumisia, uuden alkua, fiiliksiä, hymyjä, juhlahumua, korkojen kopinaa.

IMG_3538

Rippileirin jälkeen, ennen konfirmaatiota juhlittiin juhannusta. Vietin juhannuksen Ellan mökillä hänen kummivanhempiensa ja äitinsä kanssaan. Poltimme kokkoa, saunoimme, vihdoimme, teimme makkaraa, virkkasin, nukuimme, vietimme yötä meren äärellä, paahdimme takassa vaahtokarkkia, lauloimme täysillä, elimme täysillä, itkimme onnesta ja lauloimme kovmpaa kun olisi pitänyt olla hiljaa.

Riparijuttujen ja juhannuksen jälkeen tuli Ruisrock, siitä olenkin jo aiemmin kirjoittanut, tästä klikkaamalla sen voit lukea. Itkua, onnea, elämää, rakkautta, tanssia, musiikkia, laulua, unelmia, festarielämää.

Myös tänäkin kesänä on tullut vietettyä öitä neuleiden, virkkausten, askartelujen ja ompelukoneen äärellä ja parissa. Onnellisia hetkiä, ajatonta aikaa.

Koko loma on ollut ihanaa ja onnellista aikaa, upeita hetkiä, rasittavia taisteluja, juhlaa, kavereita käsitöitä, hymjä, korkkareita, perhettä.

Nämä ja monet muut muistot kesästä omistavana on ihan ok palata taas arkeen, ens vuonna tulee kuitenkin uus loma, turhaan sitä murehtimaan et loma loppuu.


-Okuliina